Elsa – mystinen oikorata Neuvostoliiton tarpeisiin?

1

Espoon ja Salon välisestä oikoradasta haettiin yli 40 vuotta sitten skandaalia, ja hankkeesta yritettiin tehdä ulkopoliittisesti arveluttava.

Nykyinen tunnin juna tunnettiin tuolloin Elsa-ratana. Nimi tuli siitä, että oikoradan oli määrä kulkea Espoosta Saloon Lohjan kautta – niin kuin nytkin.

Mutta miksi uusi rata piti rakentaa?

Salolainen tutkija, FT Janne Väistö löysi ulkoministeriön arkistoista ruotsalaisen Expressen-lehden artikkeliin, jossa Elsa-rataa kutsuttiin Suomen Watergateksi.

Artikkelista oli tehty raportti, käytännössä jutun suomenkielinen käännös, joka oli saatettu muun muassa tasavallan presidentin, pääministerin ja ulkoministerin tietoon.

Kirjeenvaihtaja, toimittaja Bengt Appelgrenin syyskuussa 1977 julkaistun artikkelin otsikko oli raflaava: ”Nyt Suomi on saanut oman Watergaten: Mihin mystistä rautatietä aiotaan käyttää?”

Jutussa kysyttiin, onko Neuvostoliitolle strategisesti ja kaupallisesti tärkeää saada rautatie, joka mahdollistaa nopeat ja raskaat kuljetukset Suomen halki itä–länsi-suunnassa. Miksi Suomi muuten käyttäisi miljardeja markkoja tarpeettomien rautateiden rakentamiseen?

Kyse ei ollut pelkästään Elsasta. Helsingistä itään suunniteltiin Heli-rataa, jonka piti kulkea Porvoon, Loviisan ja Haminan kautta Leningradiin.

Appelgrenin lähde oli nimetön järkyttynyt suomalainen kansanedustaja. Watergate-vertauskaan ei ollut toimittajan keksintö, vaan sitä käyttivät ”jotkut”.

Jutun mukaan kuiskittiin myös, että Suomeen suunniteltiin neuvostoliittolaista autotehdasta.

Syksyllä 1977 Expressen käsitteli muutenkin suomalaista politiikkaa. Se kirjoitti, että presidentti Urho Kekkonen on vaaraksi Suomelle, koska hänen ansiostaan maan poliittinen ja henkinen ilmasto on tyly.

Tammikuussa 2002 Hufvudstadsbladetissa julkaistun Bengt Appelgrenin muistokirjoituksen mukaan pääkirjoituksen takana oli Appelgren.

Salon Seudun Sanomat kertoi syksyllä 1977 Expressenin päätoimittajan Bo Strömstedtin tv-haastattelusta. Strömstedt totesi siinä, että useat suomalaiset poliitikot ja poliittiset toimittajat ovat hänen lehtensä kanssa samoilla linjoilla, mutta eivät ilmaise mielipiteitään lehdistössä.

Strömstedt otti kirjeenvaihtaja Appelgrenin töihin Expressenin toimitukseen Tukholmaan.

Syksyllä 2017 Åbo Akademissa väitellyt Väistö tekee parhaillaan jatkotutkimusta suomalaisen lehdistön suhtautumisesta ruotsin kieleen ja suomenruotsalaiseen väestöön sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Expressenin juttu sai hänet penkomaan Elsa-asiaa enemmän ja käymään läpi lehtikirjoittelua ja asiakirjoja. Aihe on taas lämmin tunnin junan takia. Väistö asuu itsekin Lukkarinmäessä, jonka läpi oikorata aiotaan kaivaa.

Karjaan kautta kiertävä rantarataa suoremmasta yhteydestä alettiin puhua toisen maailmansodan jälkeen, kun Porkkalan alue vuokrattiin Neuvostoliitolle. Kaukojunat siirrettiin kulkemaan Lohjan tai Toijalan kautta. Vuokra-aika jatkui vuoteen 1956.

Toisen kerran oikorata otettiin esille 1960-luvun alkupuolella, mutta asia ei edennyt.

