Suomen naisjalkapalloilun kaikkien aikojen (mennyt) mahdollisuus

0
Nigeria ja Etelä-Korea kohtasivat naisten MM-kisojen keskiviikon päiväottelussa. (kuva: Lehtikuva/AFP/Jean-Pierre Clatot)

Naisten jalkapalloilulla on Suomessa juuri nyt kaikkien aikojen mahdollisuutensa. Näin voi monesta hyvästä syystä väittää.

Joka neljäs suomalainen lisenssijalkapalloilija on tyttö tai nainen. Jo yli 30 000 naispuolista henkilöä elää ja hengittää lajia oman harrastuksensa kautta.

Mediahuomio on ennennäkemätöntä. Yle näyttää jokaisen MM-kisaottelun ja tuotti ennakkona esimerkiksi kuuden tunnin radiolähetyksen. Avausviikon otteluita seurasi television kautta keskimäärin noin 100 000 katsojaa. Torstaina Turussa pelataan naisten maaottelu Suomi–Islanti.

Jokaisella urheilun kanssa säännöllisesti tekemisissä olevalla löytyy mielipide urheilun tasa-arvokeskusteluun. Naisten MM-turnauksen laaja tarjonta Yle-veroa vastaan muuten rauhallisena urheilun alkukesänä tarjoaa erinomaisen mittarin siitä, kuinka paljon ottelut kiinnostavat.

Sama pätee kotoiseen naisten liigaan, jota Yle näyttää tällä kaudella kymmenen ottelun verran. Nyt nähdään osaratkaisu muna–kana-arvoitukseen. Kasvaako seuranta, kun pelaajista tulee katsojille tutumpia? Riittääkö kiinnostus sittenkään?

Marianne Miettinen nousi kansan tietoisuuteen kommentoimalla miesten EM-pelejä Ylellä kolme vuotta sitten, vaikka hän suoritti Euroopan jalkapalloliiton Pro-lisenssin jo 2006.

Nyt Miettinen on se henkilö, jolta kysytään kommenttia asiaan kuin asiaan monissa eri yhteyksissä. Hänen kannanottojaan lajin valtavasta kasvuvauhdista on kuultu ja luettu kaikkien muiden naispuolisten laji-ihmisten edestä.

Naisten jalkapallo on koko maailman laajuisena ilmiönä erittäin mielenkiintoinen. Niin monia tarttumapintoja aihepiiriin juuri nyt löytyy.

Yhtä hyvin voi ajatella, että Suomen mahdollisuus suosion räjähtämiseen menestyksen kannalta oli, meni ja vihelsi mennessään. Paras menestys ajoittui vuoden 2005 EM-välieräpaikkaan.

Naisten jalkapalloliigan ottelujen katsojakeskiarvo oli viime vuonna 209. Paikan päällä seurattuna kyseinen urheilumuoto on siis Suomessa täysin marginaalissa. Kasvupotentiaalia kuitenkin on jo lisenssipelaajien vuoksi huomattavasti enemmän kuin missään muussa palloilulajeissa.

Aikuisten EM-kilpailuihin Suomen naiset ovat yltäneet pelaamalla kaksi kertaa, MM-kisat ovat kokematta. Juuri Euroopassa kasvuvauhti ja pelin tason nousu on kovaa. Kuudentoista maan kokoiseen lopputurnaukseen on vaikeaa päästä, ja sitä kautta pelaajat jäävät suurelle yleisölle etäisemmiksi.

Samalla on vaarallista hehkuttaa lajin laajenemista. MM-kisojen Yhdysvallat–Thaimaa-ottelun kaltaiset 13–0-tulokset puhuvat puolestaan. Etelä-Amerikassa ja etenkin Afrikassa tullaan Brasiliaa lukuun ottamatta kaukana vanhan mantereen perässä. Eikä ihme, järjestettiinhän ensimmäiset naisten MM-kilpailut niinkin myöhään kuin vuonna 1991.

Jätä kommentti