Salon iltatorien kauppiasryntäys tasaantunut parissa vuodessa

1
Vera Karpoff ja Pekka Torvi katselevat mielellään torilla vaatetarjontaa, mutta säästävät lopullisen ostopäätöksen kivijalkaliikkeeseen.

Torivalvoja Jouni Forsman on huolissaan. Vielä kesällä 2017 oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että hän sai torstai-aamuisin käännyttää torikauppiasjonon perältä viimeisimmät pois, sillä vapaita myyntipaikkoja ei yksinkertaisesti ollut. Runsaan 130 myyntipaikan torilla se on poikkeuksellinen tilanne, jolla Salo on voinut ylpeillä ja markkinoida itseään ”Suomen parhaana torikaupunkina”.

Viime vuonna Forsman sai käännyttää torikauppiaita enää kahdesti, ja tänä vuonna torille on jo torstaisin mahtunut jokainen halukas myymään tuotteitaan. 11 vuotta kaupungin torivalvojana työskennellyt Forsman ei muista vastaavaa tilannetta.

– Kauppiaiden määrä on yksinkertaisesti vähentynyt. Jos vielä viisi vuotta sitten Lohjalta ja pääkaupunkiseudulta liikuttiin tänne päin, koska Salon torilla oli esimerkiksi parempi valikoima kukkakauppiaita, ei vastaavaa enää ole nähtävissä. Itse asiassa viimeisten vuosien aikana viisi Salon torin vakikukkakauppiasta on lopettanut, koska jatkajaa työlle ei ole enää löytynyt, Forsman harmittelee.

Vaikka ylitarjonta kauppiaista on iltatoritorstaisin laantunut, on tuikitavallisena toritiistaina marja-, juures- ja vihannestarjonta torilla siitä huolimatta hyvä. Ruokapuolen lisäksi torin eri laitamilta löytyy myös teltat, joissa myydään kesävaatteita. Mallistot ovat suunnattuja lähinnä naisille.

– Meillä on pelkästään naisten vaatteita. Yleisin asiakas on hieman iäkkäämpi nainen, kertoo vaatteita myyvä Gedz Zeged , joka kiertää markkinoilla ja toreilla ympäri Suomea.

Zegedin telttaryhmässä on pelkästään kesävaatteita, ja niitä on paljon. Eri kuosit ja värit vaihtelevat koukkuriviltä seuraavalle. Sen sijaan sovituskoppeja ei näy missään.

– Joskus asiakkaat sovittavat vaatteita R-kioskin WC-tiloissa ja toisinaan olen antanut mennä vaatteiden kanssa kotiin sovittamaan, jos matka ei ole kovin pitkä, Zeged sanoo.

Torin vastalaidalla vaatteita myyvä salolainen Emo Leppä puolestaan kertoo, että pystyttää tarvittaessa näköesteen teltan kulmalle, jossa asiakas voi sovittaa vaatteita.

Joka tapauksessa pikagallup torilla osoittaa, että yksi olennainen askel kohti vilkasta torivaatekauppaa olisi sovituskoppien löytyminen.

– Torilla lähinnä hypistellään ja vertaillaan hintoja kauppojen tarjontaan. Harvemmin tulee ostettua mitään, koska vaatteita on hankala päästä sovittamaan, Vera Karpoff ja Pekka Torvi tuumivat.

Myös Marja Kaartinen ja Maija Tapio ovat samoilla linjoilla.

– Vaikea kuvitella, että täältä ostaisi vaatteita. Ehkä siinä tapauksessa, jos olisi kunnolliset sovituskopit olemassa. Ei vaatteita oikein sovittamatta voi ostaa, he pohtivat.

Siinä mielessä kysyntä ja tarjonta näyttävät kohtaavan Salon torilla, että ihmiset tuntuvat saapuvan paikalle nimenomaan tuoreen ruoan perässä.

– Kaikkea mahdollista tuoretta lautaselle. Sen takia mekin käymme torilla. Kalaa, vihanneksia ja marjoja, Karpoff ja Torvi listaavat.

Kaartisella on mukanaan vasta ostettu rasia mansikoita.

– Tuoreus ennen kaikkea. Ei torilta hankintoja tehdä pelkästään tunnelman takia, vaan tuotteet ovat oikeasti hyviä ja suoraan tiloilta, hän kehuu.

Torilla on myynnissä 11 päivämyyntipaikkaa, jonka lisäksi torin laidalle pääsee myymään omia tuotteitaan pienimuotoisesti ilmaiseksi. Torstaisin myyntipaikkoja on hulppeat 135.

Jotta Salo olisi tulevaisuudessakin tunnettu toristaan, kaipaa se Forsmanin mukaan myös investointeja kaupungilta.

– Tori on varmasti yksi Salon tunnetuimmista nähtävyyksistä, mutta ei se itsestään pysy kauppiaiden ja ihmisten suosiossa. Täytyy toivoa, että kaupunki on jatkossa halukas kehittämään toria kohti 2020-lukua. Yksi tärkeä investointi olisi ehdottomasti kunnollinen huoltorakennus, jossa olisi hyvät wc-tilat, Forsman miettii.

Torstain iltatoreistaan tunnettu Salon tori on viimevuosina nostanut hiljalleen profiiliaan myös sunnuntaitorina, sillä ohjelmalliset torisunnuntait kasvattavat salolaisten kiinnostusta vuosi vuodelta. Salon Torikaffen yrittäjä Leena Lindgren iloitsee kehityksestä, jonka mukana kaupungin ”sunnuntaihiljaisuus” alkaa olla pian historiaa.

– Salossa on perinteisesti ollut sunnuntaisin aivan hiljaista, joten on ollut kiva huomata, miten ihmiset ovat hiljalleen löytäneet ohjelmalliset torisunnuntait. Kyllä sen huomaa kahvilassakin, että vuosi vuodelta väkeä on enemmän. Siitä iso kiitos tietysti Lasten Laulukaupungille, jonka väki on tehnyt valtavan työn ohjelmatarjonnan luomiseksi.

Jos muina toripäivinä aukealla kuhisee ja ihmiset siirtyvät teltalta ja kojulta seuraavalle pikakelauksella, on sunnuntaipäivistä on torilla muodostunut kaupunkilaisten rentoutumishetki. Lindgrenin havaintojen mukaan silloin ihmisillä on aikaa nauttia aamupalaa ja -kahvia pitkän kaavan kautta.

Mutta yksi asia on vuodesta toiseen varma: säätila vaikuttaa lopulta torin kuhinaan kaikkein eniten.

– Eihän täällä kukaan ole sateessa tai sitten hirveällä helteellä. 20 astetta ja puolipilvistä, se on täydellinen torisää, Lindgren naurahtaa.

Lopun alkua?

Kauppa ei käy iltatorilla enää entiseen malliin. Ihmiset vain kuljeksivat ja hypistelevät ja tinkivät, mutta eivät osta. Sama juttu niin vaatteiden kuin muidenkin tavaroiden kohdalla.

Ohjelman vuoksi suuri osa ihmisistä iltatorilla käy. Salo on muutenkin jo kirppareiden kyllästämä.