Kaikki mäkiautot läpäisivät katsastuksen Märynummella

0
Perniön Sohvaperunoiden ajokkina oli Jani Malisen rakentama nojatuoliauto. Autojen esittelyssä Malisen ohjaamaa autoa työntämässä tiimin toinen jäsen, Henri Nikkanen. Kuvat: SSS/Kirsi-Maarit Venetpalo

Tukeva istuin, toimiva ohjaus, jarrut ja äänimerkinantolaite. Nämä olivat vaatimuksia, kun mäkiautoja katsastettiin lauantaina Märynummen paloasemalla ennen Miälettömän mäkiautokisan alkamista. Turvallisuus on huomioitava, kun auton nopeus voi nousta jopa 50 kilometriin tunnissa.

Lisäksi mäkiautolle oli määritelty maksimimitat ja maksimipaino. Jälkimmäisen kanssa tuli eniten sanomista. Pari autoa joutui uusintapunnitukseen.

– Vähän pitäisi saada kevennettyä, kuului tuomio, kun vaaka näytti vähän yli 113 kiloa.

Raja kisassa on 112 kiloa. Tällä kertaa kevennys onnistui, kun auton keulalta poistettiin siihen kiinnitetty sammutin.

– Koskaan ei ole yhtään autoa jouduttu hylkäämään, kertoo Halikon VPK:n hälytysosaston johtaja Janne Kuisma.

– Mutta kolme vuotta sitten yksi kuski täytyi hylätä puhallustestin jälkeen. Jos vähänkin epäilemme, puhallutamme, Kuisma lisää.

Halikon VPK järjesti Miälettömän mäkiautokisan Märy-päivän yhteydessä nyt jo kuudennen kerran. Mukana oli aiemminkin osallistuneita autoja, joita oli edellisen kisan jälkeen paranneltu, sekä täysin uusia ajokkeja.

Erikoisin katsastukseen tuotu laite oli tällä kertaa perniöläisen Jani Malisen rakentama auto, jossa istuimena oli muhkea nojatuoli.

– Tiistaina tuli visio, että pitäisi osallistua. Panin carting-auton rungon palasiksi, ja nojatuolikin löytyi. Ajattelin keskittyä hyvään istumamukavuuteen, Malinen kuvaili.

– Äsken sain ratin kiinni tuossa pihalla. Yhtään ei ole vielä kokeiltu. Ensisijainen tavoite on päästä lähtöviivan yli, hän virnisti.

Malisen auto olisi muuten läpäissyt katsastuksen oitis, mutta jarrujen toimivuutta piti vähän testata pihalla. Sen jälkeen tuli kuittaus: Riviin vaan!

– Auton jarrut hillitsevät nopeutta ja vaikuttavat kahteen pyörään, se riittää. Tehoa ei ole määritelty, katsastusmiehinä toimineet Erno Yli-Ikkelä ja Janne Kilpinen Halikon VPK:sta totesivat.

Malisella syttyi kipinä mäkiautokisaamiseen, kun hän osallistui viikko sitten Red Bull Mäkiauto GP -kisaan Helsingin Tähtitorninmäellä. Märyn kisa oli hänelle siis lajin toinen.

Märynummen mäkiautokilpailuun osallistui tällä kertaa 13 autoa, joista Malisen laiskanlinna jäi viimeiseksi. Se ei päässyt maaliin asti, mutta tavoite tuli saavutettua: lähtöviivan yli mentiin ja yleisö sai hauskuutusta. Ykköseksi kohosi Kone-Glansin auto tiiminään Kimmo Glans ja Mikko Uuttu .

Show-meininkiin satsasivat myös märynummelaiset Risto Päivälinna ja Toni Kankare , jotka ajoivat gorillapuvuissa. Hekin olivat viikko sitten Red Bull -kisoissa, ja Märyn mäkiautokisaan he osallistuivat nyt jo kolmatta kertaa.

– Tämä on meille kotirata. Ensimmäisenä vuonna automme kaatui, ja siksi joukkueemme nimi on nyt Turvallisuus taattu, Lehto ei laske. Silloin olimme Super Mario -puvuissa, Päivälinna muistelee.

Viime ja tänä vuonna joukkue pukeutui apinapukuihin. Päivälinna myöntää, että silmänrei’istä tiirailu ei ole ihan helppoa, mutta he päättivät silti ajaa puvut päällä ja antaa katsojille aihetta nauruun.

– Kun kysyttiin ennen kisaa lapsilta, että pitääkö laittaa apinapuvut, niin he sanoivat, että pitää laittaa.

Märynummen mäkiautokisa on saavuttanut jo tunnettuutta, ja yleisöä on vuosi vuodelta enemmän. Koko tapahtuma kaikkine katsastuksineen ja autojen esittelyineen sujuukin jo suurten autokisojen malliin.

– Hienoa, että saatiin taas tänä vuonna näin paljon yleisöä ja osanottajia. Autojen määrä on vaihdellut vuosittain kymmenen molemmin puolin. Ja sää on aina ollut hyvä, totesi ratamestari Jari Lehtinen , joka on tehnyt kisaradan joka vuosi.

Radan kokonaispituus on 800 metriä, ja korkeuseroa matkalla on noin 40 metriä. Lehtinen itse ajoi tänä vuonna Mörkö Racing -joukkueessa.

– Erittäin hyvin meni tällä kertaa. Vauhtia oli liki 50 kilometriä tunnissa. Kännykkä lensi matkalla jonnekin, ja viimeisessä kurvissa sai tosissaan tehdä töitä, että pysyi tiellä, Lehtinen naurahti.