Jos salolaiset olisivat saaneet päättää, rautatie kulkisi Moisionkoskessa

11
Pitkin Ratapolkua. Yleissuunnitelmassa kevyen liikenteen väylän paikalle on pengerretty rautatie.

Täällä on käyty tekemässä pohjatutkimuksia. Maaperäkairan rouhima reikä on tukittu, mutta asvaltissa näkyy vihreällä maalattu merkintä 6357 PO. Lähimmän asuintalon sokkeli on parin askeleen päässä.

Metrilleen tähän kohtaan on piirretty viiva Väyläviraston yleissuunnitelmassa. Sen nimi on Oikorata Espoo–Salo. Karttoihin ja pituusleikkauksiin on merkitty kalliotunneleita, betonitunneleita, betonikaukaloita, alikulkusiltoja – ja rasteja rakennusten päälle.

”Lisää vetovoimaa elinkeinoelämään. Ratayhteys tuo uusia mahdollisuuksia alueiden kasvuun ja mahdollisuuksiin,” Väylävirasto esitteli ratahanketta salolaisille huhtikuussa.

Lukkarinmäkiläiset havahtuivat. He alkoivat kerätä nimiä julkilausumaan. ”Lukkarinmäen säilyttämisen puolesta!” -adressiin on tähän mennessä kirjoittanut nimensä yli 2 200 ihmistä.

Allekirjoittajien mielestä ”suunnitellut neljä linjausvaihtoehtoa halkaisevat Lukkarinmäen, ja jokainen niistä tuhoaa arvokkaan kaupunginosan yhtenäisyyden.” Kun SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne pistäytyi eurovaalien aattona Salon torilla, sai hän kuulla ratalinjausten turmiollisuudesta monta kertaa.

 

Lukkarinmäen jyrkähkössä luoteisrinteessä on rakentamaton kaistale. Kapeasta Rauhalanpuistosta voisi jalan lipsahtaessa kieriä holtittomasti alapuolisen talon pihalle.

Hyttyset pyrkivät ahnaasti iholle. Kaksi räkättirastasta kiukuttelee varikselle. Kielokasvustosta kurkottaa varjolilja; puutarhakasvi karkaa kukkapenkistä herkästi luontoon.

Mänty kukkii. Parin vuoden päästä varisee paljon siemeniä.

Näillä paikkeilla Turun juna sukeltaisi betonitunnelista betonikaukaloon. Siitä se laskettelisi loivaa alamäkeä Salon rautatieasemalle.

Lehtevät vaahterat verhoavat näkymää. Alhaalla Raivaajankadulla kuuluu olevan hiljaista. Yhden talon ikkunassa sentään liikahtaa ihmishahmo.

Rautapyörät kirskuvat kaarteessa, kun InterCity 945 Helsingistä lähestyy Salon rautatieasemaa. Lukkarinmäki on radan varressa. Reunimmaisista taloista on rautatiehen vain parikymmentä metriä.

 

Rauhalanpuistosta Raivaajankadulle. Lukkarinmäen tunnelin suuaukko olisi näillä main.

 

Asutus on Lukkarinmäessäkin levinnyt niistä ajoista, kun ensimmäinen juna ajoi Karjaalta Turkuun 120 vuotta sitten.

Pitkään puhuttiin vain nopeasta ratayhteydestä. Sitten tuli tunnin juna. Sanapari keksittiin Varsinais-Suomen liitossa viisi vuotta sitten. Salon Seudun Sanomiin tuli kitkeriä mielipidekirjoituksia: ”Markkinoinnissa ei saa väittää jotain, joka ei pidä paikkaansa eikä markkinointi saa johtaa kuluttajia harhaan.”

Nyttemmin ei juuri muusta puhutakaan kuin tunnin junasta. Se on kelvannut markkinointinimeksi myös pirkkalaisille, jotka pauhaavat omasta tunnin junastaan Helsingin ja Tampereen välille.

