Perttelin Taideseuran Taiteen helmiä -näyttely tarjoaa Somerolla teoksia keramiikasta enkaustiikkaan

0
Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula enkaustiikkateoksineen. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Perttelin Taideseura pitää heinäkuun ajan Taiteen helmiä -näyttelyn Someron Pellavakeskuksessa. Neljäntoista taiteilijan voimin rakennettu näyttely käsittää muun muassa öljyvärimaalauksia, akvarelleja ja pastillitöitä. Miksi pertteliläiset ovat sitten rantautuneet Somerolle?

– Monelle taiteilijallemme Somero on tuttu paikka, ja minä esimerkiksi olen täältä alun perin kotoisin. Meillä on ollut ennenkin tapana pitää näyttelyitä lähipaikkakunnilla, Someron lisäksi esimerkiksi Koskella. Aiemmin olemme pitäneet Somerolla näyttelyn Aholan taidetalossa, minkä lisäksi monet seuramme taiteilijoista ovat pitäneet täällä myös yksityisnäyttelyjä, Perttelin Taideseuran toiminnanjohtaja Merja Mäki kertoo.

Salon keskustassakin näyttelytiloja olisi, mutta logististen ja taloudellisten syiden takia Perttelin Taideseura ei siellä näyttelyjä pidä.

– Joko tiloja ei vuokrata tai niiden vuokrat ovat liian kalliita. Kun Pertteli oli vielä itsenäinen kunta, saimme mukavasti tukirahaa näyttelyjen pitämiseen. Kuntaliitoksen jälkeen kaupungilta saatavat tuet ovat olleet vähäisiä, Mäki toteaa.

Taideseura tiedusteli jo puolisentoista vuotta sitten, josko Pellavakeskuksessa olisi mahdollista tänä vuonna pitää näyttely. Heinäkuu oli vapaana, ja se kävi seuralle mainiosti.

– Pyrimme pitämään joka vuosi yhden yhteisnäyttelyn. Usein pidämme sen syksymmällä, mutta heinäkuukin sopii mainiosti. Olemme kuulleet, että Pellavakeskuksessa käy kesällä vierailemassa ryhmiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita taiteesta, Mäki selventää.

Taiteen helmiä -näyttelyllä ei ole yhtä varsinaista teemaa. Kaikki mukana olevat taiteilijat ovat saaneet tuoda teoksiaan esille oman makunsa mukaan.

– Kaikki näyttelymme ovat lähtökohtaisesti myyntinäyttelyjä, mutta varsinkin taulujen myynti on nykyään kovin vähäistä. Pyrimmekin ennen kaikkea luomaan vierailijoille elämyksellisiä kokemuksia, ja jos joku haluaa näytteillä olevan teoksen ostaa, niin se on aina mukavaa, Mäki kiteyttää.

Liisa Halonen siirtyi taulujen maalaamiseen, kun keramiikkaesineet veivät liikaa kaappitilaa. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Jo yli 45 vuotta erilaista taiteentekemistä harrastanut Liisa Halonen on tuonut näyttelyyn maalauksiaan. Halonen puuhaili pitkään keramiikan parissa, mutta siirtyi maalaamiseen reilut 10 vuotta sitten.

– Keramiikkani veivät kaiken kaappitilan, joten oli aika siirtyä maalauksien pariin, Halonen kertoo.

Halonen maalaa pääasiassa valokuvien perusteella. Hän on käynyt muun muassa Fiskarsissa ottamassa kuvia tauluissaan esiintyvistä maisemista.

– Maisemat ovat suurin innoituksen lähteeni, ja suurimman osan maalaamistani kohteista olen nähnyt tosielämässä.

Halonen viettää kesät mökillään, eikä tuolloin juurikaan maalaa. Talvisaikaan Halonen kertoo leikkimielisesti tekevänsä kahta eri työtä: hän maalaa sekä kotona että kansalaisopistossa. Hän kertoo, että joskus yksittäinen teos saattaa valmistua yhdessäkin päivässä, mutta täydellisyyden tavoittelu ajaa usein lisäämään maalauksiin yksityiskohtia.

– Kun katsoo teosta tarkasti, huomaa puutteita. On lisättävä väriä tai muita elementtejä, jotta puutteet tulee korjatuksi.

Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula kuuluu harvalukuiseen suomalaisten enkaustiikkataiteilijoiden joukkoon. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Hanna-Kaisa Sulavuori-Kettula esittelee Pellavakeskuksessa vahamaalaustöitään. Vahamaalaus, eli enkaustiikka on vanha taidemuoto, jossa sulatettua mehiläisvahaa käytetään maalina. Sulavuori-Kettula arvioi, että suomalaiset enkaustiikkataiteilijat voi laskea kahden käden sormilla.

– Kansainvälisesti enkaustiikan suosio on kasvussa ja uskon trendin näkyvän pian meilläkin, Sulavuori-Kettula ounastelee.

Suurin osa Sulavuori-Kettulan teoksista on foto- eli valokuvaenkaustiikkaa. Tekniikassa laserprintatun valokuvan painomuste siirretään suoraan vahalle.

– Luonto inspiroi minua valtavasti. Monet teoksistani perustuvat luontoretkillä otettuihin kuviin, taiteilija paljastaa.

Sulavuori-Kettula on opettanut enkaustiikkaa Salossa yhdeksän vuotta. Markkinoilla on saatavilla erilaisia valmisvahoja ja valmispohjavärejä, mutta Sulavuori-Kettula tekee kaiken mieluummin alusta lähtien itse.

– Enkaustiikkaan tarvitaan lähtökohtaisesti hieman kalliimpaa välineistöä kuin vaikkapa öljyvärimaalaamiseen. Kun tekee kaiken ensivalmisteluista lähtien itse, tulee se halvemmaksi mutta toisaalta työläämmäksi.

Salon seurakunnan eläkkeellä oleva kanttori Antti Risku kertoo aikomuksistaan lopettaa maalaaminen. Hän ei omien sanojensa mukaan ”osaa harrastaa”, vaan tekee teoksiaan myyntiin. Myyminen on kuitenkin hankalaa, jos ei ole ”nimimies”, kanttori väittää. Kuva: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo.

Jätä kommentti