Ikkuna kohti suurempaa

0
Ikonimaalaus vei muurlalaisen Leena Uutelan sydämen alun, vaikka alku olikin vastentahtoinen. Viljo Hurmeen ateljeekodissa on esillä 26 Uutelan maalaamaa ikonia lähes 20 vuoden ajalta.

Rauha. Se on päällimmäinen tunne, joka nousee ikonimaalari Leena Uutelan tapaamisesta Viljo Hurmeen ateljeekodilla Muurlassa. Muurlalainen Uutela esittelee pehmeän meditatiivisella äänellään Hurmeen ateljeekotia, jossa hän on toiminut muutamana kesänä myös oppaana ja museovahtina. Ateljeekodissa aika on pysähtynyt, järvellä päin olevista ikkunoista pilkottavat keskikesänvihreät koivut ja sinisenä pilkahduksena puiden välistä näkyvä Ylisjärvi.

Samaa mietiskeleväistä rauhaa vaatii ikonimaalaus. Ikonien kanssa kun ei voi kiirehtiä. Maalikerrosten on saatava kuivaa rauhassa ja yksityiskohtia voisi työstää loputtomiin.

Leena Uutela on maalannut ikoneja kohta 20 vuotta. Ensimmäinen kosketus maalaukseen tuli puoliväkisin. Käly sai ylipuhuttua Uutelan mukaansa Hirvikosken opiston kesäkurssille.

– En varmasti tule heinäkuussa mitään jeesuksia maalaamaan, Uutela muistaa miettineensä.

Vastarinnasta huolimatta mieli muuttui nopeasti.

– Istuin ja mökötin siellä ensin, mutta kaksi tuntia myöhemmin olin oli koukussa.

Uutelaan vetosi maalaamisen tekniikka ja sen vaatima keskittyminen.

– Maalaus ei ole suorittamista, vaan pystyn laittamaan kaikki muut ajatukset sivuun. Siihen täytyy laittaa aikaa ja ajatusta, eikä tyytyä helppoihin ratkaisuihin. Se on nöyryyden pitkä oppimäärä, Uutela sanoo.

Ateljeekodin yläkerrassa olevassa Ikkuna kohti valoa -ikoninäyttelyssä on esillä 26 Uutelan maalaamaa ikonia 15 vuoden ajalta.

– Ikoni on rukouksen väline. Se on perspektiiviltäänkin maalattu siten, että se katsoo ihmistä, joka sen edessä rukoilee. Se on ikkuna kohti suurempaa, Uutela kertoo näyttelyn nimestä.

Esillä olevat työt ovat pääsääntöisesti viimeisen 10 vuoden ajalta. Pienet lapset ja sairaanhoitajan vuorotyö tekivät ikonimaalauskursseille osallistumisen hankalaksi. Tilanne muuttui noin 15 vuotta sitten, jolloin Muurlan opistolle saatiin Lohjalta opettamaan ikonimaalari Ritva Tarima .

– Silloin oikeastaan vasta löysin tekniikan. Olen osallistunut myös Valamon kursseille, sieltä saa Suomen parasta opetusta tällä alalla, Uutela kertoo.

Ikonimaalauksessa Uutelaa viehättää mahdollisuus tehdä korjata virheet.

– Elämässä kun teet virheen, niin se on siinä. Useimmiten tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mutta ikonin pystyy lähes aina korjaamaan.

Vain yksi on ollut todella hankala tapaus. Erästö tänä vuonna valmistunutta ikonia Uutela työsti toistakymmentä vuotta. Se ei johtunut ikonista itsestään, vaan kohtaamisesta kissan kanssa.

– Työ oli ollut mallina muualla, ja perheen kissa pääsi siihen ruikkaamaan. Sen korjaaminen oli ihan hirvittävän hankalaa. Ajattelin jo, että joudun laittamaan sen uunin luukkuun ja polttamaan sen.

Ikoni tulee nimittäin hävittää aina polttamalla.

– Kysyin Valamon opettajaltanikin neuvoa ja hän totesi, että piispa siunaa ikonin öljyllä eli mirhavoitelee, pappi pyhitetyllä vedellä, niin ehkä kissa sitten ilmaisi asian näin. Ei kannata menettää toivoa, siitä voi tulla vielä ihan hyvä.

Ja näin kävi. Työ, Pyhä Johannes Edelläkävijän ikoni, valmistui ja se on mukana myös näyttelyssä.

Jotta ikoni on ikoni eikä muu hengellinen taideteos, sen tulee täyttää tietyt kanoniset vaatimukset. Kanoneiksi kutsutaan Ortodoksisen kirkollisen lain järjestykseen, etiikkaan ja tapoihin liittyviä sääntöjä, jotka ovat muotoutuneet yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten päätöksinä. Ne käsittävät esimerkiksi kuvattaviin pyhiin henkilöihin tai enkeleihin liittyvät symbolit.

– Jos en maalaisi Kristus-ikoniin Kristuksen monogrammia, kyseessä ei olisi ikoni vaan uskonnollinen kuva, Uutela kertoo.

Tiukkojen sääntöraamien vuoksi ikonimaalausta ei pitkään aikaan edes pidetty taiteenlajina.

– Mutta ikonimaalaus ei ole koskaan kopiointia. Jos annan ikoniaiheen 12 opettamalleni kurssilaiselle, saan 12 erilaista, hienoa työtä, ikonimaalauksen opettajakin työskentelevä Uutela sanoo.

Leena Uutelan ikoninäyttely Viljo Hurmeen ateljeekodissa (Muurlantie 309, Muurlan kirkonkylä) 25.8. saakka. Avoinna su klo 12–16. Vapaa pääsy.