Tunnin juna on nimenä vähän kuin rantarata. Kuulostaahan rantaratakin iskevämmältä kuin Karjan rata, joksi Turun ja Helsingin välistä rautatietä alunperin kutsuttiin – nimenomaan yhdellä a-kirjaimella.

Rantaratakaan ei ole virallinen nimi. Kotka, Loviisa ja Porvoo puhuvat myös rantaradasta lobatessaan rannikkoa myötäilevää uutta raideyhteyttä Helsingin ja itärajan välille.

Kaikki nämä ratahankkeet maksaisivat yhteensä ehkä noin yksitoista miljardia euroa.

 

Pohjatutkimus. Yhdessä linjausvaihtoehtoehdossa rata menisi juuri tästä. Merkki maaperäkairauksesta Raivaajankadulla.

Antti Rinteen hallitusohjelma julkaistiin maanantaina. Siinä on laveasti mainittu muun muassa ”Helsingistä länteen suuntautuva rata”. Raideliikenteen miljardihankkeista on hallitusohjelman mukaan syytä tehdä laaja-alainen vaikutusten arviointi.

Iäkäs pariskunta astelee verkalleen Malturinkadun jalkakäytävällä. Kolme neljästä oikoradan linjausvaihtoehdosta osuu pientalokorttelin tähän päätyyn.

Vaimo menee edellä, puoliso työntää rollaattoria perässä.

– Radasta on puhuttu jo monta kymmentä vuotta. Ei sitä enää voi siirtää. Se oli jo Breilinin aikaan, kun puhuttiin, että rata menee tästä. Ja hän ollut jo kauan haudassakin, mies toteaa.

Vastaus saattoi vahingossa paljastaa vaalisalaisuuden. Kaupunkineuvos Reino Breilin oli salolainen demarivaikuttaja, pitkäaikainen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu 1960-luvulta lähtien. Hän kuoli yhdeksän vuotta sitten.

Vaimo kiirehtii eteenpäin. Rata-asia on kuulemma niin arka, etteivät he halua nimiään julki.

Hetken päästä Malturinkatua valuu alas japanilainen pikkuauto. Naiskuljettaja selaa matkapuhelinta sylissään. Hän pysähtyy Salmenrannan risteyksessä, jatkaa vielä lukemista ja kääntyy sitten oikealla vilkkua käyttämättä.

Muita kulkijoita ei näy pitkään aikaan.

 

Keisarillisen Suomen senaatin varapuheenjohtaja Lars Gabriel von Haartman oli vuonna 1856 sitä mieltä, että Suomen ensimmäinen rautatie tulisi rakentaa Pietarista Helsingin kautta Turkuun. Von Haartman oli syntyjään turkulainen.

Ajatus rantaradasta ei edennyt.

Voiton vei Helsingin ja Hämeenlinnan välinen ratayhteys. Siitä haluttiin suora ja tasainen. Kruunu keräsi viinanpolttoverolla rahaa kalliisiin pengerryksiin ja leikkauksiin. Rata avattiin 1862.

”Se päiwä, josta niin kauan on uneksittu se on todella tullut, se päiwä, jona ensikerran tulihewonen on rientänyt yhdestä Suomen kaupungista toiseen. Semmoinen päiwä on luettawa suureksi siwistyksen woittopäiwäksi”, sanomalehti Hämäläinen maalaili.

Uusia rautateitä innostuttiin suunnittelemaan eri puolilla maata. Valtiopäivillä ja sanomalehdistössä kiivailtiin eri ratayhteyksien eduista ja tärkeydestä. Rantaradastakin esitettiin ensimmäinen linjasuunnitelma. Se hautautui yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi.

Kun radan rakentaminen lopulta alkoi, työ tehtiin mahdollisimman halvalla. Pienetkin mäet ja kalliot kierrettiin, kaarteita tuli Karjaan ja Salon välillä enemmän kuin suoraa.

