Uusi tuulahdus

0

RAUNO SAARI. Toisinaan kuulee väitettävän, että äänestäminen ei kannata. Että mikään ei kuitenkaan muutu. Kun Rinteen hallitusohjelmaa vertaa Sipilän hallituksen ohjelmaan, väite on helppo kumota.
Kyse ei ole ohjelman sivumäärästä tai kirjausten yksityiskohtaisuudesta. Ohjelman sävy on tyystin toinen. Toisenlaista talouspolitiikkaa on tarjolla. Puhutaan tulevaisuusohjelmasta, joka painottaa sosiaalisia investointeja.

Osallistuva ja osaava Suomi panostaa koulutukseen ja osaamiseen, puuttuu sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Kyse on hyvinvointivaltion vahvistamisesta.
Leikkausten sijaan uusi hallitus ilmoittaa kasvattavansa julkisia menoja 1,2 miljardia euroa hallituskauden aikana. Esitykseen liittyy myös kolmen miljardin euron kertaluontoinen sijoitusohjelma. Mitä se tarkoittaa, jää tosin auki.
Ehkä keynesiläistä työntöä isoilla infrahankkeilla, mikäli työllisyysasteen tavoite on karkaamassa. Puhutaan kohteista, jotka tuovat uutta kasvua.
Työllisyysasteen nostaminen 75 prosenttiin on vaikeaa, vaikka ei pohjoismaisten esimerkkien mukaan mahdoton. Hallitusohjelman uusista menoista valtaosaa kaavaillaan maksettavaksi työttömyysasteen nousulla. Työllisyysaste nousee, jos talous kehittyy.
Tiukasti esitetty työllisyysaste, lupaus alle viiden prosentin työttömyydestä ja hirttäytyminen velkasuhteeseen saattavat olla pahoja virheitä. Yhtälö tekee järkevästäkin politiikasta vaikean ja antaa aseet arvostelulle, jolle mikään ei riitä.
Vuoden kuluttua luvataan tarkastella, paljonko 60 000 uuden työpaikan tavoitteesta on toteutunut. Siinä vaiheessa hallituksen kuherrusaika on karissut. Julkisen talouden tasapaino on silloin helposti riidan aihe. Työmarkkinajärjestöjen pohdiskelut tuskin johtavat avauksiin, joista olisi tässä apua.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on kirkas sosiaalinen investointi. Termi on outo, mutta jo Paavo Lipposen hallitukset vuosina 1995–2003 satsasivat sen mukaisiin hankkeisiin: koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Sosiaalipolitiikka tukee tässä toiminnassa työllistymistä ja talouskasvua. Työn tarjonnan merkitystä korostetaan. Kaikki voimat koetetaan saada työmarkkinoiden käyttöön.
Tämänkaltainen investointi on kansalaisen integrointia markkinoihin. Ihmisiä autetaan ennalta niin, etteivät he tarvitse normaalissa elämässä yhteiskunnan suojaverkkoja.

Sote-uudistusta ohjelma pystyttää jääräpäisesti 18 maakunnan varaan. Siinä rakennetaan uutta väliporrasta, ja se on virhe.
Sosiaaliturvan uudistamisesta tulee vielä takkuisempi asia, eikä Suomen muuttaminen hiilineutraaliksi ole yhtään helpompaa. Lopulta kaikki on kiinni työllisyydestä. Jos se ei kehity ajatellulla tavalla, syntyy vaikeasti tasoitettavia ryppyjä hallituspuolueiden rakkauteen.
Nautitaan hetki uusista tuulista, hallituksen hyvistä pyrkimyksistä sekä sen nuorekkaasta naisenergiasta.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva entinen maaherra.