Aktiivinen kotiseutuyhdistys vaalii muurlalaisuutta – Muurlan Opisto houkuttelee pääkaupunkiseudullakin

0
Ari Aalto seisoo kotiseutuyhdistykselle lahjoitetun riihen edessä. Seinään maalattu teksti vannoo rakkautta Muurlaa kohtaan. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Muurlan Takapellossa, Robintien ja Rannantien risteyksessä sijaitsee vanha riihi. Riihiä käytettiin aikoinaan viljan puintiin ja kuivaamiseen, kunnes ne sotien jälkeen korvattiin nykyaikaisemmilla kuivureilla. Tämä kyseinen Robert Malmikankareen rakennuttama riihi on ehättänyt jo miltei 120 vuoden arvostettavaan ikään.

Yksityishenkilöt lahjoittivat Takapellon riihen Muurlan kotiseutuyhdistykselle vuonna 2016. Toiveena oli, että kotiseutuyhdistys kunnostaisi ja ylläpitäisi paikalliselle kulttuurille merkittävää rakennusta. Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Hanna-Maija Saarimaa kertoo, että riihessä ja sen ympäristössä on jo tehty entisöimistoimia parin viime vuoden aikana.

– Elo-syyskuussa olisi tarkoitus uusia riihen katto, kun vain löytäisimme työlle tekijän. Olemme saaneet kunnostukseen Ely-keskukselta rahoitusta ja Ykkösakseli on tukenut meitä riihen ympäristön hoidossa.

Saarimaa toteaa, että riihessä säilytetään kaikki, mikä on vähintäänkin kelvollisessa kunnossa.

– Kattoremontin lisäksi muutama hirsi on lahoamisen takia vaihdettava, mutta muuten riihen kunto on hyvä, Saarimaa pohtii.

Kotiseutuyhdistys toimii tiiviissä yhteistyössä parin sadan metrin päässä sijaitsevan Muurlan koulun kanssa. Saarimaa kaavailee, että riihessä voisi pitää jatkossa esimerkiksi oppitunteja.

– Olemme laatineet koulun kanssa kirjallisen suunnitelman, miten oppilaat tutustuvat kotiseutumuseoon ja muihin paikallisiin kohteisiin. Riihessä voisi pitää aiheeseen sopivia historian tunteja, kuvata videoita ja esittää näytelmiä. Pidämme tärkeänä, että paikalliset lapset tuntevat Muurlan historian.

Myös muuta aktiviteettia riihen tiloihin on jo suunniteltu.

– Yhdistyksellämme on paljon esineistöä, jota voisi esitellä näyttelyn merkeissä. Myös olkityöpajasta ja lauluilloista on puhuttu, Saarimaa kartoittaa.

– Ja olisihan se hienoa, että riihi olisi vielä kertaalleen alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, Alpo Mäkinen lisää.

Riihi sisältä. Suureen kiukaaseen mahtuu peräti metrisiä pöllejä. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Muurlan kotiseutuyhdistys on vireä ja monitoiminen paikallistuntemuksen vaalija. Riihen lisäksi yhdistyksellä on paljon muitakin hankkeita ja tapahtumia.

– Ylläpidämme edesmenneen muurlalaistaiteilija Viljo Hurmeen taiteilijakotia, missä on tänä vuonna esillä Leena Uutelan ikoninäyttely. Lisäksi hoidossamme on Honkalan talo, joka toimii Muurlan kotiseutumuseona. Olemme myös kunnostaneet 1800-luvun lopulla rakennetun Fiulmaakarin myllyn, Saarimaa kertoo.

Muurlan kotiseutuyhdistys on nimenomaan kotiseutuyhdistys eikä kyläyhdistys.

– Ymmärtääkseni edellä mainittujen välillä on eroja. Me keskitymme perinteenkeruuseen hankkimalla esiteltäväksi vanhoja valokuvia, luetteloimalla kunnan entisiä kauppoja ja muita yrityksiä sekä pitämällä paikalliskulttuurisia teatteriesityksiä. Otamme kyllä tarvittaessa kantaa ja puolustamme Muurlan asemaa, mutta se ei ole ensisijainen pyrkimyksemme, Saarimaa toteaa.

Kouluyhteistyön lisäksi kotiseutuyhdistys järjestää tapahtumia muidenkin tahojen kanssa. Keväisin paikalliset toimijat kokoontuvat vaihtamaan kuulumisia ja suunnittelemaan tulevia projekteja.

– Elokuussa järjestettävät Muurlan wanhanajan markkinat rakentuvat monien yhdistysten ja yksityishenkilöiden voimin, Saarimaa linjaa.

Riihessä on tehty useita kunnostustöitä, mutta työ jatkuu. Hanna-Maija Saarimaan mukaan jo ensi vuonna riiheen voisi suunnitella aktiviteettia. Saarimaan vierellä seisoskelee puolisonsa Ari Aalto. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Kun ulkopaikkakuntalaisilta kyselee, mitä Muurlasta tulee mieleen, nousee kaksi instituutiota yli muiden: Muurlan lasi ja Muurlan Opisto.

Vuonna 1974 perustettu Muurlan lasi on ohikulkijoille tuttu maamerkki. Lasitehtaan välittömässä läheisyydessä sijaitsee muun muassa pikavuoropysäkki, joten tehtaan ympäristö on myös merkittävä kohtaamispaikka. Yrityksen tuotekehitys ja mallintaminen tapahtuu edelleen Muurlassa, vaikka tuotantoa on ulkoistettu muuallekin Eurooppaan.

