Suomen vuoro yhdentää Eurooppaa

0

VESA JAAKOLA. Suomi toimii Euroopan unionin puheenjohtajamaana heinäkuusta joulukuuhun, siis kuuden kuukauden ajan. Onko se merkittävä vai vähäinen tehtävä?
Euroopan yhdentämisessä se on pienelle jäsenmaalle yhä merkittävä tehtävä – senkin jälkeen kun Lissabonin perussopimuksella puheenjohtajan tehtäviä on vähennetty. Muutoksessa puheenjohtajan työtaakkaa kevennettiin perustamalla avuksi Eurooppa-neuvoston presidentin ja ulkoasioissa unionin korkean edustajan virat ja tehtävät.
Niin kuin EU-jäsenmaat ovat erilaisia, puheenjohtajinakaan ne eivät ole samanlaisia. Edellinen johtomaa Romania jäi tehtävässään lähes näkymättömäksi. Suomi haluaa siinä näkyä ja jättää unionin nykyistä paremmassa kunnossa seuraavalle johtomaalle Kroatialle.

EU-asioita on sen toimielimissä vireillä aina runsaasti. Siksi puheenjohtajan sopii keskittyä lyhyenä toimikautenaan vain muutamiin ollakseen tehokas. Suomi painottaa työohjelmassaan neljää aiheistoa: ilmaston suojelua, arvopohjan vaalimista, unionin sosiaalista ulottuvuutta ja kansalaisten turvallisuutta.
Ilmaston suojelussa tehostetaan haitallisten päästöjen vähentämistä. Hiilineutraaliksi Suomi haluaa unionialueen viimeistään vuonna 2050 – muutamien jäsenmaiden vastustuksesta huolimatta. Suomi haluaa nostaa unionin globaalistikin johtavaksi toimijaksi ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden suojelussa.
Oikeusvaltion ja muidenkin EU-perusarvojen vaalimista vahvistetaan. Ilman näitä arvoja unionin toiminta monilta osin mitätöityisi. Suomi haluaa oikeusvaltiokehityksen pysyvään tarkkailuun. Siinä väärän suunnan kulkijoita ovat nyt etenkin Puola, Unkari ja Romania.
Suomi painottaa unionin sosiaalista ulottuvuutta, sen eheyttämistä. Unionin työmarkkinoille halutaan kaiken työvoiman tasa-arvoistamista niin palkkauksessa kuin muissa työehdoissa. Samalla pyritään parantamaan EU-talouksien tuottavuutta ja kilpailukykyä. Yhtenä keinona tähän on koulutuksen tehostaminen.

Puheenjohtajalle tehtäviä tulee myös määräaikaisina tai sattumalta. Niiden hoitamisessa johtotaitoja punnitaan. Suomen kaudelle niitä sattuu näillä näkymin kaksi.
Ensimmäinen ja hankalin on Brexit, Britannian eroprosessi. Senhän piti olla ohi jo alkuvuodesta, mutta jatkuessaan se on entisestään mutkistunut. Pahimmassa tapauksessa Suomi joutuu osaltaan selvittämään sitä kaaosta, mikä syntyisi, jos Britannia lähtisi unionista ilman sopimuksia lokakuun lopussa.

Toinen jännitteinen aiheisto on unionin monivuotinen rahoitusraami vuosille 2021 – 27. Siitä niin jäsenmailla kuin muilla EU-toimijoilla on paljon eriäviä näkemyksiä. Kyse on samalla unionin toiminnan tulevista painotukista: tuettaisiinko edelleen entisiä rakenteita ja toimintoja vai luotaisiinko jotakin uutta vastaamaan muuttuvan maailman tarpeisiin?
Näissä rahoitusneuvotteluissa Suomella puheenjohtajana on oma roolinsa. Se on ennen muuta sovittelijan tehtävä. Erimielisten välille olisi löydettävä kompromisseja. Niitä ei aiota tehdä unionin perusarvoista. Niiden rikkojiakin voidaan yrittää ohjata yhteiseen ruotuun rahoituksen kepeillä tai porkkanoilla.
Tätä ennen Suomi on toiminut unionin puheenjohtajana kahdesti, vuonna 1999 ja 2006. Kun tuolloin suuremmin vastuin selvisimme tehtävistä hyvin, voimme odottaa nytkin onnistuvaa johtokautta.

Kirjoittaja on emeritusdiplomaatti