”Mörkö” Anttila teki jäyniä nuorelle Jasper Lindstenille TPS:ssä

0
Marko Anttilasta tuli Timo Jutilan ja Mikko Koivun jälkeen kolmas Leijonien kultakapteeni, joka on saanut nostaa maailmanmestaruuspokaalin ilmoille.

Suomalaisten tietoisuuteen itsensä Slovakian MM-kisoissa laukonut kapteeni Marko Anttila tahkosi Liigaa Turun Palloseurassa kaudella 2012–2013 yhdessä salolaislähtöisen hyökkääjän Jasper Lindstenin kanssa. Tuolloin 18-vuotias Lindsten pelasi kyseisellä kaudella uransa ensimmäiset 11 ottelua pääsarjassa.

”Mörkö” Anttila oli kaudella vaisusti esiintyneen ja pudotuspelien ulkopuolelle jääneen TPS:n paras pistemies tehoin 17+24=41.

– Istuin Anttilan ja (Ville) Vahalahden vieressä kopissa ekassa pelissä. Siinä ne yrittivät tehdä jäyniä mulle, Oulun Kärpissä tänä keväänä hopeaa saavuttanut Lindsten muistelee.

Lindstenille jäi Anttilasta positiivinen kuva.

– Mukava persoona. Anttila on hyvä joukkuehengen kasvattaja. Jäällä hän ei häviä hirveästi kaksinkamppailuita. Lisäksi hän pysyy laukomaan nopeasti vaikeistakin paikoista. Hän on yllätyksellinen kaveri, Lindsten kuvailee.

Suomen MM-joukkueessa oli Lindstenille muitakin tuttuja pelaajia: puolustajat Jani Hakanpää ja Atte Ohtamaa sekä maalivahti Veini Vehviläinen . Kolmikko pelasi Lindstenin seurakavereina päättyneellä kaudella Kärpissä. Lisäksi puolustaja Mikko Lehtonen on pelannut samanikäisen Lindstenin kanssa TPS:ssä yhtä aikaa.

Vehviläinen pääsi kisoissa tolppien väliin USA-tappiopelissä, mutta joutui tämän jälkeen katsomoon. Hakanpää ja Ohtamaa olivat sen sijaan Leijonien alakerran tukipilareita läpi turnauksen.

– Hakanpäältä ja Ohtamaalta tasaisen vahvaa suorittamista, sellaista mitä on Kärpissäkin nähty. Virheitä ei heiltä tullut. Huomioin, että he pelasivat ratkaisuotteluissa viimeiset minuutit. Päävalmentaja Jukka Jalosen luottopakkeja, Lindsten kiteyttää.

Salo HT:n kasvatti myöntää yllättyneensä Leijonien maailmanmestaruudesta.

– Ennen kisojen alkua ei tällaista lopputulosta odottanut. Aivan loistava suoritus.

Lindsten nostaa esille menestyksen avaimeksi joukkuehengen.

– Kun jokainen pelaaja pelaa joukkuekavereilleen, ei sellaista joukkuetta ole helppo kaataa. Vähän samalla tavalla kävi Liigan finaalisarjassa. HPK:lla ei ollut niin nimimiehiä, mutta altavastaajana on helpompi lähteä otteluihin.

1960-luvulla neljissä MM-kisoissa ja yksissä olympialaisissa pelannut salolaislähtöinen puolustaja Ilkka Mesikämmen pani niin ikään merkille Leijona-lauman yhtenäisyyden.

– Valmennusjohto sai ukot toimimaan yhdessä. Huomasi, että pelaajat olivat hyviä kavereita keskenään. Ei Suomen joukkue niin nimetön ollut, Turussa asuva Mesikämmen sanoo.

Mesikämmenen mukaan jo turnauksen alusta lähtien oli havaittavissa pieniä merkkejä, että Leijonat voisi pärjätä kisoissa hyvin.

– Alkusarjassa tuli pientä pelillistä notkahdusta, mutta kaikki ei mene aina nappiin. Tärkeintä oli lopputulos. Paremmin ei olisi voinut mennä, Suomen Jääkiekkoleijona numero 62 painottaa.

Ennen MM-kisoja voivoteltiin, kun Suomi ei saanut NHL:stä nimimiehiään mukaan turnaukseen lainkaan.

– Kannattaako niitä tuoda jatkossakaan, kun näillä pelaajilla meni näin hyvin, Mesikämmen miettii.

Ilkka Mesikämmen pani merkille Leijonien hyvän yhteishengen maailmanmestaruuteen päättyneessä MM-turnauksessa.