Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä: Suomi tavoittelee maatalouden osuuden säilyttämistä EU:n rahoituskehyksessä

0
Hyväntuulinen ministeri Leppä (kesk.) osallistui ensimmäistä kertaa Someron perinnepäiville. Katsomossa Leppä sai viereensä entisen maa- ja metästalousminiseri Sirkka-Liisa Anttilan sekä Someron kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jani Kurvisen.Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) pitää Suomen puheenjohtajuuskauden yhtenä tärkeimpänä haasteena Euroopan unionin monivuotisen rahoituskehyksen neuvotteluita. Monivuotisessa rahoituskehyksessä asetetaan EU:n menojen enimmäismäärät seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Lepän mukaan Suomi tavoittelee EU:n rahoituskehykseen nykytasoista maatalousbudjettia.

Leppä osallistui Somerolla järjestettäviin Ol hollil -perinnepäiville ensimmäistä kertaa. Juhlapuheessaan Leppä keskittyi ajankohtaisiin maatalouspolitiikan haasteisiin.

– Komission esityksessä on ohjattu uusiin otsakkeisiin kuten maahanmuutto, turvallisuus ja digitalisaatio, valtavan suuria nousuprosentteja. On mahdollista, että nämä eivät ole ihan niin isoja kuin esitetään, jolloin rahamäärä olisi mahdollista jyvittää maatalouden ja maatalouden kehittämisen rahoittamiseen, Leppä sanoo.

Lepän mukaan oleellista on, että rahamäärä pysyy samana. Siten Suomen tavoitteena on – mikäli EU:n budjetti ei merkittävissä määrin kasva – myös maatalouden suhteellisen osuuden kasvattaminen. Vuonna 2017 maatalouteen ohjattiin noin 37 prosenttia EU:n koko budjetista. Komission ehdotuksessa maatalouden osuus laskisi uudessa kehyksessä 30 prosenttiin. Leppä uskoo, että Suomen tavoite on realistinen.

– Ylivoimaisesti suurin osa eurooppalaisista ministerikollegoista on sitä mieltä, että komission ehdotus rahoituskehitykseksi ei täytä niitä tavoitteita, joita jäsenmailla on. Siitä tulee tiukka vääntö, se on selvä, mutta en usko, että pöydällä oleva ehdotus tulee menemään sellaisenaan läpi, Leppä sanoo.

Leppä korosti Ol hollil -tilaisuudessa pitämässään puheessa myös maatalouden kannattavuuden kehittämistä. Ruuan kuluttajahintojen tasoa Leppä ei halua kommentoida mutta muistuttaa, että suomalaiset käyttävät elintarvikkeisiin keskimäärin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Leppä korosti, että ruuan laatu ja turvallisuus eivät ole ilmaisia.

– Halvan ruuan maksaa aina joku: tuottaja, teollisuus, eläinten hyvinvointi tai ympäristö. Halvan ruuan hinta on jossakin. Jos se ei ole lopputuotteessa, niin se on eläinten hyvinvoinnin heikossa tilassa tai jossain muualla, Leppä sanoo.

Mäkilän traktorimuseon edessä olevalla pellolla on autoja parkissa useampi kymmenen, vaikka Ol hollil -perinnetapahtuma on vasta aluillaan. Ylhäällä, pihamaan puolella kiemurtelee pieni jono lipputiskille ja etäisyydessä kilkattaa sepän alasin iloisesti. Riukuaidan takaa katselee suurilla, kosteilla silmillään pohjoissuomenkarjarotuinen Ruka-hieho.

Rukan on tuonut mukanaan omistaja Elina Kourimo . Hän osallistuu kolmatta kertaa perinnepäiville. Kourimo ihastui Mustialassa opiskellessaan pohjoissuomenkarjannautaan eli lapinlehmään, joka oli jo matkalla teuraaksi. Äiti ja isä hankkivat lehmän valmistujaislahjaksi, ja nyt tilalla on lapinlehmiä jo viisin kappalein.

Pienikokoiset lapinlehmät ovat suomenkarjanaudoista pienikokoisimpia. Niiden aseman ovat lypsytiloilla syrjäyttäneet tuottoisammat hollantilaiset holsteinit ja skotlantilaisesti ayrshiret. Vaikka maidontuotannoltaan lapinlehmä ei holsteineille tai ayrshireille pärjää, on sillä muita etuja.

– Suomenkarja on terveempi ja kestävämpi rotu. Ne ovat uteliaita ja omapäisiä. Jos jotain tapahtuu, niin lapinlehmä on ensimmäisenä paikalla, Kourimo kertoo.

Etäämmältä kuuluu tasaista kilkatusta. Vanha kirves saa uuden muodon seppä Jouko Muurosen taitavissa käsissä. Muurosen ympärillä parveilee perinnekäsitöistä kiinnostunut miesjoukko.

Ypäjäläinen Muuronen on työskennellyt seppänä vuodesta 1970. Fyysisesti raskas työ ja lähes 50-vuotinen ura on tuonut mukanaan olkapään nivelrikon, ja Someron tapahtuma onkin ainoa, jossa käsityöläissukuun syntynyt Muuronen kesällä takoo. Muurosen mukaan sepän työ vaatii paljon pahaa sisua.

– Vanhat sepät ennen vanhaan olivat pirun kiukkuisia ja arvonsa tuntevia. Mutta maailma on muuttunut, Muuronen sanoo.

Muuttunut on myös sepän työ. Muuronen arvioi seppänä työskentelevän enää muutamia kymmeniä. Suomen sepät -järjestöön kuuluu 150 jäsentä, mutta joukossa on eläkeläisiä ja opiskelijoita.

Ministeri Lepän matka jatkui Somerolta vielä kohti Pertunmaata ja Koirakiven kesäteatteria. Poliittisen väännön lisäksi Lepän kesään mahtuu nimittäin teatteriharrastus. Koirakiven kesäteatterin näytelmässä Lepällä on rooli huutelevana kylähulluna.

– Eli esitän itseäni, Leppä nauraa.