Muurlan Opisto sijaitsee Ylisjärven rannalla, noin neljän kilometrin päässä lasitehtaalta. Luovien alojen kansanopistoon tullaan opiskelemaan myös Salon ulkopuolelta.

– Vuosittain meillä on noin 50 linjaopiskelijaa, joista moni tulee esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Järjestämme sekä linja- että monimuoto-opetusta, Muurlan Opiston kehittämispäällikkö Sanna Ajomaa kertoo.

Linjaopetusta järjestetään valokuvaus-, animaatio-, sarjakuvataide- ja videotuotantoaloilla. Lisäksi opisto tarjoaa monia muita lyhytkurssi- ja monimuoto-opetusvaihtoehtoja.

– Viikonloppuisin järjestettävät monimuoto- ja kurssikoulutukset ovat suosittuja. Ne ovat etenkin työssäkäyvien suosiossa, Ajomaa toteaa.

Syksyllä opistossa alkaa uusi valmentava taidelinja. Sen tarkoituksena on tukea ja vahvistaa oppilasta löytämään oma ilmaisutyylinsä.

– Valmentavan linjan ensisijainen tavoite on prepata tulevia luovien alojen pääsykokeita varten. Nykyään alanvaihtaminen on yleistä, joten siinäkin tilanteessa tarjoamme apua, Ajomaa kertoo.

Muurlan Opisto edellyttää opiskelijoiltaan täysi-ikäisyyttä. Muutoin ikähaarukka on valtava, ja toisinaan opiskelemaan on päätynyt eläkeläisiäkin.

– Tällä hetkellä meillä on linjahaut käynnissä. Niiden päätyttyä hahmottuu opiskelijavirta ja tulevat ryhmäkoot, Ajomaa kiteyttää.

Neljä pitkän linjan muurlalaista. Vasemmalta: Sanna Ajomaa, Alpo Mäkinen, Hanna-Maija Saarimaa ja Ari Aalto. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Miten muurlalainen elämä on muuttunut kuntaliitoksen jälkeen? Haastateltavat kertovat, ettei juuri mitenkään.

– Kirjasto on säilynyt ja aukiolo vain parantunut itsepalvelu-uudistuksen myötä. Kyläkauppa kuuntelee asukkaiden toiveita ja ylläpitää kesätoria, Ajomaa kertoo.

– Neuvolaankin Muurlassa pääsee ja paikallisessa pubissa on vireää toimintaa, joskus yhteistyössä jopa seurakunnan kanssa. Lääkäriin täällä ei päässyt ennen kuntaliitostakaan, Saarimaa lisää.

Lisääntynyt byrokratia on aiheuttanut muurlalaisille muutamia harmaita hiuksia.

– Muurlan kunnan aikana tiesimme tasan tarkkaan minne mennä, kun esimerkiksi lupa-asioita piti hoitaa. Nyt joutuu miettimään, mitä lomakkeita täyttää ja kenen kanssa asioida, Saarimaa pohdiskelee.

Julkisen liikenteen saavutettavuus herätti aikoinaan huolta, mutta bussitkin kulkevat nykyään paremmin.

– Nokian mentyä nurin lasitehtaan nurkille rakennettiin parkkipaikka pendelöitsijöitä varten. Itse käyn vähintään kerran kuussa Helsingissä ja menen bussilla, koska se tulee eläkeläiselle halvemmaksi. Busseja kulkee kerran tunnissa miltei kaikkina vuorokauden aikoina, Alpo Mäkinen kehuu.

Muurlan Opistolle kulkuyhteydet tuottavat jonkin verran päänvaivaa.

– Lasitehtaan pikavuoropysäkiltä on neljän kilometrin matka opistolle. Monet ulkopaikkakuntalaiset kysyvätkin, miten opistolle pääsee kulkemaan julkisella liikenteellä. Kaikilla ei omia autoja ole, joten toimiva bussiyhteys on meille saavutettavuuden näkökulmasta erittäin tärkeä asia, Ajomaa kartoittaa.

Tunnin juna puhuttaa Muurlassakin. Jos hanke toteutuu, uusi oikorata kulkee Muurlan läpi.

– Totta kai se askarruttaa. Kaavailujen mukaan Muurlan osuus kulkisi osittain siltoina ja osittain korkeaan penkereen päällä. Ei muuta kuin asemaa sitten vain rakentamaan, kyllä meillä täällä ihmisiä riittää, Saarimaa nauraa.

”Olen muurlalainen, kun sillä on merkitystä. Jos olen esimerkiksi ulkomailla, niin kerron olevani salolainen. Täällä kotikonnuilla olen kuitenkin ehdottomasti muurlalainen.”

Muurlalaiset pohtivat kuntaliitoksen aiheuttaneen kotiseutuyhdistysten toiminnassa selvän aktivoitumistarpeen.

– Kotiseutuyhdistykset saivat kuntaliitoksen takia uutta puhtia, koska oman kunnan tai kylän identiteettiä halutaan vaalia, Ari Aalto toteaa.

Miten on sitten muurlalaisen identiteetin laita? Ollaanko nykyään salolaisia vai edelleen muurlalaisia?

– Olen muurlalainen, kun sillä on merkitystä. Jos olen esimerkiksi ulkomailla, niin kerron olevani salolainen. Täällä kotikonnuilla olen kuitenkin ehdottomasti muurlalainen, Saarimaa vakuuttaa.

Ari Aalto komppaa asiassa vaimoaan ja Mäkinenkin kertoo olevansa muurlalainen. Ajomaa tuntuu olevan identiteetistään ehdottomin.

– Olen syntyperäinen muurlalainen, ihan joka paikassa.