”Kun silmällä nyt seuraa rantaradan kiemurteluja, ihmetyttää ja suututtaa moni mutka, jotka vähäisillä lisäkustannuksilla olisi voinut rataa rakennettaessa välttää”, ratainsinööri K.O. Rejman kirjoitti jo vuonna 1925.

 

Sepelkyyhky ratalinjalla. Kolme neljästä linjausvaihtoehdosta osuu pientalokorttelin tähän päätyyn.

Jos salolaiset olisivat saaneet aikoinaan itse päättää, rautatieasema olisi rakennettu Moisionkosken partaalle. Raastuvankokous äänesti asiasta kesällä 1895. Enemmistön mielestä paras paikka asemalle oli piskuisen kauppalan pohjoispuolella.

Tie- ja vesirakennusten ylihallitus yritti ratkoa ratalinjasta kirvonneita erimielisyyksiä. Ratkaisun tekeminen siirtyi lopulta senaatille. Se antoi kesällä 1896 keisarillisen päätöksen, että rata rakennetaan kauppalan eteläpuolelle ja rautatieasema Joensuun kartanon pellolle.

Ratalinjasta riideltiin Perniössäkin. Rautatieasemaa ei haluttu sellaiseen paikkaan, että kunnan pitäisi rakentaa uusia teitä ja siltoja. Kirkonkylään rataa ei tahdottu. Papit vastustivat rautatietä siksi, että junaliikenne häiritsisi jumalanpalveluksia.

Sanomalehti Aura julkaisi Halikosta tulleen kirjeen, jossa kerrottiin keskusteluista kuntakokouksessa:

”Lukuisa enemmistö tykkänään kielsivät kaiken myödytyksen ja väittivät yrityksen kokonaan tarpeettomaksi jopa vahinkoa tuottavaksi näillä seuduin. Niinpä lupasi eräs yksikin maksaa 50 mkaa, jos ei aiottu rautatie tulisi koskemaan hänen tiluksiaan.”

Matkanteko 1800-luvun lopun rautateillä oli hidasta – junat oli suunniteltu kulkemaan 25 kilometriä tunnissa. Nyt haaveillaan suurnopeusjunista, jotka kiitäisivät jopa kolmeasataa.

”Toimivat joukkoliikenneyhteydet ratkaisevat sen, mitkä alueet menestyvät tulevaisuudessa. Nopea junayhteys säästää niin työssäkävijöiden, opiskelijoiden kuin matkailijoidenkin aikaa sekä lisää valinnanvapautta työ-, opiskelu- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien suhteen,” Salon kaupunki perustelee oikorataa verkkosivuillaan:

Ihan kuin kaupunki olisi muotoillut valtiomies Johan Vilhelm Snellmanin puheita 1850-luvulta:

”Vaikkapa rautatierakennukset vaatisivat valtiolta toista vertaa suurempia uhrauksia kuin vesiteiden aukaiseminen – ja niin ei ole asianlaita – korvaisi tämän suuremman uhrauksen täydellisesti yksin niiden sivistävä vaikutus, jolla on maan aineellisellekin vaurastumiselle suurempi merkitys kuin kaikilla muilla kansallisen hyvinvoinnin ehdoilla yhteensä.”

Historia toistaa itseään monella tapaa.

Lue myös: Elsa – mystinen oikorata Neuvostoliiton tarpeisiin?

 

Lähteet:

  • Kari Alifrosti: Salon ja Uskelan historia 1869-1990. Salon kaupunki 1996.
  • Reijo Hinkka: Halikon historia II. Halikon kunta 1984.
  • Kerttu Innamaa: Perniön historia III. Perniön kunta 1986.
  • Markku Nummelin: Rantarata. Kustantaja Laaksonen 2008.

 

11
Jätä kommentti

4 Comment threads
7 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
7 Comment authors
Maaseutukin on tärkeä

Joku voisi tehdä juttua myös niistä muista talouksista maaseudulla. Tuntuu että vain Lukkarinmäki olisi jäämässä radan alle.

