Tältä pohjalta?

0

ANTERO LEPPÄNEN. Eduskuntavaaleista on kulunut pian kuukausi, ja hallituksen peruskuvio on tätä kirjoitettaessa juuri hahmottunut. Punamultaa näyttää pukkaavan.
Sukkelasti se sitten kävi, ja ahtaasta rakosesta keskusta sisälle livahti. Antti Kaikkonenhan jätti sinne johtavan oven vain viisi senttiä raolleen.
Toivoa sopii, että nyt aihiona olevasta rakennelmasta syntyisi nopeasti leveäharteinen hallitus. Vaikkapa jo ennen kuin Gaudeamus igituria lauletaan. Toki edellinenkin oli syntyessään vahvanoloinen, mutta vaalikauden puolivälissä siitä lähtivät ilmat kuin vappupallosta juhlien päätyttyä. Tätä ovea ei kuitenkaan enää ole syytä avata.

Ruotsissa Stefan Löfvenin kakkoshallituksen muodostaminen kesti syyskuusta tammikuuhun eli kuukautta kauemmin kuin talvisotamme. Naapurissa tiukat blokkirajat ovat vielä voimissaan. Meillä ne unohdettiin 1987, kun presidentti Koivisto nimitti Harri Holkerin sinipunahallituksen.
Neljä vuotta sitten Juha Sipilä valitsi kaverikseen kokoomuksen, vaikka kenttäväki oli kallellaan demareihin päin. Antti Rinne ei maksa pottuja pottuina vaan ottaa keskustan ja jättää kokoomuksen perussuomalaisten kanssa harrastamaan rakentavaa oppositiopolitiikkaa.
Selkokielellä se tarkoittaa kapuloiden heittämistä hallituksen rattaisiin. Mutta sehän on maan tapa ja opposition oikeus.
Odotettavissa on, että perussuomalaisille hallituksen ulkopuolelle jääminen antaa oivan mahdollisuuden uhriutumiseen ja sitä kautta kannatuksen kasvattamiseen. Uhriutuminen sai hyvän startin jo eilen, kun muut puolueet siirsivät perussuomalaisten paikat istuntosalissa äärioikealle.
Mielenkiintoinen ilmiö suomalaisessa sisäpolitiikassa on, että mikään porvarillisista puolueista ei halua olla oikeistolaisin.
Sinisten vaalimottona oli pyhä kolmiyhteys koti, uskonto ja isänmaa, mutta sillä ei tullut ainoatakaan paikkaa vaan poliittinen äkkikuolema.
Hyvä on muistaa sekin, että perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho ei ainakaan itse ole ollut tyrkyllä hallitukseen. Kokoomuksella on luontainen kyky halia hallituskumppaninsa henkihieveriin. Sama vaikutus vastuunkantamisella on populistipuoleisiin. Halla-ahoa jäljet pelottavat?

Keskustan hallitushalukkuus saattaa äkkiseltään vaikuttaa yllättävältä, koska vaalitappio oli vertahyytävän karmea. Tästä huolimatta tai juuri siksi keskustalaiset aktiivit olivat heille suunnatussa kyselyssä 80-prosenttisesti sitä mieltä, että puolueen on syytä vastata Rinteen kutsuun myöntävästi. Yhteistyö perussuomalaisten kanssa oppositiossa ei houkuta.
Kuinkahan moni heistä olisi ollut sitä mieltä, että Juha Sipilän olisi tullut jättää puheenjohtajan tehtävät jo vaalien jälkeen eikä vasta syyskuussa? Tätä heiltä ei kuitenkaan koskaan kysytty.
Todennäköisessä hallituksessa mukana olevien puolueiden puheenjohtajilla on joko omiensa vahva kannatus kuten Li Anderssonilla ja Anna-Maja Henrikssonilla tai sitten riittävä kuten Antti Rinteellä.
Vihreillä ja keskustalla puolestaan on hallitustyön käynnistyessä uudenraikkaat vetäjät. Oppositiojohtajista Halla-aholla on messiaan asema, mutta ohdakkeinen saattaa olla orpopojan tie.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.