Analyysi: Syyt ovat Banksia syvemmällä

0
Joel Banksin vajaat kolme kuukautta kestänyt aikakausi Suomen päävalmentajana on ollut surullinen.

”Joukkue ei osaa voittaa.”

Miesten lentopallomaajoukkueen päävalmentajan Joel Banksin kommentti olympiahaaveen murskanneen perjantaisen Kiina-tappion jälkeen oli osuva, mutta erittäin huolestuttava. Suomi ei ole edelleenkään voittanut ainuttakaan ottelua Banksin alaisuudessa.

Tappioita on jonossa tällä hetkellä 14.

Ensimmäisten kuuden tappion seurauksena Suomi putosi Euroopan Kultaisesta liigasta Hopeiseen liigaan. Kolmen viimeisimmän tappion seurauksena Suomen olympiahaave sammui.

Kymmenen vuotta on pitkä aika. Heinäkuussa 2009 Suomi voitti Hakametsän jäähallissa pelatussa Maailmanliigan ottelussa maailman ykkösmaan Brasilian 3–2. Tuolloin Suomi kohtasi joka kesä maailman huippumaita, ja lähti EM-kisoihin hakemaan jatkoa vuoden 2007 sensaatiomaiselle neljännelle sijalle.

Kymmenen vuotta myöhemmin Suomi on pudonnut Maailmanliigasta (nykyään Nations League). Brasilian ja Venäjän sijaan Suomi kohtaa Ukrainan ja Valko-Venäjän kaltaisia Euroopan keskitason maita. Eikä olympiapaikka ollut enää millään tavalla realistinen tavoite.

Suomi oli lähellä jopa pudota kuukauden kuluttua alkavista EM-kisoista. Lopputurnaukseen Suomi lähtee todella alhaisin odotuksin. Vuodesta 2007 alkanut EM-kisaputki on tuonut sijoitukset 4–12–8–8–12–12. Nyt esimerkiksi sija 12 olisi lähtökohtiin nähden todella hyvä saavutus.

Kritiikki Banksia kohtaan on kasvanut tasaisesti tappio tappiolta. Mutta paikka, josta Banks joutui tehtävänsä aloittamaan, oli tekemätön.

Tuomas Sammelvuon lähdettyä Venäjän päävalmentajaksi Suomi jäi liian pitkäksi aikaa kellumaan ilman uutta päävalmentajaa. Banks ehti olla joukkueen kanssa vain reilun viikon ennen ensimmäistä ottelua.

Samalla Suomi menetti ehkä suurimman kilpailuvalttinsa: pitkäjänteisen ja harmonisen maajoukkueohjelman, jossa sitoutuneet pelaajat ja valmentajat tuntevat toisensa läpikotaisin.

Alkukesä menikin totutellessa, eikä tilannetta helpottanut EM-paikan iskeneen ykköshakkuri Olli-Pekka Ojansivun nilkkavamma.

Tulosten takana on kuitenkin näkyvissä pieniä positiivisia merkkejä. Olympiakarsintaturnauksen voittanutta Argentiinaa vastaan Suomi pelasi ajoittain todella hyvin. Passari Eemi Tervaportin ja hakkuri Samuli Kaislasalon yhteistyö parani huomattavasti ja Peetu Mäkinen toi uutta virtaa kestomurheenkryyniksi osoittautuneelle yleispelaajan paikalle.

Joukkueen perustekemisen taso ei kuitenkaan ole lähelläkään niin sanotun ”kultaisen sukupolven” luokkaa. Siinä missä Mikko Eskon, Olli Kunnarin ja Oivasen veljesten tähdittämä maajoukkue raapi voittoja perussuorituksella, Banksin maajoukkue joutuu suorittamaan aivan ylärekisterissä saadakseen edes erävoittoja Argentiinan, Kiinan tai Kanadan tasoisilta mailta.

Kun ”kultainen sukupolvi” pelasi ylärekisterissä, Argentiinan, Kiinan ja Kanadan kaltaiset maat jouduttiin ottelun jälkeen moppaamaan irti taraflexista.

On silti epäreilua verrata Banksin maajoukkuetta Sammelvuon tai Mauro Berruton maajoukkueisiin, sillä Banksin pelaajamateriaali on huomattavasti kokemattomampi ja heikompi kuin edeltäjillään.

Tervaportti ei ole Mikko Eskon tasoinen passari, Kaislasalo ei ole Mikko Oivasen tasoinen hakkuri, eikä Mäkinen ja Elviss Krastins ole Kunnarin ja Antti Siltalan tasoisia yleispelaajia. Keskitorjujissa ero entiseen on pienempi ja libero Lauri Kerminen on oman pelipaikkansa ehdotonta eliittiä koko maailmassa. Mutta keskeltä ei otteluita voiteta ja libero antaa parhaassakin tapauksessa ”vain” mahdollisuuden voittaa.

Nyt keskustelu näyttää jämähtäneen Banksin surkeaan saldoon. Hätäisimmät ovat jo potkimassa häntä pois tehtävästään.

Tärkeämpi keskustelu olisi se, miksi Suomen pelaajamateriaali on heikentynyt ja millä keinoin laskeva trendi saataisiin katkaistua.

Keskustelun voisi aloittaa sillä musertavalla faktalla, että viime vuoden lopussa Suomessa oli ainoastaan 1 955 alle 20-vuotiasta poikapelaajaa. Massa, josta uusi menestyssukupolvi pitää muovata, on hälyttävän pieni.

Jätä kommentti