Kirkonpenkki tulee peruskoulussa tutuksi

1
Kirkonpenkki tulee peruskoulun aikana useimmille oppilaille tutuksi. Seurakuntien järjestämät tilaisuudet ovat osa opetukseen liittyvää suomalaisen juhlaperinteen vaalimista.

Kirkkoon kuulumattomien oppilaiden osallistuminen kouluvuoden aikana järjestettäviin kevät- ja joulukirkkoihin vaihtelee Salon seudulla. Kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, vaikka ne kuuluisivat koulun työohjelmaan. Uskonnonvapaus antaa tämän oikeuden myös evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluville, mutta käytännössä harva oppilas jää pois.

Opetushallitus ohjeistaa kouluja järjestämään mahdollisuuksiensa mukaan vaihtoehtoista ohjelmaa uskonnollisten tilaisuuksien ajaksi. Ohjetta tulkitaan eri tavoin eri kouluissa.

Somerolla asia nousi tapetille viime keväänä yhden huoltajan vaadittua päättäjäiskirkon rinnalle vastaavaa uskonnotonta juhlaa. Sivistysjohtaja Minna Mäkelä-Rönnholm pitää vaatimusta kohtuuttomana etenkin pienille kouluille. Hän on selvittänyt asiaa Lounais-Suomen aluehallintovirastoa myöten eikä toimintatapoja aiota muuttaa.

– Koulun juhlien myötä lapsille tulee tutuksi suomalainen kulttuuriperintö. Se on osa yleissivistystä, uskoo sitten mihin tahansa. Olisi väärin kasvattaa lasta niin, ettei hän tiedä valtakulttuurista mitään, Mäkelä-Rönnholm painottaa.

Someron peruskouluissa on jonkin verran oppilaita, jotka eivät kuulu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Valtaosa huoltajista haluaa lastensa silti osallistuvan muiden mukana kirkonmenoihin. Koululaiset käyvät adventti- ja pääsiäiskirkon lisäksi kevätkirkossa, jolla on vuosikymmenten perinteet. Tilaisuus on tarkoitettu Joensuun, Kirkonmäen ja Pitkäjärven koulujen oppilaille sekä heidän suvuilleen. Oinasjärven koululaisille seurakunta on järjestänyt vastaavan Somerniemen kirkossa.

– Kevätkirkko on erityisen tärkeää alakoulunsa päättäville kuudesluokkalaisille ja heidän perheilleen. Kirkko on silloin aivan täynnä ja tunnelma lämminhenkinen. Vastaavaa ihmismäärää ei edes mahtuisi täällä muualle kuin kirkkoon, Mäkelä-Rönnholm huomauttaa ja toteaa tilaisuuden olevan somerolaista perinnettä parhaimmillaan.

– Siitä jää kaikille ihana muisto, hän sanoo ja korostaa perinteiden olevan tärkeitä myös lasten kehityksen kannalta.

Someron suurimmassa eli Joensuun koulussa on neljä oppilasta, jotka eivät osallistu kirkkojuhliin. Heille järjestetään koulussa vastaavat tilaisuudet, jotka ovat avoimia myös muiden koulujen oppilaille.

Salossa kirkonmenoihin osallistumattomien oppilaiden määrästä ei ole kerätty tietoja kouluilta. Kaupungin suurimpiin kouluihin kuuluvasta Armfeltin koulusta käydään Halikon kirkossa perinteisesti joulun alla ja keväisin. Ohjelmaa on samaan aikaan myös koululla, joten oppilaat voivat osallistua jompaan kumpaan tilaisuuteen.

– Asia on vanhempien päätettävissä myös niiden lasten osalta, jotka kuuluvat evankelisluterilaiseen kirkkoon, yhtenäiskoulun vs. rehtori Jaana Talvitie muistuttaa.

Hän sanoo, että asiasta on keskusteltu koulussa paljon ja todettu, että on syytä miettiä yhä tarkemmin, mitä juhlat voivat sisältää.

– Kevätjuhlassa voidaan laulaa Suvivirsi, koska se ei ole uskonnon harjoittamista. Joulujuhla pidetään kirkossa, mutta siellä ei harjoiteta uskontoa, vaan ohjelmassa on esimerkiksi musiikkia ja jouluaiheisia runoja, Talvitie kertoo.

