Salon suurimmassa koulussa ei voivotella nettikiusaamista – ”Kannustamme perheitä tekemään rikosilmoituksia”

5
Kun kuvat lähtevät leviämään, ne saattavat saada koulurajat ylittävän yleisön. Kuva: Lehtikuva/ Vesa Moilanen

Älypuhelimien mukanaan tuoma internet- ja kännykkäkiusaaminen on säännöllinen huolenaihe kouluissa.

– Tapauksia on kuukausittain, sanoo Armfeltin yhtenäiskoulun rehtori Hannu Pölönen.
Armfeltin koulu on Salon suurin koulu. Oppilaita on yli 900.

Koululaisten nettikiusaamisella on monia muotoja. Yksi riitoja aiheuttava sovellus on WhatsApp, jossa viestitellään ja jaetaan kuvia erilaisissa ryhmissä. Myös esimerkiksi Instagram, Snapchat ja Jodel voivat toimia kiusaamisen alustoina.

Pölönen arvioi, että kiusaaminen liittyy usein videoihin, kuviin tai kuvamanipulaatioihin. Kun kuvat lähtevät leviämään, ne saattavat saada koulurajat ylittävän yleisön.

– Välillä kuvia on levitetty Moision koulussakin, sanoo Pölönen.

Kiusatuksi tulleelle tilanteet voivat olla hyvin kuormittavia.

– Meillä on ollut välillä niin hankalia tilanteita, ettei lapsi ole pystynyt tulemaan kouluun.

Vastuu kiusaamisen selvittelystä jakaantuu teoriassa siten, että koulun on selvitettävä koulussa ja koulumatkoilla tapahtuva kiusaaminen. Vapaa-ajalla vanhemmat ovat vastuussa.

Käytännössä tilanteet limittyvät, ja vaikea vapaa-ajan kiusaaminen heijastuu myös koulutyöhön.

Hannu Pölönen haluaa pitää johtamassaan koulussa tiukan ja selväsanaisen linjan.

– On olemassa oikea ja väärä, eikä asioita voi voivotella. Suoraa puhetta tarvitaan. Kannustamme perheitä tekemään rikosilmoituksia.

Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä ja kiusaamistapausten selvittelyssä koulujen kanssa yhteistyötä tekevä vanhempi konstaapeli Teemu Lehti kertoo tapauksia etenevän Salossa poliisille säännöllisesti.

– On vaikea sanoa mitään lukumäärää. Itsellänikin on ollut tänä keväänä muutama tapaus tutkinnassa, sanoo Lehti.

– Nettikiusaamisen erityispiirre on se, että se jatkuu jopa kellon ympäri.

Useimmiten tekijät ovat kuitenkin alle 15-vuotiaita. Tällöin poliisi pitää puhuttelun.

– Ei nuori lähetä-nappia painaessaan välttämättä ymmärrä, että kyseessä voi olla jopa rikos. Kyllä he puhuttelussa usein ymmärtävät, ja katumustakin on näytetty.

Poliisi käyttää paljon myös Varsinais-Suomen sovittelutoimistoa apunaan.

– Sovittelualoitteen voi tehdä kuka tahansa. Näin toimimalla kiusaamiseen voidaan usein puuttua aikaisemmin, ja ongelmat ovat helpompia selvittää, sanoo Lehti.

Nettikiusaamista pyritään ennaltaehkäisemään valistamalla lapsia ja aikuisia.

Armfeltin koulussa aiheesta on pidetty vanhempainiltoja, ja yhteistyötä tehdään esimerkiksi MLL:n ja poliisin kanssa.

Kameroilla varustettujen kännyköiden mukanaan tuoma kiusaamisilmiö on osa laajempaa kännykkäkulttuurin pohdintaa. Hannu Pölönen kertoo, että myös koulun henkilökunta voi joutua outoihin tilanteisiin.

– Olen itse kohdannut urallani tilanteen, jossa oppilas on tullut ärsyttämään minua, ja taaempana olen nähnyt kännykkäkameran olevan valmiina.

Konstaapeli Teemu Lehti neuvoo vanhempia pysyttelemään kärryillä nopeasti muuttumassa nettimaailmassa.

– Ensimmäinen askel on se, että tietää järjestelmät ja sovellukset, joita oma lapsi käyttää. Nettimaailma on niin iso osa nuorten elämää, että asiat pitäisi tietää jollain tavalla edes päällisin puolin. Mukana eläminen ja tiedon levittäminen siitä, missä rajat kulkevat, on tärkeää, sanoo Lehti.

 

Joka viides vanhempi ei osaa sanoa, onko omaa lasta kiusattu netissä

ILKKA HEMMILÄ, STT

Joka neljäs suomalaisista vanhemmista ei ole tehnyt mitään ehkäistäkseen lastensa kiusaamista netistä. Vanhemmista joka viides ei osaa sanoa, onko oma lapsi joutunut nettikiusaamisen kohteeksi.

Tulokset selviävät Empatia nettiin -hankkeen kyselystä, jonka ovat järjestäneet monet suomalaiset teknologia-, viestintä- ja vakuutusalan yritykset yhdessä kasvatusalan järjestöjen kanssa.

