Halikon museossa avautui mielisairaalan historiasta kertova näyttely – entiset työntekijät muistelivat tapahtumia vuosien varrelta

1
Halikon mielisairaalan historia yltää miltei sadan vuoden taakse. SSS/Jan Sundman

Vitriineissä on tavaroita sähköshokkilaitteista ja kalloporista lepositeisiin ja raapimista estäviin hanskoihin. Potilasvitriinissä karunoloista rautasänkyä vartioi laitoshoitajan vartaloton univormu. Seinillä lymyävät tekstitaulut kertovat sairaalan historiallisista käännekohdista.

Piipun juurella – Halikon piirimielisairaalan elämää -näyttely avasi ovensa yleisölle torstaina Halikon kirkonkylän entisessä viljamakasiinissa. Salon historiallisen museon intendentti Mia Juva kertoo, että ajatus piirimielisairaalan käänteistä kertovasta näyttelystä on kytenyt jo useamman vuoden ajan.

– Kuntaliitoksesta lähtien ajatus tästä näyttelystä on elänyt, mutta kaksi vuotta sitten idea konkretisoitui, kun pääsimme tutustumaan sairaalan tiloihin ja sen esineistöön. Lisäksi Turun lasarettimuseolla on ollut prosessissa suuri rooli.

Juva toteaa, että näyttelyn esineet valittiin pääosin jo aikaa sitten, mutta tarinan kehityttyä esineistöä on sittemmin täydennetty.

– Kulttuurihistoriallisena museona me lähdemme aina liikkeelle esineistä. Tätä näyttelyä varten rakensimme tarinan, joka perustuu kolmeen palaseen: taloon, ihmisiin ja henkilökuntaan. Esineistöön kiteytyy paljon kertomuksia, niin hyviä kuin huonojakin.

1920-luvulla kehitetty Szondi-testi kartoittaa potilaan tukahdetut tunteet, ainakin aikalaiskertomusten mukaan. Potilas valitsi kahdeksan kuvan sarjasta sen mikä herätti hänessä eniten inhoa ja torjuntaa. Valinnan perusteella tehtiin päätelmiä potilaan psyykkisestä tilasta. SSS/Jan Sundman

Juva paljastaa, että Salon kulttuurihistoriallisella museolla on mielessään muitakin hankkeita Halikon sairaalaan liittyen.

– Olemme kuulleet, että jossain olisi laatikollinen c-kasetteja, jotka sisältävät sairaalaan liittyviä tarinoita vuosien varrella. Haluaisimme toteuttaa nykydokumentointi-projektin nauhoituksiin perustuen.

Sairaala-alueen vanhoja kasarmirakennuksia on jäljellä enää kaksi. Juva toivoo, ettei historiallisesti merkittäviä rakennuksia jätettäisi pystyyn lahoamaan.

– Ne ovat järkyttävän huonossa kunnossa. Kasarmirakennukset pitäisi dokumentoida ja sitten remontoida.

Riitta Nieminen, Juhani Nummentalo ja Simo Paassilta muistelivat entistä työpaikkaansa. SSS/Jan Sundman

Entisissä työntekijöissä näyttely herättää nostalgisia tunteita. Halikon kunnanjohtajana 15 vuotta ennen kuntaliitosta toiminut Simo Paassilta omaa kokemusta myös mielisairaaloiden hallinnollisista tehtävistä – niin Kellokosken kuin Halikonkin sairaalasta. Hän korostaa Halikon sairaalan merkitystä niin kylän, kunnan kuin maakunnankin näkökulmasta.

– Sairaala on keskeinen osa Halikon kunnan ja Märynummen kylän historiaa, ja varsinaissuomalaisestakin perspektiivistä se on aina ollut tärkeä laitos.

Vitriinissä oleva leimakirves kirvoittaa ex-kunnanjohtajan kertomaan muistojaan omilta työajoiltaan.

– Sairaalassa pelasi huoltovarmuus todella hyvin. Navetasta saatiin maitoa, pelloilta viljaa ja metsästä polttopuita. Etenkin sota-ajan jälkeen merkitys oli suuri.

Paassilta lisää, että potilaille työ oli terapeuttista: aktiviteetti vei synkät ajatukset muualle.

– Kun potilaat työskentelivät puutarhassa ja kasvihuoneissa, he saivat ajateltavaa ja keittiö raaka-aineita. Se oli kunnollista liiketoimintaakin, kun esimerkiksi tomaatteja ja kukkia ostettiin talon ulkopuolelta.

Pitkän uran sairaalan hoitohenkilökunnassa tehnyt Riitta Nieminen havaitsee vitriinissä tuberkuloosilusikan.

– Tuberkuloosipotilaiden lusikoiden varressa oli reikä, jotta ne tunnistettiin ja kyettiin desinfioimaan erityisen hyvin.

Seuraavaksi katseet nauliintuvat puiseen koriste-esineeseen. Samassa Nieminen muistaa hauskan tarinan miltei viidenkymmenen vuoden takaa.

– Taisi olla kesää 1971, kun Vesa-Matti Loiri oli Salossa käymässä ja pyysimmekin hänet samalla esiintymään sairaalaan. Kerroimme, että rahaa hän ei palkkioksi saisi, mutta silti Vesku suostui tulemaan. Keikan jälkeen lahjoitimme hänelle potilaan tekemän puisen kynttelikön.

– Onhan noita artisteja käynyt vuosien varrella muitakin, esimerkiksi Tapio Rautavaara ja Armi & Danny, Nieminen luettelee.

– Ja potilaille oli aikoinaan oma näytelmäkerhokin, Paassilta muistaa.

Piipun juurella – Halikon mielisairaalan elämää Halikon museossa 6.6.–11.8.

Potilasvitriini kiinnosti näyttelykävijöitä. SSS/Jan Sundman

1
Jätä kommentti

1 Comment threads
0 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
1 Comment authors
Nostalgia

Luulin näyttelyä laajemmaksi, oli aika suppea. Sairaalan varjossa eläneenä harmittaa koko sairaalan alasajo ja uusien tonttien tuleminen.

Sairaalan ylilääkärin talon yksi hienous oli se, että oli metsän keskellä. Nyt tämä netsä tungetaan täyteen taloja, ei oikein sovi maisemaan.

Muistan lapsena, kun sairaalan johonkin juhliin tuli Erkki Liikanen esiintymään ja hain nimmarin. Oli ne aikoja, sairaala oli kuin yksi iso perhe tai talous, kaikki tunsivat toisensa ja kylältä löytyi kaikki, apteekista hammaslääkäriin.

Ristinkallio vasta oli helmi, siellä vietyt kesäpäivät muistan ja sairaalan oman linja-autonkin. Siis paljon tuosta näyttelystä on jäänyt pois.