Meri-5-ottelun huippu Joonas Kuivalainen ei sanoisi itseään supersotilaaksi, vaikka merkit siihen vahvasti viittaavatkin

1
Taisteluvälinealiupseeri Joonas Kuivalaisen yksi kesäloman kohokohdista on parta. Sitä kun ei työpaikalla saa kasvattaa.

– Nooh, en nyt sanoisi niin, Joonas Kuivalainen vähättelee, kun kutsun häntä supersotilaaksi.

Arvioikaa siis itse.

28-vuotias, 199-senttinen ja 110-kiloinen salolainen taisteluvälinealiupseeri voitti muutama viikko sitten meri-5-ottelun kansainväliset kisat Upinniemen rannikkoprikaatissa. Se oli samalla esikisa ensi vuonna Upinniemessä järjestettäville MM-kotikisoille.

Laji on suurelle yleisölle tuntematon, mutta mitä enemmän Kuivalainen lajista ja sen vaatimuksista kertoo, sitä suuremmaksi kunnioitus lajia sekä Kuivalaisen sitoutumista ja saavutuksia kohtaan kasvaa.

Turun rannikkolaivastossa työskentelevä Kuivalainen on entinen kilpauimari. Hän voitti uintiurallaan 100 metrin selkäuinnin SM-hopeaa.

Nykyään Kuivalainen viettää merillä noin sata päivää vuodessa. Se rajoittaa melkoisesti treenaamista, mutta keinoja löytyy kyllä. Kun muut laivalla menevät nukkumaan, Kuivalainen tinkii unesta ja lähtee lenkille.

Sama toistuu kotona Tupurissa, kun kaksi- ja kuusivuotiaat lapset on saatu yöunille: isi lähtee Tupurin metsäisiin maastoihin lenkille.

– Se on jatkuvaa jojoilua, hän kuvailee.

Talvisin, kun laiva pysyy satamassa, Kuivalainen kasvattaa itseään ja nostaa voima-arvojaan.

– Teen paljon crossf-tyylisiä treenejä ja käytän salilla vapaita painoja. En tykkää mennä ”by the book”, vaan käytän hyväkseni jumppapalloja ja kumilenkkejä kehittääkseni tasapainoa.

Ja kun päivät pitenevät ja kisakausi lähestyy, Kuivalainen hankkiutuu eroon ylimääräisestä rasvasta. Keskiviikon kuvaussession perusteella hän on onnistunut sinä hyvin.

Lisähaastetta treenaamiseen tuo se, että ainoa lajiharjoitteluun soveltuva rata on 110 kilometrin päässä Upinniemessä, eikä kesäkuukausina pääse oman kaupungin uimahalliin, koska se on kiinni.

Meri-5-ottelu on raaka, monipuolinen ja ketteryyttä vaativa laji, jossa Kuivalaisen mitoilla ei luulisi olevan asiaa huipulle.

– Itse asiassa olemme pikkuveljeni (Jeremias) kanssa ainoat yli satakiloiset. Muut ovat noin 80-kiloisia.

Juoksussa raskasrakenteisempi Kuivalainen antaakin muille tasoitusta, mutta ottaa sen monikertaisesti takaisin vedessä. Koosta ja voimasta on hyötyä, mutta joskus se tekee kipeää.

– Esteradalla tulee aina vammoja. Saksassa esteradan kahdeksas este oli ryömintäeste, jossa hiekan alla menevät terävät metallikappaleet, jotka käyvät tutuksi isoille miehille. Kappaleet avaavat kyynärpäät ja polvet luuhun asti auki.

Vaaran paikkoja ovat myös lajit, joissa kiivetään korkealle ja halutaan mahdollisimman nopeasti alas.

– Esteradalta kun tullaan vauhdilla alas, niin siinä on mennyt monella käsiä poikki monesta kohtaa. Yleisemmin polvet ja nilkat hajoavat.

Kuivalaisen seuraava tähtäin on asetettu lokakuulle. Silloin Kiinan Wuhanissa on kerran neljässä vuodessa järjestettävät sotilaiden maailmanmestaruuskilpailut. Kuivalainen on yksi Suomen nelihenkisen joukkueen jäsen meri-5-ottelussa.

Valmistautuminen kisaan sujuu ihan samalla tavalla kuin ennenkin, kalenterissa on sotaharjoituksia ja meripäiviä, joiden aikana ja välissä Kuivalainen juoksee, ui ja syö valtavia määriä ruokaa.

Ylensyöntiin ei kuitenkaan ole varaa, sillä painon pitää pudota ennen Wuhanin reissua 97–98 kiloon eli noin 12 kiloa nykypainosta. Se tarkoittaa kiloa viikossa.

– Ei mulla ole sen kanssa ongelmia. 12 kiloa putoaa nopeasti.

MERI-5-OTTELUN LAJIT JOONAS KUIVALAISEN KERTOMANA

Esterata 305 metriä (kesto noin 2.00–2.20)
Rata on vähän pidempi ja teknisempi kuin normaali esterata. Moni este on viiden metrin korkeudessa. Yhdessä kiivetään vaijeria pitkin, yhdessä mennään ramppia pitkin tasanteelle ja jos haluat hyvän ajan, sinun pitää periaatteessa hypätä viidestä metristä alas (hiekalle). Sateessa esteet ovat liukkaita.

Pelastusuinti 75 metriä (50–60 sekuntia):
50 metrin uinti varusteiden kanssa. Käännöksessä riisutaan vaatteet ja haetaan noin 20 kiloa painava nukke pohjasta ja uidaan 25 metriä maaliin.

Merimiestaito (3–4 minuuttia):
Viisi eriväristä palikkaa, joiden kanssa hilataan itsemme poosupenkissä viiteen metriin ja laitamme palikat oikean värikoodin mukaan tauluun. Itse tykkään tulla vauhdilla alas. Vedetään vedestä iso köysi ja heitetään gastliinan (heittoköysi) avulla köysi oikeaan paikkaan. Siihen tehdään paalusolmu ja lähdetään soutamaan pujottelurataa. Yhdessä poijussa on sakkeli ja kettinki, jotka on avattava ja vedettävä mukaan seuraavalle poijulle, johon se kiinnitetään uudelleen. Viimeisellä poijulla avataan iso sakkeli ja tullaan maaliin. Kova tuuli muuttaa lajin täysin.

Esteuinti 125 metriä (noin minuutti):
Räpylät jalassa sukelletaan 25 metriä, napataan rynnäkkökivääri mukaan ja uidaan takaisin 25 metriä. Rynnäkkökivääri heitetään pois altaasta ja sukelletaan kolmen metrin syvyydessä olevan esteen ali. Seuraavassa käännöksessä mennään saman esteen yli ja viimeisessä käännöksessä avataan pikaletkukiinnitys kolmen metrin syvyydessä ja siitä uidaan maaliin.

Amfibiojuoksu 2,5 km (noin 10–11 minuuttia):
Työvaatteet päällä ja ase selässä. Noin 800 metrin välein on tehtävä. Ensin ammutaan pienoiskiväärillä kääntyviin tauluihin. Kahdeksalla patruunalla pitää saada viisi taulua alas, muuten joutuu sakkoringille. Toinen tehtävä on sadan metrin melonta kumiveneellä yhdellä melalla ja kolmas tehtävä on käsikranaatin tarkkuusheitto: yksi kuudesta kranaatista on osuttava 20 metrin päässä sijaitsevaan 1×1 metrin maalialueelle.

Miika

On se kova!