Maailma on analoginen

0

REIMA SUOMI. Digitaalinen murros on elämämme arkipäivää. Kaikki automatisoidaan, entistä harvemmassa asiakaspalvelutilanteessa olemme tekemisissä ihmisen kanssa, ja pitkälti jo huomaamatta tietokoneet hoitavat erilaisia asioita meidän puolestamme.
Digitaalinen tietokone perustuu bitteihin, sähkö on päällä tai pois, on nolla tai ykkönen, valoisaa tai pimeää. Kaikessa tässä digihuumassa unohtuu, että maailma itse asiassa ei ole juurikaan digitaalinen, se on lähes tai aivan kokonaan analoginen.

Analogisiakin tietokoneita on rakennettu ja kokeiltu. Joissain tehtävissä ne ovat olleet paljon luontevampia kuin digitaaliset tietokoneet. Pääosin analogiset tietokoneet ovat kuitenkin joutuneet museoon, koska ne ovat olleet liian monimutkaisia käyttää, eivätkä ole selvinneet tehtävistään. Kuulostaa siis ihan reaalimaailmalta.
Tietokoneohjelma on käsitteellinen malli siitä, miten jokin asia on tai miten sen tulisi toimia. Tietokoneohjelmasta on vai pieni hyppy kieleen ja luonnolliseen kieleen, jonka ilmentymät nekin ovat ihmisen muodostamia rakenteita ja käsitteitä.
Tietokoneohjelma, eikä edes luonnollinen kieli, voi koskaan täysin kuvata maailman monimutkaisuutta. Malli, siis myös kielen rakenne, on aina yksinkertaistettu versio maailmasta. Malleja tarvitaan jo siksi, että monimutkaisista asioista tarkoituksellisesti häivytetään vaikeat yksityiskohdat.
Digitalisaatio muodostuu ongelmaksi, kun meidät opetetaan ajattelemaan kaksiarvoisesti: jokin asia on jotain tai jotenkin tai ei ole. Maito on pahaa, euro hyvä valuutta, Mersu kestävä auto, hauki on kala.
Mustavalkoinen ajattelu on syöpymässä yhteiskuntaamme, jo kielikuvatkin tukevat tätä, kun esim. sanotaan, että kolikolla on kaksi puolta. Kolikolla on itse asiassa paljon suurempi määrä erilaisia rajapintoja, ja juuri mitään asiaa ei voi pelkistää kahteen näkökulmaan.
Todellisuus on yleensä jotain teoreettisten ja mahdollisten ääripäiden välissä.
Johtaako digitalisaatio siis suvaitsemattomuuteen, lopulta jopa vihaan ja rasismiin? Ehkä ei, jos ajattelemme tietotekniikkaa ja tietokoneohjelmia pelkistettyinä malleina, jotka yrittävät parhaansa mukaan mallintaa ja palvella monimutkaista maailmaa, mutta jotka eivät ole mitään totuuden ehdottomia ilmentymiä ja ideaalimalleja.

Kaksiarvoisesta maailmasta pyristeli eroon myös Facebook jo vuonna 2015, kun tykkäämisnapit muutettiin kaksiarvoisista (tykkää – ei tykkää) kuuteen eri vaihtoehtoon.
Kuten jokainen näkee, mennään oikeaan suuntaan, mutta miljardikaan vaihtoehtoista nappia ei riittäisi tyydyttämään sitä ilmaisun tarvetta, joka ihmisillä on asioiden kommentoimisen suhteen.
Viettäkäämme hieno kesä vaikkapa aaltojen loisketta tai metsien huminaa tarkkaillen, tai pilvimuodostelmia tai auringonlaskua ihmetellen. Kaikki ne ovat maailman hienoja analogisia ilmiöitä.
Samalla voi mietiskellä, onko perinteinen jaottelumme analoginen–digitaalinen myös yksi esimerkki mustavalkoisuudesta, joka ei vastaa maailman monimutkaisuutta.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori.