Hylkäyksiä hipaisuleimauksista – Salon seudun suunnistusseurat jäivät ilman tulosta Vanhan Rauman kaduilla

0
Sanna Kauppila vei Angelniemen Ankkurin viestiä aloitusosuudella.

Seppo Väli-Klemelä

Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma tarjosi sokkeloisine pihoineen ja kapeine mukulakivikatuineen upeat puitteet suunnistuksen SM-sprinttiviestille. Nopein ja huolellisin oli Hämettä edustanut Tampereen Pyrinnön huippukvartetti Lotta Karhola, Otto Simosas, Aleksi Niemi ja Venla Harju.

Sprinttiviesti kilpailtiin nyt toista kertaa aluejoukkueiden välisenä. Suunnistusliiton toiminta-alueet saavat joukkuekiintiön, jonka ne täyttävät joko seurajoukkueilla tai alueen suunnistajista muodostetulla kokoonpanolla. Pääsarjojen joukkueisiin kuuluu kaksi naista ja kaksi miestä.

Lähes kaikki alueet olivat päätyneet seurajoukkueisiin, oletettavasti hankalan valintaprosessin välttääkseen. Sprinttiviesti on järjestäjille varsin työläs tapahtuma, eikä työmäärä houkuta järjestämään karsintakilpailuja.

Kilpailun maaliin ehti ensimmäisenä Varsinais-Suomea edustaneen MS Parman Maija Sianoja, mutta joukkue hylättiin kolmannelta osuudelta puuttuneen rastileiman vuoksi. Akseli Ruohola kävi yleisön silmien edessä olleella rastilla, mutta arvokisoissakin käytössä oleva hipaisuleimaus ei rekisteröinyt käyntiä.

Hämeen joukkueen ankkuri Venla Harju tuli maaliin kymmenkunta sekuntia Sianojan jälkeen ja juhli Suomen mestaruutta. Hämeen voittoa ahdisteli kovasti Päijät-Hämeen ankkurina suunnistanut Lahden Suunnistajien Minna Kauppi, jonka jäähdyttelyvauhtikin on hyvää luokkaa. Kolmanneksi ehti Uuttamaata edustanut Lynx.

Dramaattinen hylkäyspäätös synnytti luonnollisesti keskustelua, varsinkin kun leimojen rekisteröitymisessä oli paljon ongelmia myös lauantain henkilökohtaisessa kilpailussa. Sprintin leirivalmentajana maajoukkueessa toimiva Angelniemen Ankkurin Tuomo Mäkelä antoi kuitenkin kisaviikonlopulle kaikkinensa hyvän arvosanan.

– Erinomaisia ja taidollisesti vaativia kilpailuja, MM-sprintissä parhaimmillaan kuudenneksi kirmaissut ”Mäksä” totesi.

– Tuo hipaisuleimaus on monille hieman outo ja vaatisi siksi erityistä huolellisuutta. Minulla ei ole sen kanssa ollut vaikeuksia ja varmistan rekisteröinnin onnistumisen tarpeeksi pitkällä kosketuksella leimausalustaan, hän selvitti.

Valmentajana Mäkelä muistutti, että leimauksen oppimiseen on sama konsti kuin kaikkeen muuhunkin urheilussa.

– Sitä pitää harjoitella niin paljon, että se sujuu, hän painotti.

Mäkelän oma joukkuekaan ei saanut tulosta, ankkuriosuuden leimoissa oli puutteita. Samoin kävi Paimion Rastin ykkösjoukkueelle, joka hylättiin jo avausosuudella.