Tuo mäki on vain pieni osa, ja talouksia on yhteensä jäämässä radan alle 60-80. Kukaan ei näköjään ole niistä muista taloista huolissaan.

Raivaajankadun asukas

Toivottavasti jutun tarkoitus oli kertoa, että päättäjät paikallisia kuulematta haluavat historian toistavan itseään sen sijaan, että historiasta opittaisiin ja sitä arvostettaisiin? Lukkarinmäkeläiset ”havahtuivat”, kun heille vihdoin maaliskuussa 2019 esiteltiin ensimmäistä kertaa tarkemmat aluettaan koskevat suunnitelmat vaihtoehtoisine linjauksineen. Jutussa keskityttiin alueeseen, jossa tunneli päättyy ja rata näillä näkymin tulee kulkemaan paalujen tai penkereen päällä. Tarkempiin kuviin oli valittu taloja, jotka ovat linjauksen alla ja joista ei ole huolehdittu. Vihreä talo on kaupungin omistama ja kaupungin laiminlyömä, vaikka se on määritelty ”paikallisesti arvokkaaksi”. Kadulta kommentoimaan oli löydetty vain toivonsa jo Breilinin aikaan menettäneitä kulkijoita. Muuten alueesta maalataan autioitunut kuva. Jostain syystä kokonaan… Lue lisää »

Elitisti

Vai että eliitin edustajat. No kyllä suurin osa meistä junalla töihin kulkevista on ihan tavallisia työntekijöitä, eikä mitään eliittiä. Tai no, jos eliitiksi määritellään, että on vakituinen työpaikka, pystyy elättämään itsensä ja perheensä ja maksaa veroja, niin sitten.

Onneksi meitä kaikkia ja myös teitä kaiken vastustajia hyödyttävä ratahanke etenee siitä huolimatta, että röttelöihin rakastunut, pieni mutta äänekäs taantumuksellisten joukko täällä huutelee kurkkuna käheäksi.

Tervetuloa oikorata ja nopeammat, toimivammat yhteydet!

Raivaajankadun asukas

Kiitos, Elitisti! Tällaiset historiatajuttomat, ylimieliset ja epäasialliset kommentit taatusti lisäävät Lukkarinmäen puolustajien joukkoa. Kaupunginosamme tärvelevä linjaushan on ainoa asia, jota tässä on vastustettu. Montako tavallista työmatkalaista on kelpuutettu ”Tunnin junan” mainoskasvoiksi? Miksi Salon kaupungin strategiassa on päädytty keskittymään vain ”vaikuttajaviestintään”? Mihin unohtuivat tavalliset kaupunkilaiset? Mainonta ja vaikuttaminen on ollut elitististä ja epäonnistunutta. Niitä tavallisia perheitään elättäviä työntekijöitä, jotka tekevät n. kahdeksan tunnin työpäivää ja töitä, joissa ei ole etätyön ja joustojen tai junassa työskentelemisen mahdollisuutta, tuollaiset pitkät työmatkat muutamia minuutteja lyhyempinäkään eivät houkuttele. Yli 90 minuutin työmatkat tutkitusti aiheuttavat terveyshaittoja ja vähentävät onnellisuutta. Uudella radallakin työmatkat ”ovelta ovelle” useimmilla ylittäisivät… Lue lisää »

Elitisti

Noh, ehkä vähän provosoiduin tuosta elitismiväitteestä. Itse kun koen olevani ihan justiinsa semmonen tavallinen duunari, vaikka työt teenkin tietokoneella. Sen verran mun historiatajuni sanoo, että asiat ovat aina muuttuneet ja tulevat aina muuttumaan. Jokainen talo ja muu rakennelma on väliaikainen niin kuin ihmiselämäkin. Kaupunkikuvakin muuttuu ajan myötä, eikä sitä voi jäädyttää millekään tietylle vuosikymmenelle. Tässä Lukkarinmäen tapauksessa minusta pahasti liioitellaan aluelle koituvaa vahinkoa. Varmasti radan tekijät säästävät minkä voivat, mutta totta kai jotain joudutaan purkamaan, kun uutta infraa pitää saada mahdutettua vanhan kaupungin keskustaan. Saisihan sen radan rakennettua kokonaan maan allekin, jos rahaa riittäisi. Radan olisi voinut linjata toisin myös… Lue lisää »

