Pitsiä ja posliinia Petun kartanossa

0
Petun kartanossa esillä olevat astiat ovat Leena Vihervaaran kokoelmista, pitsit puolestaan Marjatta Hietaniemen.

Unelmien täyttymys. Näin kuvaa särkisalolaisen Petun kartanon kesänäyttelyä salolainen Leena Vihervaara , joka on Petun saaren pitkäaikainen kesäasukas.

– Minulla on ollut yli 20 vuotta haaveena, että saisin astioitani esille juuri Petun kartanoon, Vihervaara kertoo.

Kartanossa on esillä kesän ajan helmiä kahden keräilijän kokoelmista: Vihervaaran keräämää lasia ja posliinia sekä Marjatta Hietaniemen kokoelmien pitsitöitä.

Alun perin näytteillä piti tosin olla vain astioita. Vihervaara oli pyytänyt ystäväänsä, taidehistorian ammattilaista, FM Marjatta Hietaniemeä kuratoimaan astiakokoelmastaan esille laitettavan osion.

Kun Vantaalla asuva Hietaniemi saapui ensimmäisen kerran Pettuun, hän ihastui paikkaan niin, että päätti tuoda esille myös pitsejä omasta yli 10 000 pitsin kokoelmastaan.

Näin syntyi Menneen maailman lumoa -näyttely, joka on kartanossa avoinna syyskuun puoliväliin saakka päivittäin. Omana kokonaisuutenaan kartanossa on esillä on myös saaren vakituisen asukkaan Helena Sundbergin kuvataidetta.

Kartanon kahvilassa on esillä Johanneslundin laseja ja Karhulan kristalleja. Esillä on myös turkulaisen Lampisen posliinitehtaan tuotantoa, englantilaisen Cork & Edge -tehtaan Verona-lautasia ja venäläisen Kusnetshovin posliinitehtaan kannuja.

Näytteillä on tietysti myös Arabiaa, jonka Leena Vihervaara nimeä suosikikseen.

– Suurin osa keräämistäni esineistä on Arabian astioita. Ne ovat kaikki niin kauniita, mutta myös kotiin sopivia. Olen tuonut niitä esille, etteivät ne olisi vain minun nähtävilläni, hän kertoo.

Maripuodin pitkäaikaisena yrittäjänä tunnettu Vihervaara aloitti keräilyharrastuksen saatuaan ensimmäisen palkkansa ansiotyöstä.

– Ostin vanhan lampun. Olen aina ollut kauniiden astioiden ystävä ja kerännyt niitä kotiini. Olen keräilijä ja niin sanottu hamsteri, hän naurahtaa.

Vihervaaran kokoelmat ovat saaneet täydennystä sekä hänen omalta suvultaan että avioliiton kautta Hurstin kauppiassuvusta, josta on peräisin muun muassa kristallia ja vanhaa venäläistä posliinia. Nyt näytteillä olevista Arabian astioista vanhimmat ovat 1800-luvulta. Niihin kuuluu muun muassa karotti eli tarjoiluastia, jonka kaltaisen kerrotaan toimineen Urho Kekkosen kastemaljana.

Marjatta Hietaniemi on kuratoinut aiemmin muun muassa useita Veturitallin taidenäyttelyitä. Menneen maailman lumoa -näyttelyn pitsien valinnassa hän kertoo pääpainon olleen 1930-luvussa.

– 1930-luvulla Petun kartano oli voimissaan, ja siellä elettiin ja asuttiin, Hietaniemi kertoo.

Esillä on erilaisia pitsejä liinoista liinavaatteisiin ja kauluksista luukkupöksyihin. Näytteillä on myös 1930-luvulta peräisin olevia pukuja. Joukossa on muutama uudempikin pitsein koristeltu asu.

Kartanon päätyyn on sisustettu uudelleen huone, jossa on esillä osa Hietaniemen kokoelman pitseistä. Sen keskiössä on sänky, jossa kartanossa vierailleen C.G. Mannerheimin on arveltu vierailuidensa aikana nukkuneen.

Sänky on saanut päälleen filet-pitsein ja revinnäisin koristellun ranskalaisen voilee-peiton. Sen puolestaan kerrotaan kuuluneen Mannerheim-ristin ritarille, joka on Kulosaaren kartanon entinen omistaja.

– Olen yrittänyt selvittää hänen nimeään, mutta en ole sitä löytänyt, Hietaniemi sanoo.

Marjatta Hietaniemen pitsikokoelman vanhimmat pitsit ovat 1500-luvulta, mutta iäkkäimpiä käsityötaidon näytteitä ei Petussa nähdä. Ne vaatisivat vartioidun sijoituspaikan, jossa olisi vitriini. Nyt nähtävillä olevista pitseistä kaikkein vanhimmat lienevät 1700-luvulta.

– Kaikkein arvokkaimpia ovat ehkä jotkin kaulukset. Makuuhuoneen seinällä on 1860-luvulta peräisin oleva kaulus, jossa on point de gaze -pitsiä ja Brysselin pitsiä.

Hietaniemi on kerännyt pitsiä järjestelmällisesti runsaan 10 vuoden ajan, ja hänen kokoelmastaan on ollut osia näytteillä eri puolilla Suomea. Hän etsii pitsejä kirpputoreilta sekä ulkomailta Pariisia ja Venetsiaa myöten.

– Minulla on alihankkijoita, jotka ovat lahjoittaneet sukunsa pitsejä. Olen ollut avoin myös konepitseille, ja pystyn jo aika hyvin erottamaan Suomen pitsitehtaiden pitsit. Mikä on Vaasasta, mikä Lassfolkin tehtaalta Pietarsaaresta.

Pitseissä Hietaniemeä kiehtoo niiden kauneus.

– Muumilaakson tarinoissa Hemuli tuli surulliseksi, kun hän sai kokoelmansa täyteen. Pitsien keruussa sellaista tilannetta ei voi tulla. Kokoelma ei tule täyteen, vaan aina puuttuu jotain.

Menneen maailman lumoa -näyttely

Petun kartanossa, Petuntie 396, Förby, 15. syyskuuta saakka päivittäin klo 12–20.