Henri Ollikaisen A-Ford kääntää kaupungilla suut hymyyn

0
Henri Ollikainen on riisunut vanhasta Fordistaan kaiken, mikä ei ole ajamisen kannalta välttämätöntä. Laite on sanalla sanoen yksinkertainen.

Perniöläisen Henri Ollikaisen avomallinen A-Ford kääntää päitä, kun mies pöristelee halki Salon keskustan.

Autoa osoitellaan sormella, moottoripyörän kyytiläinen vilkuttaa, kävelijöiden suut kääntyvät hymyyn.

– Plazan kohdalla joku pysähtyi rinnalle ja sanoi, että nyt on asennetta, Ollikainen myhäilee lyhyen ajolenkin jälkeen.

Mies nauttii huomiosta ja sanoo suoraan, ettei autolla ole tarkoituskaan tehdä reissuja. Tähän mennessä pisin ajelu on Mathildedaliin.

– Käyn tällä torilla jäätelöllä. Kun kioskin eteen pysäyttää, joku tulee aina juttelemaan, hän sanoo.

Mainostoimistoyrittäjä ja messuosastoja suunnitteleva Ollikainen on pitkän linjan autoharrastaja. Nuorempana hän ajoi jokamiesluokkaa ja rallia. Harrastus jäi ajanpuutteen takia, mutta kipinä jäi.

Lopulta mies osti moottoripyörän, vanhan Hondan, joka muuttui caferaceriksi.

Seuraava rakennuskohde oli kupla, josta tuli rähjäisen näköinen vanha kilpuri.

Kaikilla kavereilla tuntui olevan jenkkiautoja, joten Ollikainen lähti etsimään hotrodia. Etsiskelyn aikana USA:sta löytyi avo-Ford, jonka tuontia Suomeen joku toinen oli harkinnut.

– Soitin yhdelle toimittajalle, joka oli tuonut Suomeen tavaraa. Sanoin, että jos auto näyttää samalta kuin kuvissa, tuo tänne. Sain auton vuosi sitten.

Liki 90-vuotias autovanhus maksoi jenkeissä 7 000 euroa. Tuonti, tulli ja muut maksut mukaan lukien auton hinta oli katsastettuna uuden mopoauton luokkaa. Sillä erolla, että mopoautoa ei liikenteessä juuri huomata.

– Katsastus oli yllättävän helppo. Inssi nosti auton ylös ja kysyi, että mitä minun pitäisi täältä katsoa.

Henri Ollikainen saa usein kuulla ihmettelyä vanhan auton yksinkertaisuudesta. Mukavuuksia ei todellakaan ole.

Ollikaisen auto on varustettu alkuperäisellä 3,3-litraisella nelisylinterisellä moottorilla. Moniin ”hotentotti-autoihin” on vaihdettu V8-moottori, mutta mies päätti toimia toisin.

– Kävin autotapaamisessa, ja siellä oli kasilla varustettuja autoja niin paljon, että päätin jättää sen noin, hän perustelee.

Ford Roadster vuosimallia 1931 näyttää siltä, ettei autoa ole koskaan maalattu. Todellisuudessa rähjäisen pelkistetty ulkoasu tarkoin harkittu.

Auto on rakennettu vanhan kilpa-auton näköiseksi. Siitä on riisuttu lokasuojat ja kaikki muukin ”ylimääräinen”. Moni ihmetteleekin laitteen yksinkertaisuutta.

– Se oli ennen yleinen virityskeino autoissa, otettiin kaikki turha paino pois, Ollikainen kertoo.

Kiiltävä jäähdytin on maalattu vanhan näköiseksi. Koppa on maalattu tinnerirätti toisessa ja maaliruisku toisessa kädessä.

Maalipinta näyttää vanhalta, samoin Holy smoke-nimi kyljessä. Numero 313 on tuttu Aku Ankan auton rekisterikilvestä.

Auto on käynyt trailerilla Lappeenrannassa autonäyttelyssä ennen maalausta. Sieltä tuliaisena oli tsempparipalkinto.

Ollikainen vei Fordinsa myös stadin pre-cruisingiin Malmille. Siellä alaan vihkiytyneet harrastajat huomauttivat takavalon olevan tarvikeosa ja kehottivat viimeistelemään ajokin.

– En ole noudattanut mitään orjallista tyyliä, mies nauraa kommentille.

Autovanhukselle kyytiä antaa nelisylinterinen lättäpäämoottori.

Autoharrastus ei jää Henri Ollikaisella A-Fordiin. Tallissa on jo pukkien päällä seuraava projekti, kovakattoinen ja kaksiovinen Ford Tudor vuodelta 1931.

Sen kattoa on jo laskettu, ja tallin lattialla odottaa nykyaikainen taka-akseli. Todennäköisesti tämäkin Ford näyttää valmiina vanhalta ja rähjäiseltä.

– Jos roadster on nimeltään Holy smoke, Tudorista tulee ehkä tyylin mukaisesti Holy shit, Ollikainen hörähtää.

Vuosikymmeniä vanhojen autojen harrastamisen luulisi olevan jatkuvaa osien etsimistä maailmalta. Todellisuus on toisenlainen.

A-Ford oli oman aikansa kansanauto, jota valmistettiin viisi miljoonaa kappaletta. Maailmalla on edelleen lukuisia firmoja, jotka tekevät autoihin osia.

– Tällaisen rakentaminen on helppoa. Joka nippelin saa halutessaan uutena, vaikka rakentaisi koko auton osista.