Raivaajankadun asukas

”Salon rautatieasemanseutu ja vanha kauppalamiljöö” -alueen lisäksi ei Salon keskustan alueella ole muita valtakunnallisesti arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi määriteltyjä alueita kuin tämä ”Uskelan kirkonmäki ja Lukkarinmäen esikaupunkiasutus” -alue, jonka läpi rata nyt ollaan runnomassa. Toisille nämä ovat ”röttelöitä”, toisille säilyttämisen arvoista kulttuurihistoriaa, jota ei Salossa ole liikaa jälkipolville säästetty. Minusta kukaan ei ole liioitellut radan ja radan rakentamisen seurauksia. Radan suunnittelijoiden mukaan radan alle jäävien talojen lisäksi radan ympärillä oleville rakennuksille todennäköisesti aiheutuu haittoja, joita on ”vaikea tarkemmin ennustaa”. Lukkarinmäessäkin paaluttamattomat talot ”kelluvat” saven päällä. Rata ei koko matkallaan kulje tunnelissa, vaan jokea lähinnä olevalla alueella tunneli päättyy, ja rata kulkee… Lue lisää »

Ei paljon nopeampi

No eipä se hirveesti nopeampi ole kuin tämä vanha rata.

Otsasi hiessä

Moisionkoski on tainnut tuohon aikaan sijaita aivan Uskelan rajalla ellei peräti Uskelan puolella. Linjaus olisi ollut hyvinkin järkevä nykypäivänä, mutta kun tuolloin tähdättiin Helsingin sijasta vain Perniön kautta Karjaalle ja siitä Hankoon, niin turha mutka siihenkin olisi tullut. Muistan hyvin vanhan radan, kun Perniöstä päin oli ylikäytävä kaupunkiin tullessa mäen alla ja seuraava heti Ylhäisten alamäen jälkeen. Olen lähes koko ikäni asunut tai mökkeillyt näköetäisyydellä junaradasta. Koskaan en ole pitänyt sitä melun lähteenä tai maiseman pilaajana. Jonkun viljelijän työ toki vaikeutuu pellot halkaisevan radan takia ja häviää siinä hehtaareitakin. Toisaalta on olemassa jo ennestään hajallaan olevien lohkojen vaihto-ohjelma, jonka avulla… Lue lisää »

Jarmo J

Siinä se, vanha ratalinja, kaivetaan se 4 – 6 metriä syvään ”kanjoniin ja Kaukvuoren jälkeen loivasti vasempaa niin päästään Lukkarinmäki kiertämään ja edelleen siihen n. 80 metrin saven päälle Mahtinaisen- ja Kiskontien risteyksen paikkeille, jos kerran on pakko savelle rakentaa.

Maitaan VR:lle menettänyt

Se vaan, että jos sinne naapurille jääkin juuri salaojitetut hyvät pellot ja itse saat huonompaa tilalle? Ei se ole niin mustavalkoista, eikä valtiolta saatu korvaus kata saamattomia satoja.

Maaseudun mies

Rantarata riittää, kun juna menee pysähtymättä Turusta Helsinkiin. Siinäkin voisi olla hinta sellainen, että se kirpaisee köyhää, ettei vahingossa mene väärää junaan. Silloin nähdään kumpaan kiireeliset varakkaat menevät.

VR:n palvelut maaseudella ovat jo lopppuneet, eivätkä koskaan palaa.

Aika on ajanut ohi, kuten myös junat Perniöstä.