Multainen toukokuu – Vilppaan synkkä kuukausi huipentui, kun joukkue ryssi pronssit KTP:lle

0
Juho Nenonen tiivisti loppusummerin soitua Vilppaan kevään tyylipuhtaaseen "facepalmiin".

Vilpas kruunasi synkän toukokuunsa Korisliigan pronssiottelun viimeisellä minuutilla.

Ilman Jack Gibbsiä ja Brandon Tayloria pelannut Vilpas johti KTP:tä pisteellä (92–91), kun joukkueen paras pelaaja Antonio Ballard haki tämän kauden 133:nnen hyökkäyslevypallonsa. Heittokellon ja pelikellon erotus oli 3,5 sekuntia, eli Vilppaan piti vain saada heitto ilmaan ja osumaan korirautaan, jotta ottelu olisi ollut selvä. Mutta pallo ajautui lopulta aivan liian myöhään Juho Nenosen käsiin ja hyökkäysaika loppui. KTP:n Tyrell Nelson pääsi uhkarohkean sivurajakuvion kautta vapaaheittoviivalle ja vei KTP:n johtoon. Vilppaan kauden viimeinen hyökkäys päättyi Teemu Rannikon epäonnistuneeseen floateriin ja pronssi matkasi Kotkaan.

– Ryssittiin, Vilppaan Mikko Koivisto kuittasi osuvasti.

Näin Vilppaan kausi oli muuttunut kahdessa viikossa kultaisesta toivosta multaiseen epäuskoon. Neljäs sija on valtava pettymys. Sitä olisi ollut myös kolmas sija, mutta kauden päättäminen voittoon olisi sentään tuonut välitöntä lohtua. Nyt sekin jäi saamatta.

Toki lähtökohtiin nähden Vilpas pelasi jopa hyvän ottelun, vaikka KTP saikin heittää aivan liikaa vapaita kolmosia läpi ottelun.

– Muutama päivä sitten kävimme sen suurimman pettymyksen läpi. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että se oli vaikeaa. Ei se pelkkä pettymys, vaan kaikki se tunnelataus, mikä oli rakentunut. Se oli kova paikka, 17 pistettä hyvillä prosenteilla heittänyt Koivisto myönsi.

– Kokeneilla pelaajilla oli vaikeaa latautua otteluun ja ymmärrän sen täysin. Pronssiottelu ei ollut meidän tavoite, Vilppaan päävalmentaja Joonas Iisalo kertoi.

Iisalo peluutti laajaa yhdeksän pelaajan rotaatiota. KTP-luotsi Tomi Kaminen luotti loppua kohden yhä enemmän tasaiseen jenkkinelikkoonsa, jotka lopulta ratkaisivat ottelun.

– Junnukoutsina se kalvaa takaraivossa. Haluaisin antaa junnuille enemmän mahdollisuuksia, Kaminen pyöritteli.

Iisalo perkasi pettymysten kautta tuoreeltaan rehellisesti ja itseään säästämättä.

– Tämä oli huonoin puolustusjoukkue, jota olen aikuistasolla valmentanut. Mitä tahansa taktisia asioita teimme, niin sanko vuosi joka paikasta. Emme löytäneet keinoja saada stoppeja. En voi sanoa, että olen kauhean hyvin onnistunut valmentajana.

– Tämä oli myös henkisesti raskain kausi Vilppaassa. Aivan liikaa pelaajavaihdoksia ja vastoinkäymisiä, jotka eivät näkyneet ulospäin. Ja kun aloitettiin pelaamaan tiheämpään tahtiin, niin jätkiä hajosi koko ajan. Sitä oli vaikea käsitellä henkisesti.

– Kuten sanonta kuuluu: Joko voitat tai opit. Ehkä tästä jää enemmän oppia kuin edellisistä kausista.

Vilppaan kotimainen seitsikko pysyy samana myös tulevalla kaudella. Iisalolle muotoutui kevään aikana selvä kuva siitä, miten seuraava ulkomaalaisnelikko rakennetaan.

– Nykykoriksessa yli 50 prosenttia valmentajan työstä on pelaajien hankkimista. Etenkin meidän sarjassa, kun voit voittaa mestaruuden kuudella pelaajalla, joista neljä on jenkkejä. Petyin eniten itseeni siinä, etten jatkanut kahden edelliskauden ajatusta hankkia nuoria ja nälkäisiä jätkiä, jotka haluaisivat mennä eteenpäin.

