Elton Johnin tarinasta tehtiin elokuva – lue Tommi Aition arvostelu

0
Elton Johnin popparinura on elämäkertaelokuva Rocketmanin mukaan ollut sangen lennokas.

ROCKETMAN (USA / Iso-Britannia 2019). Ohjaus: Dexter Fletcher. Käsikirjoitus: Lee Hall. Kuvaus: George Richmond. Leikkaus: Chris Dickens. Musiikki: Matthew Margeson. Pääosissa: Taron Egerton, Jamie Bell, Richard Madden, Bryce Dallas Howard, Gemma Jones jne.

Se tavallinen tarina, tekisi mieli sanoa englantilaisen Reginald Kenneth Dwightin , tutummin Elton Johnin , elämäntaipaleesta – ellei se olisi niin poikkeuksellinen suhteessa rivikansalaisen kokemuksiin. Mutta taiteilijakertomuksena yleensä ja pop-tähden henkilöhistoriana erityisesti Elton Johnin tarina on melkeinpä stereotyyppinen.

Hän oli lapsesta asti erilainen ja vanhempiensa ynnä muiden käskynhaltijoiden asettamiin roolimalleihin sopimaton. Dexter Fletcherin ohjaamassa elämäkertaelokuvassa on muuan välähdyksenomainen avainkohtaus, jossa noin kymmenvuotias Reginald-poika selailee äitinsä aikakauslehdestä iltapukujen kuvia kun pojan ankara isä kieltää lukemasta mokomaa naistenlehteä.

Ei ihme, että aikuisiällä ja Elton Johniksi muuntautuneena Reginald pukeutui yhtä sulavasti näyttäviin iltapukuihin kuin kirkuvan värikkäisiin höyheniin ja muihin mielikuvituksellisiin virityksiin. Hänen homoseksuaalisuutensa oli alusta saakka ilmeistä kaikille muille kuin hänelle itselleen, Rocketman väittää.

”Kunpa olisin joku toinen”, polvihousuinen Reginald-poika parahtaa, ja hänestä toden totta tuli joku ihan toinen. Taiteellisen uransa alussa hän tietoisesti tappoi Reginaldin ja vaihtoi nimensä lisäksi myös identiteettinsä. Syntyi eriskummallinen ja ainutlaatuinen rakettimies, joka hetkeksi kaappasi koko rockin itselleen ja villitsi yleisönsä molemmin puolin Atlantin valtamerta.

Tavalliseksi popparitarinaksi meno muuttui, kun valtaisa menestys oli miltei tuhota Elton Johnin. Fletcherin elokuva näyttää seikkaperäisesti tähden putoamisen päihteisiin ja selittää itsetuhoisen käytöksen epäonnisuudella ihmissuhteissa. Selitys on uskottava vaikkakin hieman kapea.

Ohjaaja Fletcherillä on pienoisia vaikeuksia ratkaista elokuvansa tyylilaji. Rocketman häilyy draaman, musikaalin ja musiikkielokuvan välillä. Siirtymät tunnelmasta toiseen ovat kulmikkaita joskaan eivät kovin häiritseviä. Päähenkilön persoona on siinä määrin kiehtova, että kerronta kestää tyylilliset kömpelyydet.

Rocketmanin musikaalinumerot sinänsä ovat kaunista katsottavaa ja upeaa kuunneltavaa, kuin laajennettuja musiikkivideoita. Englantilaisen elokuvan uusi supertähti Taron Egerton selviää vaativasta roolistaan oikein hienosti, vähintään samalla auktoriteetilla kuin Rami Malek Queenin Freddie Mercuryna Bohemian Rhapsodyssa (2018), joka onkin Rocketmanin ilmeisin vertailukohta ja melkeinpä sisarteos.

Tommi Aitio