Miten meille käy, jos kimalaisten ja muiden pölyttäjien ahdinko syvenee?

0
Kimalaiset ovat tärkeimpiä pölyttäjiä Suomessa. Ne ahkeroivat keväisin esimerkiksi omenapuun kukinnoilla ja vaikuttavat tätä kautta satoon.

Kevät on saattanut olla ainakin osassa maata kimalaisille rankka. Takatalvi lumisateineen sattui kevätpuuhiin heränneiden kimalaisten kannalta herkkään vaiheeseen.

– Pelkään, että niille on käynyt huonosti, arvioi hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta.

Hän selittää, että talvihorroksesta heränneet kimalaiskuningattaret olivat juuri perustaneet pesiään. Kimalaiset pesivät maassa esimerkiksi vanhoissa myyränkoloissa.

– Kun niiden päälle satoi lunta jopa kaksikymmentä senttiä, pesät jäivät lumen alle, hän sanoo.

Hyönteiset yleensä pystyvät korjaamaan sääolosuhteiden aiheuttamat notkahdukset. Leinonen kuitenkin sanoo, että jos huonot sääolot toistuvat peräkkäin, ne eivät kestä.

Kimalaisia Leinonen kuvailee toisaalta sitkeiksi sisseiksi, jotka lentävät jopa alle kymmenen asteen lämpötilassa.

Niiden kevätkoettelemukset tuovat kuitenkin lisämurheita huolestuttaviin uutisiin pölyttäjiä uhkaavasta kadosta.

– Kun kaikista eliölajeista uhanalaisia on yli kymmenen prosenttia, myrkkypistiäisistä uhanalaisia on yli 30 prosenttia, sanoo Leinonen.

Leinonen oli mukana Suomen uhanalaisarvioinneissa.

Leinonen pitää pölyttäjien kannalta isona ongelmana sitä, että niiltä puuttuu pesäpaikkoja.

Sen takia jokainen ihmisen luoma keinotekoinen pesäpaikka olisi tervetullut apu. Leinonen sanookin, että viime vuoden linnunpönttökampanjan aikaan oli puhetta, että pölyttäjillekin tarvittaisiin vastaavanlainen miljoonan pesäpöntön kampanja.

Pölyttäjät ovat ruuan tuotannon kannalta elintärkeitä. Leinonen muistuttaa vanhasta väittämästä, jonka mukaan Albert Einstein olisi arvioinut ihmisillä olevan elinaikaa neljä vuotta, jos kaikki pölyttäjät tuhoutuvat.

– Ei se ihan näin ole, koska pystymme käyttämään myös tuulipölytteisiä kasveja, Leinonen sanoo.

Arvioiden mukaan ihmisen ravinnosta noin kolmannes on pölyttäjien tuottamaa.

Pölyttäjäkato vaikuttaa näkyvästi muun muassa monien metsämarjojen satoon. Esimerkiksi mustikan tärkein pölyttäjä on juuri kimalainen.

– Yhden neliökilometrin mustikkakasvuston pölyttämiseen tarvitaan noin 700 kimalaisyksilöä, Leinonen sanoo.

Muillakin hyönteisillä on iso rooli tiettyjen kasvien pölyttäjinä. Esimerkiksi erakkomehiläiset ovat puolukan tärkein pölyttäjäryhmä.

Lakan tärkeimmät pölyttäjät ovat kukkakärpäsiä.

Puutarhakasvienkin satoon pölyttäjät vaikuttavat, myös tiettyjen peltokasvien.

Jotta sadosta saisi mahdollisimman hyvän, Leinosen mielestä lähistölle kannattaisi luoda pesäpaikkoja luonnonvaraisille pölyttäjille, minkä lisäksi olisi hyvä saada pellon tai hedelmätarhan viereen tarhamehiläisiä.

Ilman pölyttäjiä rypsisato jäi 60 prosenttia pienemmäksi

Viljelykasveista esimerkiksi rypsi hyötyy pölyttäjistä voimakkaasti. Rypsi tuottaa satoa ilman pölyttäjiäkin, mutta Suomen ympäristökeskuksessa tehdyn tuoreen tutkimuksen mukaan huomattavasti vähemmän.