Hän korostaa, että on eri asia mennä kirkkoon juhlistamaan lukukauden päätöstä kuin rukoilemaan, laulamaan virsiä tai ottamaan vastaan herran siunausta. Kirkkoihin, niiden historiaan ja taiteeseen liittyy monenlaisia näkökulmia, jotka eivät ole uskonnon harjoittamista.

– On syytä tarkastella, mikä liittyy uskonnon harjoittamiseen ja mitkä ovat kulttuurisia asioita. Käynhän itsekin ulkomailla matkustaessani tutustumassa paikallisiin moskeijoihin ja synagogiin, Talvitie huomauttaa.

– Tietenkin voidaan myös pohtia, onko koulun tehtävä ylipäänsä järjestää uskonnollisia tilaisuuksia.

Armfeltin koulu on tehnyt yhteistyötä eri uskonnollisten yhteisöjen kanssa saadakseen tarjolle vaihtoehtoisia juhlia esimerkiksi itsenäisyyspäivänä. Muun muassa Jehovan todistajat eivät pidä sopivana juhlistaa itsenäisyyspäivää; he eivät vietä minkään kansakunnan historiaan tai maan itsenäisyyteen liittyviä juhlapäiviä.

Martinkosken seurakunta järjestää Kosken ja Marttilan kouluille lukuvuoden aikana syyskirkon, joulukirkon ja kevätkirkon. Kosken sivistystoimenjohtaja Mirja Rautavuori-Lehtinen sanoo lähes kaikkien oppilaiden osallistuvan näihin tilaisuuksiin.

– Juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria; ne eivät ole uskonnollista kasvatusta. Jumalanpalveluksissa käyminenkin on yleissivistävää enkä koe, etteikö niihin voisi osallistua, vaikkei kuuluisi kirkkoon. Evankelisluterilaisuus kuuluu suomalaiseen kulttuuriin samoin kuin Suvivirsi kevätjuhlaan, hän toteaa.

– Tietenkin kunnioitamme perheiden vakaumusta eikä oppilas osallistu, jos vanhemmat niin päättävät. Isommilla paikkakunnilla näitä oppilaita voi olla paljonkin, mutta Koskella ja Marttilassa vain yksittäisiä. Toisinaan koulun kirjastoon jää pari oppilasta kirkossa käynnin ajaksi. Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta kannattaa katsoa maailmaa avarasti ja hankkia erilaisia kokemuksia, Rautavuori-Lehtinen kannustaa.

Hän kehuu yhteistyön seurakunnan kanssa sujuvan erinomaisesti.

– Seurakunta on luonteva osa yhteiskuntaa ja oppilashuoltoa eikä sen toiminta ole mitään uskonnon tuputtamista. Yhteistyösopimuksemme mukaan seurakunnan työntekijä käy kerran kuukaudessa yläkoululla ja on pitkän välitunnin ajan oppilaiden käytettävissä, jos nämä tarvitsevat juttuseuraa.

Vakaumuksellisia päivänavauksia kouluissa ei ole pidetty enää aikoihin.

Kemiönsaaressa uskonnollisten tilaisuuksien määrä vaihtelee koulukohtaisesti: yleisimpiä ovat joulu- ja kevätkirkko. Niistä jää pois vain muutama oppilas, joille on muuta ohjelmaa.

Sauvossa käydään kirkossa joulun alla ja keväisin toisinaan kirkonkylällä ja välillä Karunassa. Koulu järjestää korvaavaa tekemistä niille oppilaille, jotka eivät saa osallistua.

Myös Paimion koulujen lukuvuosisuunnitelmiin sisältyy jumalanpalveluksia.  Eri uskontokuntien jäsenille ja elämänkatsomustietoa lukeville järjestetään niiden aikana muuta toimintaa.

– Itse kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta voin silti osallistua myös ortodoksisiin jumalanpalveluksiin. Yksittäisen virkamiehen mielipiteellä ei kuitenkaan ole merkitystä, vaan huoltajat tekevät päätökset lastensa kasvatuksesta, sivistysjohtaja Jyrki Lumiainen painottaa.

Oinasjärven kyläkoulu luopui yhteisestä kevätkirkosta

Oinasjärven kyläkoulussa Somerolla on vuoden aikana vähennetty evankelisluterilaisen kirkon osuutta merkittävästi. Joulujuhlassa ei viimeksi luettu enää jouluevankeliumia eikä päättäjäiskirkkoon menty keväällä koko porukalla.

