Käsityöt ovat kantaneet Kaarina Kavanderia vuodesta toiseen

0
Kiskolainen Kaarina Kavander ja pannumyssy, jonka hän kutoi nuorena tyttönä. Nyt se on esillä Paimion käsityömuseo MIilussa. Kavanderilla on yllä Perniön emännän muinaispuku.

Pannumyssyn kutomisesta alkanut kiskolaisen Kaarina Kavanderin käsityöharrastus alkoi jo 13-vuotiaana, mutta siihen harrastus ei jäänyt. Kavander on tehnyt käsitöitä koko ikänsä ja myös seuraaville sukupolville. Elokuussa 96 vuotta täyttävä Kavander on tehnyt viimeisimmät käsityönsä vain pari vuotta sitten, jolloin hän neuloi vielä tyttärensä lapsenlapselle ristiäisiin vauvan nutun.

Pannumyssyn paikka on lipaston päällä, mutta Kavanderin pojalla Jorma Kavanderilla on siitä hauska muisto, sillä hän sanoo käyttäneensä sitä myös pipona.

– Isohan myssy oli, sillä näkö ja kuulo menivät sen sisällä. Äidin kutomia villapaitoja olen käyttänyt paljon. Villasukkiakin riittää sadaksi vuodeksi eteenpäin.

Käsitöillä on ollut Kaarina Kavanderin elämässä kantava voima. Se on Paimion käsityömuseo Miilaan pystytetyn näyttelyn nimikin. Näyttelyyn on koottu Kavanderin töitä vuodesta 1935 lähtien.

– Työt ovat varsinaissuomalaista arjen käsityötä. Näyttelyä viriteltiin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, eikä kaikkea suinkaan saatu nyt esille, kertoo museosuunnittelija Laura Lankinen .

Esillä on vain murto-osa töitä, mutta monipuolisesti. Ne on koottu Kavanderilta itseltään, hänen lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan. Lapsilleen hän on kutonut muun muassa isotöiset Varsinais-Suomen ryijyt. Kaikille lapsille on kudottu myös verhot ja matot, joita on näytillä.

Kavanderin lapset kävivät omia varastojaan läpi etsien äitinsä käsitöitä näyttelyä varten.

– Töiden valinnassa oli vaikeuksia, kun oli paljon samantyyppisiä käsitöitä. Ajatus oli saada näyttely kasaan, ja sitä varten yritettiin koota arkeen sekä juhlaan liittyviä tekstiilejä, kertoo Kavanderin tytär Maija-Leena Hongisto .

Pienellä maanviljelystilalla Kiskossa elämäntyönsä tehnyt Kaarina Kavander on viiden lapsen äiti. Maataloustöitä hän teki yhdessä edesmenneen miehensä Niilo Kavanderin kanssa. Koulua hän kävi Perniössä.

– Minulla on vain viisi lasta, Kavander sanoo vaatimattomasti, mutta silti hän on ennättänyt myös käsitöiden pariin.

– Rukkini jäi vielä hurisemaan, kun lapset menivät nukkumaan, hän muistelee tyytyväisenä.

Lasten muistiin onkin jäänyt tuttu äänimaisema: äidin neulomisen aiheuttama metallipuikkojen ääni ja rukin hyrinä lapsuudesta.

Kavander oli vain kuusivuotias, kun hänen äitinsä kuoli. Aikuisiällä hän oppi vuokraemännältä kankaankudontaa. Äidiltä opittuja käsityötaitoja hän toteutti omassa elämässään, ja sisusti oman kodin sekä vaatetti myös lapset käsitöillään. Aina kun aikaa jäi muilta töiltä, hän istahti kangaspuiden ääreen tai otti kutimen käteensä. Käsityöt kertovat omaa tarinaansa eri elämän vaiheista. Mitään yhtä suosikkia Kavander ei käsitöistään mainitse, vaan hän on halunnut tehdä monenlaisia käsitöitä.

Navettaan oli kiirehdittävä aamukuudelta, mutta aina löytyi aikaa myös mieluiselle harrastukselle, vaikka arki olikin työntäyteinen.

– Kun on halu tehdä jotakin, niin sen ajan löytää, tuumaa Lankinen.

– Käsityöt voivat olla ihmiselle nautinto, ilo ja harrastus, joka kestää yli 80 vuotta. Näissä Kavanderin töissä on tehty aidosti kaunista ja kestävää, Lankinen korostaa.

Käsityömuseo Miilassa Paimiossa näyttelyyn pääsee tutustumaan kesän aikana museon aukioloaikoina.