Iisalon ajatuksissa oli löytää Greg Manganon, Rene Rougeaun ja Cameron Jonesin (kaikki Karhubasketista) tasoisia pelaajia.

– Mutta se ei ollut meidän budjetilla realismia. Nämä meidän jätkät (ulkomaalaiset) olivat huippupelaajia, mutta olimme hitaita, epäatleettisia ja vanhoja. Siksi olimme niin huonoja puolustuksessa.

– Sen asian tulen korjaamaan ensi kaudelle. Jos aiomme pelata 9–10 pelaajan rotaatiolla, niin silloin pitää olla elukoita joukkueessa, Iisalo lupasi.

Mutta mitä se kertoo Korisliigasta, että Vilppaan ja KTP:n välierissä kaataneet Karhubasket ja Kouvot pelaavat kuuden tai seitsemän pelaajan rotaatiolla?

– Se kertoo sen, että suomalaisia pelaajia, jotka pärjäävät tässä sarjassa, ei ole tarpeeksi, Kaminen tiivisti.

– Olen sanonut tätä jo vuosikaudet: Korisliigalta puuttuu identiteetti. Mitä me haluamme tältä sarjalta? Onko tämä ponnahduslauta nuorille suomalaisille? Vai halutaanko mahdollisimman kilpailullinen sarja, jolloin ulkomaalaiset ovat isossa roolissa? Niin kauan kun identiteetti ei ole selvä, tämä keskustelu on tarpeetonta, Iisalo kuittasi.

– Joonas on yrittänyt pelata isolla rotaatiolla ja viedä nuoria eteenpäin. Se on tietynlainen kannanotto ja hatunnoston arvoinen suoritus. Se kantaa varmasti hedelmää, Kaminen lohdutti.

Korisliigan pronssiottelu

Vilpas–KTP 97–98 (26–20, 27–26, 20–26, 24–26)

Vilppaan pisteet/levypallot: Antonio Ballard 27/12, Mikko Koivisto 17/0, Henri Kantonen 11/3, Reggie Dillard 11/4, Jamie Skeen 10/6, Riku Laine 6/0, Teemu Rannikko 6/4/10 syöttöä, Juho Nenonen 5/7, Aatu Kivimäki 4/1.
KTP: Jalen Jackson 21/6, Tyrell Nelson 21/6, Kevin Langford 19/5, Donte Thomas 17/3, Antto Nikkarinen 8/3/5 syöttöä, Janne Lehtoranta 5/1, Michael Pounds 5/0, Joonas Lehtoranta 2/2.
Levypallot: 41–29
Menetykset: 17–15
Korisyötöt: 21–18
Heittoprosentit:
1p: 76–79
2p: 54–61
3p: 40–44

Erotuomarit: Johannes Sarekoski, Jaakko Kaunisto, Elias Anttonen.
Yleisöä: 1156

OHO!

Vilpas pelasi seurahistoriansa koririkkaimman liigakauden. Joukkue teki 93,8 pistettä ottelua kohti ja päästi 85,9 pistettä.

 

Hauskasti kuriton KTP

Vilppaan ex-kapteeni Michael Pounds ei loikkinut riemusta pronssiottelun päättyessä, vaikka toki tyytyväinen olikin.
– Paska pelihän tämä oli, kaksi pettynyttä vastakkain. Mutta kausi on kiva päättää voittoon. Pronssi nostaa kauden arvosanan kutosesta seiskaan.
– Paljon on hommia edessä, mutta tästä on kivempi lähteä rakentamaan, seuraavat kaksi kautta Kotkassa jatkava kapteeni kertoi.
KTP:n pronssi oli syksyn ennakko-odotuksiin nähden suuryllätys. Pounds kuvaili joukkuetta ”hauskasti kurittomaksi”.
– Välillä se oli hyvä juttu, välillä ei. Yksilötaitoa riitti, mutta kemioita oli välillä vaikeaa saada kohdilleen.
Pounds omisti pronssimitalin KTP:n taustajoukoille.
– He tekevät valtavasti pyyteetöntä työtä. Olen iloinen siitä, että voitimme heille tämän mitskun.