Vuonna 1972 Elsa-radan edistämiseksi pidettiin Salossa kokous kaupunginjohtaja Veikko Santeron johdolla. Seuraavan vuoden syksyllä eduskunta teki suuren ratkaisun: se myönsi yhdellä kertaa rahaa sekä oikoradan tutkimuksiin, suunnitteluun että rakentamisen aloittamiseen.

Pääministerinä oli Kalevi Sorsa (sd.).

Vuoden 1974 tulo- ja menoarvion kirjaus on erikoisen kattava. Hyväksymällä budjetti päätettiin sekä tutkimuksesta, suunnittelusta ja rakentamisesta. Tarkoitukseen varattiin miljoona markkaa. Nykyrahassa summa olisi 1,15 miljoonaa euroa.

Koko uuden, yksiraiteisen radan arvioidut rakennuskustannukset olivat 135 miljoonaa markkaa, nykyrahassa 156 miljoonaa euroa.

Suunnittelu alkoi, ja tulevissa budjeteissa radalle varattiin lisää määrärahoja – kunnes kesällä 1975 Sorsan kabinetti vaihtui Keijo Liinamaan virkamieshallitukseen. Se keskeytti suunnittelun. Perusteena oli valtion heikko taloudellinen tilanne.

”Elsa pantiin jäihin”, otsikoi Salon Seudun Sanomat. Samalla keskeytettiin myös Heli-radan suunnittelu.

Jäähän vai hautaan? kysyttiin SSS:n pääkirjoituksessa. Jos hautaan, ”on keino kunniaton. Onhan olemassa eduskunnan selvät päätökset asiasta. Jos kyseessä on vain tilapäinen jäädytys, kuten asia on esitettykin, päätös on ymmärrettävä, joskin valitettava.”

 

– Julkisuudessa alettiin myös epäillä Elsan perusteita ja kyseenalaistettiin, oliko asiassa edetty kaikkien sääntöjen mukaan, sanoo Väistö.

Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyskin sai alkunsa Elsa-radan vastustamisesta. Yhdistys perustettiin 1974.

Kun Expressin juttu julkaistiin syksyllä 1977, Elsa-hanke oli taas käynnissä. Sorsasta oli tullut keväällä taas pääministeri, ja hallituksen päätöksellä aloitettiin ratahankkeen lopullinen suunnittelu.

Yleissuunnitelma valmistui vuonna 1979. Oikorataa on viety eteenpäin Varsinais-Suomen ja Uudenmaan maakuntakaavoissa, ja vuonna 2016 Juha Sipilän (kesk.) hallitus myönsi sille taas suunnittelurahaa.

– Sen jälkeen lobbaus lähti käyntiin uudella voimalla, aivan kuin 1970-luvulla, toteaa Väistö.

– Ministereistä, johtavista poliitikoista, virkamiehistä, tiedemaailman edustajista ja kulttuurivaikuttajista koostuva tukijajoukko liputtaa avoimesti tunnin junan puolesta. Perusteluina käytetään radan taloudellisia vaikutuksia, nopeampia kulkuyhteyksiä ja tietysti ajan hengen mukaisesti radan ympäristöystävällisyyttä.

Argumentointi on Väistön mukaan hyvin samanlaista kuin 40 vuotta sitten. Sen ajan helmiä on Elsa-toimikunnan muistio vuodelta 1973: ”Ratahankkeen kannattavuuden tutkiminen ei ole rautatiehallituksen mielestä enää tarpeellinen, koska rata on jo todettu tarpeelliseksi esittämällä budjettiin hankkeen suunnittelua ja rakentamisen aloittamista varten määräraha.”

Kannattavuutta ei siis kannattanut enää miettiä, koska rakentamispäätös ja myönnetyt rahat osoittivat radan tarpeellisuuden.

 

Lue myös: Jos salolaiset olisivat saaneet päättää, rata kulkisi Moisionkoskessa

1
Jätä kommentti

1 Comment threads
0 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
1 Comment authors
Isonkylästä kotoisin

Olihan suunnitelmissa aikoinaan Salosta rata Tampereelle, ja 1950-luvulla linjattu rataa Helsingin suuntaan Porkkalan vuokra-alueen ohittamiseksi.