– Rypsi tuotti 60 prosenttia vähemmän satoa, kun pölyttäjien pääsy rypsille estettiin kokonaan, sanoo tutkija Marjaana Toivonen.

Tutkimuksessa oli mukana 34 eri peltoaluetta Uudeltamaalta vuonna 2017. Tutkimuksessa seurattiin sekä luonnonvaraisten että tarhamehiläisten vierailuja rypsillä.

Jokaisella pellolla myös peitettiin rypsejä harsopusseilla niin, ettei niihin päässyt pölyttäjiä.

– Toisaalta rypsit pystyivät kompensoimaan huonoa pölytystä kasvattamalla lisää haaroja kukintoineen, Toivonen lisää.

Hän sanoo, että nyt tutkitaan vielä pölytyksen vaikutusta siementen itävyyteen. Tätä varten on kerätty siemeniä sekä niistä rypseistä, jotka ovat olleet vapaasti pölyttäjien tavoitettavissa, että kontrollirypseistä, jotka oli eristetty pölyttäjiltä.

Tutkimuksessa huomattiin myös maiseman vaikutus pölyttäjiin. Toivonen sanoo, että peltovaltaisilla alueilla rypsien pölytys oli käytännössä tarhamehiläisten varassa.

Luonnonvaraisia pölyttäjiä oli niukasti peltovaltaisilla alueilla. Luonnonvaraiset pölyttäjät viihtyivät alueilla, joilla oli myös muuta kuin peltoa.

Luonnonvaraisten pölyttäjien elinoloja auttaisi peltoalueillakin esimerkiksi piennar- ja kesantokasvillisuus. Myös viljelyalueen monipuolisuus auttaisi.

– Monipuoliset viljelykierrot ja eri aikaan kukkivat kasvit sekä monivuotiset kasvit olisivat hyviä pölyttäjille, Toivonen luettelee.

Hän muistuttaa, että olisi tärkeää pitää huoli myös niiden pölyttäjien kannoista, jotka ovat runsaita.

– Esimerkiksi yleinen mantukimalainen on hyvin tärkeä viljelykasvien pölyttäjä, Toivonen sanoo.

Hän lisää, että viljelykasveilla käyvät ahkerasti myös kukkakärpäset, joiden pölytystehokkuutta tutkitaan myös parhaillaan.

Pölyttäjillä on iso merkitys ruuantuotannolle, sillä ilman niitä ruoka olisi yksipuolista.

– Yli 70 prosenttia viljelykasveista tarvitsee pölyttäjiä tai hyötyy pölyttäjistä, Toivonen sanoo.

Hän myös muistuttaa, että esimerkiksi salaatti, porkkana ja sipuli tarvitsevat hyönteisiä omaan siementuotantoonsa.

Kimalaisseuranta alkamassa

Suomessa kokeillaan seuraavat kaksi vuotta pölyttäjäkantoja vapaaehtoisverkoston avulla. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä sanoo, että mukaan saatiin 60 vapaaehtoista.

Kokeilun jälkeen esitetään ministeriölle, miten pölyttäjäkantoja seurattaisiin jatkossa.

Kokeilussa seurataan kimalaisia. Heliölä sanoo, että kimalaiset valittiin siksi, että ne yleensä tunnetaan.

– Todennäköisesti kimalaiset on kaikkein tärkein yksittäinen pölyttäjäryhmä Suomessa, Heliölä sanoo.

Kimalaisten lisäksi tärkeitä luonnonvaraisia pölyttäjiä ovat erakkomehiläiset ja kukkakärpäset.

Lisäksi ihmisen apuna hääräävät kesy- eli tarhamehiläiset, joiden tiimoilta maanantaina 20.5. vietetään YK:n julistamaa kansainvälistä maailman mehiläispäivää. Monet mehiläistarhaajat järjestävät erilaisia mehiläisteemaan liittyviä tapahtumia.