Lasten vanhemmille ja opettajille suunnatun kyselyn mukaan vanhemmista joka kuudes tietää, että heidän lastaan on kiusattu netissä. Lasten nettikiusaamista on tutkimuksen mukaan havainnut hieman yli joka kolmas opettaja ja alakouluopettajista yli 60 prosenttia.

Vanhemmat ovat yhä hieman tietämättömiä siitä, mitä heidän lapsensa tekevät digitaalisessa maailmassa, arvioi Empatia nettiin -hankkeeseen osallistuvan vakuutusyhtiö Ifin maajohtaja Timo Harju. Opettajien taidot ovat tässä asiassa hänen mukaansa parempia.

– Toki opettajat näkevät luokallisen lapsia kerralla, mutta he ovat myös tottuneempia näkemään ja ymmärtämään tätä ilmiötä, Harju sanoo.

Nettikiusaaminen on yksi yleisistä vakaviksi luokitelluista syistä, jonka takia lapset ja nuoret ottavat yhteyttä Mannerheimin Lastensuojeluliiton auttaviin puhelimiin. He kuitenkin harvoin erittelevät nettihäiriköintiä ja muuta kiusaamista, kertoo MLL:n palvelun päällikkö Tatjana Pajamäki.

– Nettikiusaaminen on usein osa laajempaa koulukiusaamista. Sekä hyvät että huonot asiat lasten sosiaalisesta elämästä siirtyvät uusiin kanaviin, Pajamäki sanoo.

Nettikiusaamisen muodot voivat olla tuttuja fyysisestä ympäristöstä. Niitä ovat muun muassa nimittely, juoruilu ja sulkeminen ryhmästä. Kiusaaminen netissä voi sisältää myös kuvamanipulaatioita tai toisen nimellä esiintymistä.

Pajamäki kannustaa vanhempia tutustumaan sovelluksiin, joita heidän lapsensa käyttävät ja kyselemään niiden toiminnasta. Jos kiusaamista ilmenee, siitä voi ilmoittaa digipalvelun ylläpidolle. Kiusaamisviesteihin ei tule yleensä vastata, mutta ne kannattaa tallentaa mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten.

Empatia nettiin -hankkeen kyselyyn vastanneiden mielestä vanhemmilla on ensisijainen vastuu nettikiusaamisen ehkäisemisessä. Tätä mieltä oli 68 prosenttia vanhemmista ja 76 prosenttia opettajista.

Vajaat puolet molemmista ryhmistä toivoi kuitenkin digitaalisia työkaluja lisäämään ihmisten välistä empatiaa verkossa. Tämän edistämiseksi Empatia nettiin -hanke esittelee nettikiusaamisen muotoja.

Ifin Timo Harju toivoo silti, että vanhemmat olisivat kiinnostuneita lastensa verkkoelämästä.

– Digitaaliset työkalut ovat hienoja, mutta lasten ja vanhempien välillä pitäisi säilyttää keskusteluyhteys.

MLL:n Tatjana Pajamäki huomauttaa, että aikuiset myös opettavat lapsille omalla mallillaan sitä, miten on hyväksyttävää puhua muista ihmisistä ja toimia heitä kohtaan.

Empatia nettiin -hankkeen kyselyyn vastasi 1 002 vanhempaa sekä 417 peruskoulujen tai toiseen asteen opettajaa.

 

Äiti

Oma lapseni joutui muutama vuosi sitten koulussa kiusaamisen kohteeksi. Kun lapsi lopulta kertoi asiasta kotona, otin yhteyttä rehtoriin. Kiusaaminen loppui samantien. Kiitos rehtori, teet hyvää työtä!

Asenneongelmat jatkuu

Juu kyllä pahasti karahtaa tuo korvaan, että ei voivotella. Hyvin usein kun noin sanotan, päädytään mitätöimään asia. Somessakin tapahtuva koulukiusaaminen on mielestäni koulun asia. Poliisin resurssit on muutenkin niin heikot että somessa/koulussa tapahtuvaan kiusaamiseen ei niillä oo mitään rahkeita puuttua. Kouluihin enemmän resursseja ja aikaa oppiaineista kiusaamisen kohtaamiseen. Pakko on kommentoida kylläkin nyt ainakin huonoa otsikkoa kun tämäkin juttu on vain tilaajille.

Sipu

Tämä ei kuulu poliisille vaan kiva koulu projektin vetäjille
Älkää missään tapauksessa ensimmäiseksi ota yhteyttä poliisiin ei heillä ole ammattitaitoa tälläiseen eikä kuulu heidän toimintaansa. Sitä varten on oma organisaatio Turussa

Väsynyt

Vai että pitäisi tehdä rikosilmoituksia?

Luuleeko poliisi, että heidän puhuttelunsa lopettaa nämä? Näille ei poliisin puhuttelut auta, ja pahimmillaan tilanne pahenee entisestään.

Jokainen tietää, ettei näille mitään voida ja erityisesti tekijät itse.

Matti

Uhrin asema on Suomessa huono. Tässäkin asiassa taitaa olla niin, ettei sitä ole ollenkaan.

Opettaja ei voi paljon mitään, kaikki rankaisumenetelmät on kielletty. Uhri eikä uhrin vanhemmat voi mitään. Jos ilmoitat poliisille, poliisi ei tee yhtään mitään. Kirjaa asian ylös ei muuta.

Yhteiskunta on moraalisesti kehno, ja laki suojelee väärintekijöitä.