Norja on suurvalta hiihtotutkimuksessakin – mutta Suomessakin osataan

0

Maastohiihdon olympiavoittaja Iivo Niskasta sekä nuorta lupausta Anita Korvaa valmentava Olli Ohtonen ehtii paljon myös päivätyössään. Lauantaina ex-maajoukkuehiihtäjä Ohtonen kirii maaliin Vuokatissa, kun hänen biomekaniikan väitöskirjansa tarkastetaan.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettava Ohtonen on väitöskirjassaan tutkinut luisteluhiihdon vaatimuksia erilaisissa nopeus- ja väsymystilanteissa biomekaanisesta näkökulmasta. Samalla selvisi, että jalkavoimat vähenivät selvästi käsivoimia enemmän pitkän hiihtosuorituksen aikana. Aiemmat menetelmät olivat arvioineet, että käsien voimatuotanto olisi vähentynyt enemmän.
– Tutkimme voimadataa eli jalkojen ja käsien tuottamia voimia ja sitä, miten väsymys pitkäkestoisen rasituksen aikana vaikuttaa niihin. Sitä analysoitiin ensin perinteisillä menetelmillä ja sitten uudella propulsiovoimamenetelmällä, jossa yhdistetään tätä voimamittausta sekä liikeanalyysidataa. Propulsiovoima ilmoittaa sen todellisen voiman, joka vie hiihtäjää eteenpäin. Ja tämä tulos poikkesi siitä perinteisellä menetelmällä saadusta tuloksesta, ja se löydös oli merkittävä, Ohtonen tiivistää.
– Tämä tarkoittaa, että hiihtäjän tekniikassa tapahtuu muutos väsymisen myötä. Eli ei enää pysty suuntaamaan voimantuottoa oikein, asento hiukan muuttuu ja hiihdon taloudellisuus kärsii.
Tuoreita tutkimustuloksia viedään myös sen käytännön työn eli valmentamisen avuksi.
– Pyrkimyksenä on hyödyntää tätä valmennuksessa, vaikka tämä toki ei ole niinkään helppo päivittäinen työkalu kaikkine antureineen. Mutta kun vielä pystymme yksinkertaistamaan menetelmää, siitä saadaan hyvää tietoa ulos. Se on yksi ihan selkeä tulos ja tavoite tässä, Ohtonen sanoo.
– Tämä työ on kehittänyt omaa ajattelua, pystyy systemaattisemmin ja kriittisemmin tarkastelemaan asioita. Ja se varmasti heijastuu myös valmennustyöhön omalta osalta.

Suomi pysynyt tutkimuksen kärkijoukossa

Hiihdon perinteiseen, hien, rään ja lipsuvien suksien värittämään mielikuvaan korkean tason akateemisuus ei hetimiten solahda. Ohtonen kuitenkin muistuttaa, että hiihtotutkimusta on tehty jo iät ajat. Ja kuten ladullakin, myös tutkimuksessa letkaa vetää tuttu maa.
– Norja on myös hiihdon tutkimuksen suurvalta, siellä tehdään todella ansiokasta työtä. Trondheimissa on korkealaatuinen yksikkö, ja sieltä tulee myös väitökseni vastaväittäjä, professori Öyvind Sandbakk, Ohtonen sanoo.
– Mutta Suomikin on aina ollut etunenässä. Laji on muuttunut paljon, on luisteluhiihtoa, välineiden kehittymistä, vauhdin kasvamista ja uusia kilpailumuotoja, ja myös hiihtotutkimus on sitä osaltaan vienyt eteenpäin.
Kaiken pohjalla on kuitenkin yhä se vanha tuttu juttu.
– Päivittäinen, jatkuva, pitkäjänteinen työnteko on yhä se peruskivi, millä tuloksia tehdään. Puhutaan ankarasta kestävyyslajista, joten lenkkarit on vaan syytä vetää jalkaan muutaman kerran päivässä. Sillä se kunto nousee. Mutta nämä ovat tukitoimia, ja tekniikan kehittämiseen on tälläkin tutkimuksella saatu vähän lisää työkaluja, Ohtonen muistuttaa.

STT

Kuvat:

Jätä kommentti