Valoja ja varjoja Karunan meijerin kiviseinien suojassa

0
Kuvataitelija Sampsa Sarparannan teoksia on nähtävillä kesän ajan Sauvon kädet -kollektiivin näyttelyssä Karunan meijerissä.

Karunan vanhan meijerin seinien sisällä hohkaa kiviseinien viileys. Sauvon kädet -kollektiivin kesänäyttelyn seinät sen sijaan hehkuvat kevään ja kesän väreissä. Maalauksissa on jotain kovin tuttua, vaikka värimaailma on vieras.

– Kypsyin viime syksynä krittiikkiin siitä, että kaikki on niin synkkää ja ajattelin, että tehdään nyt sitten niin värikästä ja hempeää että. Olen käyttänyt näissä pastellisävyjä, joita en ikinä käytä. Mutta se olikin sitten ihan sikahauskaa, Sampsa Sarparanta sanoo.

Perniöläinen kuvataitelija ja muusikko Sampsa Sarparanta tunnetaan nimittäin parhaiten tummista sävyistä ja kantaa ottavista maalauksistaan.

Karunan näyttelyn kahdeksan öljymaalausta muodostavat ikään kuin kaksi eri maailmaa. Meijerin päätilassa esillä olevissa teoksissa nähdään Sarparannalle poikkeuksellista värimaailmaa: valoa ja vaaleita pastellisävyjä sekä herkkiä ruusuja. Vahvana pohjavireenä on toivo paremmasta maailmasta.

Takahuoneen karun sellimäisestä tilasta löytyy synkempää ja poliittisempaa taidetta, kuten Addiktion algoritmi ja Ykköset ja nollat .

– Se on sellainen some-vastaisuuden pyhättö, Sarparanta sanoo.

Sosiaaliseen mediaan Sarparantaa ei nimittäin saa. Taskusta löytyvä puhelinkin on vanhaa mallia, eikä sillä saa auki edes kuvaviestejä.

– Kyllähän joku Instagram olisi ihan oleellinen näkyvyyden kannalta, mutta samalla siinä on kaikki se mitä vastustan. Ajatellaan, että sosiaalinen media on ilmaista, mutta itseasiassa annat siinä itsesi maailman rikkaimmille firmoille. Mikään ei ole ilmasta, Sarparanta sanoo.

Karunan meijerin kesän näyttely on rakennettu alkuvuodesta Hämeenlinnassa nähdyn näyttelyn pohjalta.

– En ajattele kesänäyttelyitä välttämättä omina kokonaisuuksinaan, mutta sellainen siitä sitten kuitenkin tuli, Sarparanta sanoo.

Sarparannan puheissa taiteen saavutettavuus ja taide kuuluu kaikille -ajatus nousee usein esille.

­– Haluaisin, että kaikki saavat taiteesta jotain irti. Ja suurin osa saa, kun pääsee yli sen kuvitteellisen kynnyksen, että taide on jotain hienoa, joitain, jota on jossain vain joillekin muille, Sarparanta sanoo.

Siinä mielessä Karunan meijeri näyttelytilana tuntuu istuvan Sarparannan teoksille hyvin. Kesänäyttelyyn kun löydetään usein sattumalta, vaikkapa samalla kun poiketaan meijerirakennuksen vastapäätä sijaitsevaan Rantolan puotiin burgerille. Elitisitinen lähestysminen taiteeseen ei ole koskaan ollut lähellä Sarparannan sydäntä.

– Esimerkiksi Kuvataideakatemiassa ärsytti kymmenen vuotta sitten vallallaan ollut postmoderni etäännyttäminen. En ole koskaan ymmärtänyt, että miksi ihmeessä taiteessa halutaan etäännyttää ihmisiä. Minä haluan repiä ihmiset siihen, siten etteivät he pysty ikinä irroittamaan katsettaan tai sydäntään siitä taulusta, Sarparanta sanoo.

Sarparanta kuvailee oman taiteensa olevan sellaista, johon on helpompi löytää sisään. Uusrealistista suuntausta edustavan kuvataitelijan töissä arki on vahvasti läsnä.

Sarparannan ajatusmaailma taiteesta kaikkien oikeutena ja mahdollisuutena jatkuu johdonmukaisena muun muassa myös töiden hinnoittelussa, jossa huomioidaan opiskelijat ja työttömät.

– Taiteella voi vaikuttaa, se voi muuttaa koko elämän suunnan. Hyvä esimerkki on toisen kesänäyttelyni yhteistökumppani Vesa Parviainen, Vesku, Kuusankoskella. Vesku on itse saanut taideherätyksen aikoinaan nähtyään erään tauluni Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla. Kuntosaliyrittäjä ja opettaja, nykyisin galleristi. Hän ei puhu galleristikieltä ja pitää avajaiset sunnuntaisin, jotta sinne voi kuka tahansa kuusankoskelainen poiketa sunnuntailenkillä. Ja avajaisissa käy 200 ihmistä. Se on todella paljon pienessä paikassa, Sarparanta sanoo.

Seuraava oman näyttelyn Sarparanta pitää Helsingissä Galleria G12:ssa. Maalauksia ei ole syntynyt aivan entiseen tahtiin, sillä sooloprojekti musiikin parissa on vienyt innostuksen kärjen takaisin musiikkiin.

– Nyt on täydellinen aika sooloproggikselle, vaikka en proggis sanasta pidäkään. Se on niin nykyaikaa: tehdään yksi projekti tämän porukan kanssa ja sitten toinen seuraavan kanssa. Bändi on perhe, ei siitä niin vain lähdetä. No Shamen kanssa meni 20 vuotta, tässä on sitten toivottavasti seuraavat 20, Sarparanta sanoo.

Soololevy näkee näillä näkymin päivänvalon ensi keväänä. Aikataulu saattaa kuitenkin vielä elää.

– Nuorempana oli ihan järkyttävä kiire. Levy piti saada heti ulos. On paradoksaalista, että tässä iässä on paljon lähempänä kuolemaa, eikä ole enää kiire minnekään. Pääasia on se, että levy on sellainen, että voin itse kuunnella sitä kymmenen vuoden päästä, Sarparanta sanoo.

Yhteiskunnan muutoksen hitaus sen sijaan aiheutaa ajoittain turhautumista.

– Asiathan etenevät aalloissa. Haluan uskoa, että hitaasti se aalto vie meitä eteenpäin, mutta hyvin hitaasti. Ja kyllä se hitaus 46-vuotiaaalle punkkariaktivistille on järisyttävän hidasta, Sarparanta nauraa.

Sauvon kädet -kesänäyttely Karunan meijerissä 11.8. saakka. Vapaa pääsy. Lisätietoa www.sauvonkadet.fi