Yleisön oikeus tietoon voi jäädä salattavien asioiden alle – professori puolustaa sotilastiedustelun vuototutkinnan ympärillä olevaa täyttä hiljaisuutta

0

Ei ole itsestään selvää, että suurella yleisöllä on oikeus tietää, ketä viranomainen epäilee sotilastiedusteluvuodosta tai missä vaiheessa Puolustusvoimien Viestikoekeskusta koskevan jutun tutkinta yleensä on.
Helsingin Sanomat julkaisi joulun alla 2017 laajan jutun, jossa se kertoi Jyväskylän Tikkakoskella sijaitsevan Viestikoekeskuksen tehtävistä. Näitä ovat esimerkiksi signaali- ja kuvatiedustelu, jonka kohteena on arvioitu olevan erityisesti Venäjä.
Artikkelista syntyi voimakas julkinen keskustelu, johon osallistui myös presidentti Sauli Niinistö.
Poliisi on Helsingin Sanomien jutun julkaisemisesta lähtien tutkinut tiiviisti, miten sotilastietojen aineistot päätyivät julkisuuteen.
STT:n perjantaina julkaistussa jutussa kerrottujen tietojen mukaan kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoff on epäiltynä tietovuototutkinnassa. Tiedossa ei ole, tutkitaanko tekoa tahallisena vai tahattomana, sillä poliisi vaikenee asiasta. Tutkintaa ei ole haluttu kommentoida Puolustusvoimistakaan eikä puolustusministeriöstä saati valtiojohdosta.
STT on kertonut epäillyn nimen jo esitutkinnan ollessa kesken, koska kyse on erityisen vastuunalaisessa asemassa työskennelleestä henkilöstä ja poikkeuksellisen paljon huomiota ja keskustelua herättäneestä tapauksesta.

Nollalinja luonteva

Rikosoikeuden professorin Kimmo Nuotion mielestä ei ole itsestään selvää, että tällaisesta tutkinnasta ylipäätään kerrotaan julkisuuteen. Ensinnäkin poliisi arvioi asiaa siltä kannalta, vaarantuisiko tutkinta julkisuudesta. Toiseksi Viestikoekeskus-tutkinnassa on kyse valtakunnan turvallisuutta koskevasta sotilastiedustelutiedosta ja sen ”umpisalaisesta” luonteesta, kuten Nuotio asian ilmaisee.
– Tässä asiassa tuntuisi aivan luonnolliselta, että viranomaisilla on nollalinja tiedottamisessa. Tutkintaa tehdään niin kuin tehdään, ja asiat tulevat julkiseksi, kun tuomioistuinkäsittely alkaa.
Viranomaiset voivat tiedottaa esitutkinnasta, mikäli se on asian yhteiskunnallisen merkityksen, yleisen mielenkiinnon tai rikoksen selvittämisen vuoksi tarpeellista. Henkilön nimen tai kuvan saa antaa julkisuuteen vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi, uuden rikoksen estämiseksi tai rikoksesta aiheutuvan vahingon estämiseksi, sanoo laki.
STT:n tietojen mukaan epäillyn henkilöllisyys on selvinnyt tutkinnassa nopeasti.

Viranomaisten tulee suojella epäiltyä

Nuotio huomauttaa, että kyse on myös epäillyn tai epäiltyjen oikeusturvasta. Nuotio viittaa yli kymmenen vuoden takaiseen eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuunAlpo Rusia koskevassa asiassa. Rusia epäiltiin vakoilusta Itä-Saksan tiedustelupalvelun hyväksi. Tieto kerrottiin myös julkisuudessa, kun Yle paljasti vuonna 2002 epäilyn.
Oikeusasiamiehen päätöksen mukaan ”julkinen valta ei onnistunut suojelemaan Rusia ennenaikaiselta ja leimaavalta julkisuudelta”. Päätöksessä todetaan, että lain mukaan tieto Rusiin kohdistuvasta esitutkinnasta oli lähtökohtaisesti salassa pidettävää. Vakoiluepäily osoittautui sittemmin perusteettomaksi, ja Rusille määrättiin korvauksia henkisistä ja taloudellisista kärsimyksistä.
Nuotio näkee Alafuzoffin tapauksessa joitain yhtymäkohtia entiseen suurlähettilääseen, professori Rusiin.
– Tavallaan tässä on hurjaa, että epäilty (Alafuzoff) on nimetty (STT:n perjantaisessa jutussa). Tämä on hirveän kova väite sellaiselle, joka on meidän ykkösemme ollut tällaisissa sotilastiedusteluasioissa ja korkea EU-virkamies.
Alafuzoff työskenteli ennen eläköitymistään muun muassa Euroopan unionin sotilastiedustelun päällikkönä ja Puolustusvoimien tiedustelupäällikkönä. Hän profiloitui uransa aiemmissa vaiheissa julkisuudessa Venäjä-asiantuntijana.
– Sanoisin, että jäitä hattuun. Antaa viranomaisen tehdä työt ja mennään normaalien oikeusvaltioperiaatteiden mukaisesti. Syyttäjä syyttää, jos syyttää ja tuomioistuin käsittelee. Ehkä Rusi-opetus oli, että on kovin hankalaa, jos joku jää välitilaan roikkumaan.
Valtionhallinnon viestintä on periaatteessa avointa

Valtionhallinnon viestinnän arvoja ovat avoimuus ja luotettavuus, jonka periaatteet pohjautuvat muun muassa sananvapauteen ja oikeusturvaan. Tämä tarkoittaa, että kansalaisilla on muun muassa oikeus saada tietoja viranomaisten toiminnasta totuudenmukaisen kuvan muodostamiseksi.
Käytännössä läpinäkyvyys on harkinnanvaraista ja jokainen tapaus puntaroidaan erikseen. Valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski ei ota mitään kantaa Viestikoekeskuksen tapaukseen, vaan puhuu yleisesti.
– Asiat, joissa tutkinta on herkkää ja haavoittuvaa, ovat vaikeita. Niissä on kohtia, joita ei voi käsitellä julkisuudessa. Ne voivat liittyä esimerkiksi valtion turvallisuuteen tai yksityisyyteen.
Anttikoski huomauttaa kuitenkin, että kussakin tilanteessa pohditaan, mikä on kulloinkin paras ja järkevin tapa toimia.
– Asialle ei aina ole eduksi, jos ei kerrota mitään. Jos julkisuuteen ei kerrota faktoja, tilannetta saatetaan tulkita täysin pieleen, kun viestintätyhjiö alkaa täyttyä.
STT:n enemmistöomistaja on Helsingin Sanomia julkaiseva Sanoma Media Finland.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005492284.html
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/-/eduskunnan-oikeusasiamiehen-paatos-alpo-rusin-kanteluun

STT

Kuvat:

Jätä kommentti