Kun taivaallinen rauha rikkoutui

0

VESA JAAKOLA. Tasan kolme vuosikymmentä sitten Kiinan kansantasavallan poliittisessa historiassa koettiin käännekohta. Keväällä 1989 Pekingissä ja muissakin kaupungeissa opiskelijat järjestivät mielenosoituksia kansalaisvapauksien puolesta.
Kesäkuun alussa katuaktivistien toiminta laajeni ja kiihtyi. Joukkoihin liittyi työläisiä ja muutakin väkeä vaatimaan maahan parempaa hallintoa.

Neljä vuosikymmentä aiemmin vallankumouksen tehneen kommunistipuoleen johdossa nähtiin katuparlamentin jo uhmaavan puolueen yksinvaltaa.
Tilanteen pelättiin muuttuvan hallitsemattomaksi, pahimmillaan vastavallankumousta. Sellainen oli tapettava kehtoonsa. Kesäkuun neljäntenä hallituksen käskystä kansanarmeijan sotilaat hajottivat mielenosoitukset asevoimin, verisesti. Tapettujen määrää ei koskaan ilmoitettu, uhreja arvellaan olleen jopa tuhansia.
Tämä oli järkytys eloon jääneille mielenosoittajille ja heidän tukijoilleen, miljoonille kiinalaisille. Ennen Tiananmenin verilöylyä ei voitu edes kuvitella, että kansanarmeijan sotilaat käskytettäisiin tappamaan omaa kansaa.
Tapahtumain jälkeen kommunistipuolueen johdossa alettiin pohtia tärkeimpänä kysymyksenä, miten koetunlainen kansannousu estettäisiin toistumasta. Toisin sanoen, miten kommunistipuolueen yksinvaltaa on lujitettava kestämään kaikissa oloissa? Paljonko suostuttelua, paljonko pakottamista tarvitaan vallan säilyttämiseksi?
Sittemmin on nähty, että molempia keinoja on siellä käytetty. Suostuttelussa on auttanut Kiinan huikea talouskehitys neljän viime vuosikymmenen aikana. Kun kommunistihallintoon on ympätty kapitalistinen talous, tuloksena on ollut maailmanhistorian suurin ja vaikuttavin köyhyyden poisto-ohjelma.
Tuona aikana sadat miljoonat kiinalaiset ovat nousseet köyhyydestä, etenkin maaseuduilta, kaupunkien työväestöksi alempaan ja ylempään keskiluokkaan. Miljoonista onnekkaista on tullut rikkaita, miljonäärejä, jopa miljardöörejä.
Kun hallitseva kommunistipuolue on päätöksillään mahdollistanut kansan rikastumisen, sen se on tehnyt yhdellä perusehdolla. Köyhyydestä pois nostettujen ja rikkaimpienkin tulee olla kuuliaisia hallitusvallalle. Sitä ei saa kyseenalaistaa eikä arvostella kuten Taivaallisen rauhan aukion katuaktivistit tekivät.

Enemmistö kiinalaisista hyväksynee lähes varauksitta maansa nykyisen poliittisen järjestelmän ja talousmallin. Toisinajattelijoita 1 300 miljoonan väestössä tietenkin on, ja heidän hallitsemiseksi kehitellään uusia keinoja.
Viranomaisvalvontaa tehostetaan digitaalisesti. Sadat miljoonat kiinalaiset ovat jo älypuhelimien käyttäjiä. Alan viranomaiset valvovat maassa kaikkea tietoliikennettä. Jokaisesta digitaalisesta viestijästä viranomaiset saavat tarvittaessa tietoonsa käyttäjäprofiilin ja viestien sisällön.
Näin Kiinaa kehitetään kohti orwellilaista Iso veli valvoo -järjestelmää. Tiukkaan valvontaan ollaan siellä lisäämässä vielä kansalaisten pisteytys parhaiksi, hyviksi, tyydyttäviksi ja kelvottomiksi. Tällaisen luokituksen mukaan jaetaan alamaisille sitten palkintoja ja rangaistuksia.
Kiinasta on tulossa digitaalinen diktatuuri, ensimmäinen laatuaan maailmanhistoriassa.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti.