Löyhkäävät ja likaiset verkot oudoksuttavat kalastajia

0
Dalbyläisen Esa-Matti Ristolan ruskeanmustaksi Strömmassa limoittuneet lohiverkot ja niistä veneeseen valunut merivesi.

Tutkijatkin ihmettelevät, mikä on saanut kalaverkot haisemaan ja limoittumaan Strömmassa ja Halikonlahdella.

Strömman kanavan tuntumassa lohta pyytävät kalastajat oudoksuvat merivettä, joka toukokuussa tahri lohiverkot muutamassa tunnissa pohjapaulaan asti.

– Verkot olivat saastaisia ja haisivat ihan siltä itseltään. En ole kaikkein herkin, mutta haju oli niin voimakas, että se etoi minuakin, eläkeläinen Esa-Matti Ristola päivittelee.

Ristola asuu Dalbyssä Kemiönsaaren puolella kanavaa. Hän näyttää puhelimesta valokuvia ruskeanmustista verkoista ja kuvottavan värisestä vedestä lasikuituveneen pohjalla.

Naapurilla on kokemusta lohenpyynnistä pitkältä ajalta.

– Olen kalastellut Strömmassa yli kaksikymmentä vuotta. Näin likaista vettä ei sinä aikana ole ollut. Verkot haisevat tunkiolta, eläkeläinen Yrjö Yli-Tepsa hämmästelee.

Hetkessä likaantuneet kuha- ja silakkaverkot ovat ihmetyttäneet kalastajia myös Teijon edustan vesillä.

Esa-Matti Ristolan isä oli Strömmassa intohimoinen kalamies, ja hänen perujaan poikakin pitää kala-almanakkaa. Sieltä näkyy, että Ristola laski kaksi lohiverkkoa kylän yhteiselle vesialueelle Gammelbynlahdelle 17. toukokuuta.

– Verkot olivat heti seuraavana päivänä lian peitossa ylhäältä alas.

Ristola kävi huljuttamassa verkkoja puhtaaksi joka päivä. Kymmenen päivän jälkeen hän nosti ne tuskastuneena ylös ja vei kotiin pestäväksi.

– Yhtään lohta ei tullut.

Yrjö Yli-Tepsa on vuokrannut Strömman kartanon vesialueen Salon puolella Gammelbynlahtea. Hänen mukaansa lohiverkkoja ei ole saanut täysin puhtaaksi, vaikka niitä on huljutellut vedessä.

– Aamulla ne ovat olleet taas samanlaiset.

Kalanpyydysten likaantuminen on pantu merkille myös Strömman kanavasta ylöspäin. Teijolainen Kalervo Karjunen on kalastanut Vilniemen vesillä neljäkymmentä vuotta.

– Samanlaista kevättä en muista. Verkot olivat ruskeassa mönjässä jo muutamassa tunnissa.

Silakkaverkkojen alapaula oli noin neljässä metrissä. Karjusen mukaan moni kylällä on ihmetellyt myös limaisia kuhaverkkoja. Pahin aika oli Karjusen mukaan parisen viikkoa sitten eli samoihin aikoihin kuin Strömmassa.

Syitä on yritetty miettiä meriveden korkeudesta, joka oli pitkään puoli metriä tavallista alempana. Epäilyjä on herättänyt myös poikkeuksellisen lämmin huhtikuu. Sankasta siitepölystä ongelma ei kotitarvekalastajien mukaan johdu.

– Siitepöly tahrii verkkoja korkeintaan metriin saakka, Esa-Matti Ristola huomauttaa.

Halikonlahden vedenlaatua tarkkaillaan säännöllisesti. Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus on ottanut edelliset näytteet 27. toukokuuta.

– Näytteet on otettu aika kaukana Strömmasta, limnologi Kari Lehtonen sanoo.

Etelässä näytteenottopaikka on kanavasta yli neljän kilometrin päässä Falkinselällä. Pohjoisessa näyte on otettu Kaisaaren tuntumassa, jonne on Strömmasta matkaa viitisentoista kilometriä ja Vilniemestäkin vielä likemmäs neljä kilometriä.

Lehtosen mukaan Falkinselän näytteissä ei näkynyt mitään poikkeuksellista. Kaisaaren havaintopaikassa leviä oli jopa jonkin verran vähemmän kuin edellisvuosina toukokuun lopulla. Pintavesissä ei ollut myöskään merkkejä jätevesistä.

– Tuloksista ei voi päätellä ilmiön aiheuttajaa. Verkoissa olevasta aineksesta tarvittaisiin näytteitä tarkempaa tutkimusta varten, Lehtonen toteaa.

Uskelanjoki ja Halikonjoki ovat Kari Lehtosen mukaan kuormittaneet Halikonlahtea tänä keväänä ”aika vähän”. Huhtikuussa satoi vain muutama milli, eikä toukokuussakaan ollut kuin jokunen sadepäivä. Ravinteita ei päässyt huuhtoutumaan.

Vesitutkija pitääkin kalastajien havaitsemaa ilmiötä erikoisena.

– En yhtäkkiä muista vastaavaa. Mikä tämän on voinut aiheuttaa? Lehtonen miettii.

Kalastajien kokemukset viittaavat mahdolliseen kasviplanktoniin. Se voisi olla piilevää tai kenties kultalevää. Lajeja on Itämeressä satoja.

– Jotkut levälajit voivat myös haista pahalle. Esimerkiksi tietyt kultalevät ovat pahanhajuisia ja ne voivat limoittaa verkkoja, Lehtonen sanoo.

Lehtonen kannustaa kaapimaan verkoista näytteen vaikka tiiviiseen Minigrip-pussiin, jossa se säilyy kosteana postissa.

Johtava asiantuntija Janne Suomela Varsinais-Suomen ely-keskuksesta lupailee, että ely voisi maksaa tutkimuskulut.

– Piilevät voivat liata verkkoja, mutta vaikea sanoa, kun tarkempaa tietoa ei ole. Olisi hyvä saada näyte, jota voisi tutkia. Näytteenotosta ja näytteen lähettämisestä on syytä sopia etukäteen vaikka minun kanssani.