Veden äärellä -näyttely vaatii toimia vesistöjemme puolesta

0
Harrastajavalokuvaajat Teuvo Rämänen, Toni Sarin, Iiris Niemi ja Lassi Ritamäki olivat pystyttämässä näyttelyä Salon kirjastoon. Veden äärellä -näyttely ottaa kantaa vesistöjemme puolesta.

Mikromuovi, kimalaiskato, rehevöityminen, happamoituminen ja verkkokalastus. Siinä vain muutamia asioita, jotka uhkaavat Suomen vesistöjä – järviä, merta, puroja – ja niiden elimistöä.

Salon kirjastossa on torstaista eteenpäin mahdollista tutustua Veden äärellä -näyttelyyn, joka haluaa kiinnittää huomion herkkiin vesistöihimme. Näyttelyn takana on Luontokamerat ry, joka on pääkaupunkiseudulla toimivien luontokuvaajien kerho.

Saloon näyttelyä pystyttämään ovat saapuneet näyttelyn valokuvaajat harrastajavalokuvaajat Toni Sarin , Iiris Niemi , Teuvo Rämänen ja Lassi Ritamäki.

– Pystytämme näyttelyn itse talkootyönä. Siihen menee kuudesta seitsemään tuntia, purkuun puolestaan puolestatoista kahteen tuntia, salolaislähtöinen Sarin kertoo.

30 valokuvaa käsittelevässä näyttelyssä pureudutaan luontokuvien kautta ympäristöä ja sen tilaa koskeviin huolenaiheisiin ja kehityskulkuihin. Esillä olevat kuvat on karsittu noin tuhannesta ehdokkaasta.

Näyttely on toteutettu uudella led-tekniikalla, jonka ansiosta valokuvat tuntuvat suorastaan hyppäävän kehyksistään katsojan iholle. Taustavalon ansiosta valo jakautuu tasaisesti ja värit säilyvät puhtaina.

– Alunperin ajatuksena oli tehdä näyttely kauniista kuvista, Sarin sanoo.

Ajatus kuitenkin muuttui matkan varrella. Kuvat ovat edelleen kauniita, mutta niiden pariksi on koottu tekstit, joissa kerrotaan valokuvassa näkyvää kohdetta uhkaavista vaaroista. Teksteissä on hyödynnetty Helsingin yliopiston tutkijoiden, hydrobiologi Esa Korkeamäen ja dosentti Jan Weckströmin , asiantuntemusta.

Rämäsen mukaan näyttelyllä halutaan kiinnittää erityisesti päättäjien huomio vesistöjen tilaan ja suojeluun. Taustalla on huoli meren, järvien ja purojen tilasta tulevaisuudessa.

– Meillä on paljon vesistöjä. Jos nukumme nyt, niin ei hyvä heilahda seuraaville sukupolville, Rämänen sanoo.

Uhkia riittää joka sormelle.

– Saastuminen, rehevöityminen, ryöstökalastus ja verkkokalastus, Sarin luettelee muutamia vesistöjä ja sen asukkeja uhkaavia tekijöitä.

Näyttelyyn Iiris Niemi valokuvasi kimalaisen, joka kohtalo mietityttää.

Valokuvaaja Iiris Niemeä huolettaa kimalaisten kohtalo. Maailmanlaajuinen pölyttäjäkato uhkaa ruuantuotantoa. Kuva: SSS/Jan Sundman.

– Kimalaisia on ollut aiempina kesinä paljon, tänä kesänä olen törmännyt vain muutamaan, Niemi kertoo.

Pölyttäjien, kuten kimalaisten, maailmanlaajuinen kato on liitetty torjunta-aineisiin, erityisesti neonikotinoideihin. Vaikka neonikotinoidit ovat olleet kiellettyjä EU:ssa jo vuodesta 2013, Suomessa niitä käytetään edelleen, näyttelyn kuvatekstissä kerrotaan. Pölyttäjäkato on maailmanlaajuinen ongelma. Sen vakavuudesta kertoo se, että ilman pölyttäjiä maapallon ravintoverkosto romahtaisi.

Teuvo Rämäsen huolena on soiden kohtalo. Ojitus ja turpeentuotanto uhkaavat soiden luontoa ja turpeenpoltto tekee hallaa ilmastotavoitteille.

Rämäsen luontoharrastus on jatkunut jo 60-luvulta.

– Vaelluksia olen tehnyt jo 60-luvulta, Karhunkierroksenikin vaelsin. Ja nuorempana metsästin, mutta 60-luvulla pyssy vaihtui kameraan, Rämänen kertoo.

Vaikka kuvaustekniikka ja -välineet ovat kehittyneet, luontokuvaus ja valokuvaus vaativat aikaa luonnossa. Nappikuva vaatii joskus myös onnenkantamoisia.

– Sen tuhannen taalan paikan voi löytää kun liikkuu luonnossa. Mutta luonnossa liikkuminen on hyvin terapeuttista, kameralla tai ilman, Rämänen sanoo.

Turvesuot uusiutuvat hitaasti. Lisähuolta aiheuttavat turpeenpolton ilmastohaitat. Kuvassa Teuvo Rämäsen teos Ojasta allikkoon. Kuva: SSS/Jan Sundman

Valokuvanäyttely on kiertänyt jo kuudessa eri paikassa ennen Saloa.

– Toivomme, että tänne saataisiin paikalle osallistujia myös kouluista ja päiväkodeista. Kuvat ovat lapsille kiinnostavia, tekstit toivottavasti aikuisille. Täällä Salon kirjastossa valokuvat ovat sen verran matalalla, että niihin on lastenkin helppo tutustua, Räsänen sanoo.

– Saimme avajaisnäyttelyn Luontokeskus Haltiaan, se oli aika hieno juttu, Sarin sanoo.

Näyttelypaikkoja on sovittu jo vuoden 2020 kevääseen asti. Salosta näyttely jatkaa Espoon Villa Elfvikiin.

Veden äärellä -valokuvanäyttely on esillä Salon kirjastossa 22.8. asti.