Rutiinivastaava

0

REIMA SUOMI. Minulla oli tilaisuus käydä Alcatrazin vankilasaarella San Franciscossa. Monenlaista kiinnostavaa löytyi, niistä minulle ehkä herättävimpänä käytäntönä näyttäytyi rutiinivastaavan (engl. routine officer) tehtävä vankilassa.
Perustelu tehtävälle oli kristallinkirkas: jokainen pienikin poikkeama vankilan päivittäisistä rutiineista saattaa merkitä turvallisuus- ja pakoriskiä.
Rutiinivastaavan tehtävä oli huolehtia siitä, että määrättyjä rutiineja jatketaan ja noudatetaan tinkimättä ja säännöllisesti. Hän oli korkealla vankilan arvoasteikolla.

Tästä on vain pieni hyppy siihen kysymykseen, tarvittaisiinko tällaisia henkilöitä nykyajankin (työ)elämään. Kuluneen sanonnan mukaan pysyvää on vain muutos, ja työelämässä päälle pukkaa jatkuvasti jos jonkinlaista uudistusta, innovaatiotoimintaa ja kehittämispäivää.
Pitäisikö jostain saada vastapainoksi taho, joka huolehtisi rutiineista ja jatkuvuudesta.
Nuorisotutkijathan ovat tähän jo kiinnittäneet huomiota. Lapset eivät välttämättä kaipaa aina teemapuistoja, matkustelua, sirkushuveja ja harrastuksia, vaan tärkeää olisi hyvä rutiininomainen arki.
Nuorten elämänhallinnan taidoissa myös nähdään samoja ongelmia: monelle on täysin vieras ajatus herätä aamulla kuudelta, mennä töihin ja palata sitten kotiin illaksi ihan vaan arkisiin puuhiin.
Rutiini sinällään on aivan turhaan nykyaikana määritelty joksikin säälittäväksi ja ei-riittäväksi. Pääsääntöisesti rutiininomaisen suorituksen pitäisi riittää useimmilla elämän alueilla.
Rutiini on taloudellisesti tarkastellen arvokasta, sillä sehän merkitsee että tehtäviä suoritetaan säännönmukaisesti ja arvattavasti, jolloin toiminta on ennustettavampaa ja näin myös ympäristölle miellyttävämpää.
Rutiini tarkoittaa, että asioita suoritetaan melko optimaalisella tehosuhteella, jolloin kaikki hyötyvät. Rutiinit auttavat mielenterveyden säilyttämisessä ja ylikuormituksen välttämisessä. Tietysti rutiineja on säännöllisesti tarkasteltava, ja vanhentuneet rutiinit on korvattava uusilla.

Riippuu vähän toimialasta ja tehtävistä, onko poikkeama rutiinista riski vai hyvä asia, mahdollisuus. En mielelläni olisi mukana kun vaikkapa ydinvoimaloissa, sairaalan leikkauksissa tai rautatie- tai lentoliikenteestä poikettaisiin määrätyistä rutiineista.
Luovassa työssä kuten taiteessa poikkeama lienee usein jopa tavoite: on luotava jotain uutta ja uniikkia. Sielläkin tietty rutiini on hyvästä. Taiteelliset teokset rakentuvat vanhan rutiinin päälle, ja luovuus ja uuden tekeminen mahdollistuvat, kun pohjat syntyvät helposti ja rutiininomaisesti.
Rutiini, arki, tavanomaisuus, säännöllisyys, mutkattomuus, arvattavuus, yksinkertaisuus, jatkuvuus. Nämä kaikki ansaitsevat arvonpalautuksen maailmassa, missä aivan liian usein muutosta pidetään itseisarvona ja tavoittelemisen arvoisena asiana silloinkin, kun missään määrin asiat eivät ole niin.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.

Jätä kommentti