– Meillä kevätjuhla pidetään koululla iltajuhlana ennen päätöspäivää. Viimeisenä virallisena koulupäivänä on kokoonnuttu kirkkoon. Keväällä muutimme päätöspäivän ohjelmaa niin, että kokoonnuimme koululla, jossa laulettiin, syötiin jäätelöt ja jaettiin todistukset. Suurin osa perheistä osallistui sen jälkeen järjestettyyn kevätkirkkoon, koulun johtaja Satu Koivuniemi kertoo.

– Koulu ei pysty järjestämään toisia juhlia vaihtoehdoksi seurakunnan järjestämälle juhlalle. Päädyimme siihen, että noudatamme opetushallituksen ohjeita tiukasti. Koulun juhlat eivät saa sisältää uskonnollisia elementtejä.

Oinasjärven koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Irina Ojala-Sirro tietää, että päätöksen taustalla on ollut sosiaalisessa mediassa asiasta vellonut keskustelu. Hänen mukaansa sitä kävivät valtaosin ihmiset, jotka eivät liity kyläkouluun millään tavalla.

– Toisten mielestä koululaisten kirkossakäynti on tapa, joka pitää lopettaa.

Ojala-Sirro suree yhteisöllisyyden romuttuvan, kun enemmistön pitää toimia yhden perheen elämänkatsomuksen mukaan.

– Osa perheistä jäi keväällä pois päättäjäiskirkosta, koska vanhemmat eivät halunneet ajella edestakaisin koulun ja kirkon väliä. Ennen todistukset on jaettu kirkon pihalla. Kirkkoon kuulumattoman lapsen äiti ei halunnut tulla sinne todistusta hakemaan, mutta halusi lapsensa saavan todistuksen yhtä aikaa muiden kanssa.

Ojala-Sirro huomauttaa, että muille perheille on sopinut mainiosti todistuksen lähettäminen postitse, jos oppilas ei syystä tai toisesta ole päässyt päätöspäivänä todistusta hakemaan.

– Kannattaako valita lapselleen maaseudun pientä kyläkoulua, jos vastustaa perinteitä? Silloin kannattaisi valita iso koulu, jossa paljon valinnanvaraa.

Vanhempainyhdistys aikoo käsitellä asiaa syksyllä.

– Toisinajattelijat voivat mielellään järjestää vaihtoehtoisia juhlia. Se olisi hyvin tervetullutta.

Opetushallitus ohjeistaa: Vaihtoehto, jos mahdollista

Opetuksen järjestäjä päättää uskonnollisista tilaisuuksista esi- ja perusopetuksessa.

Joulun, kevään ja itsenäisyyspäivän juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria eikä esimerkiksi yksittäisen virren laulamista voida pitää uskonnon harjoittamisena.

Esi- ja perusopetuksessa juhlat ovat osa opetusta, johon oppilaiden pitää osallistua, ellei huoltajien kanssa ole sovittu muusta.

Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tämä koskee myös evankelisluterilaisen seurakunnan jäseniä.

Uskonnollisten tilaisuuksien aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa.

Perusopetuksen tavoitteena on tukea erilaisuuden kunnioittamista. Tavoitteisiin kuuluu myös suomalaisen juhlaperinteen vaaliminen.

Eri kieli- ja kulttuuriryhmiä edustavien oppilaiden kotoutumisen kannalta on tärkeää, että he voivat tutustua opetuksessa ja juhlissa suomalaiseen kulttuuriin.

Valtaosa kuuluu yhä kirkkoon

Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 70 prosenttia suomalaisista.

Luterilainen kulttuuri ja tavat liittyvät monin tavoin suomalaiseen kulttuuriin ja juhlaperinteisiin.

Kirkko hoitaa useita yhteiskunnallisia tehtäviä ja sen vaikutus näkyy koulujen lisäksi esimerkiksi sairaaloissa, armeijassa ja eduskunnassa. Valtiopäivien aloittamisen yhteydessä vietetään jumalanpalvelusta.

Kirkon jäsenten maksama kirkollisvero kerätään muun veronkannon yhteydessä. Kirkko saa osuuden myös yrityksiltä kerättävän yhteisöveron tuotosta.

Lauri Ojala

Siis että kaikille sopivan joulujuhlan järjestäminen ”on kohtuuton rasite”? Unohtuiko tässä, että kyseessä on lain lapsille takaama oikeus ja on koulun velvollisuus noudattaa lakia.

Voinko minä sitten vastaavasti vedota siihen, että verot ovat kohtuuton rasite, joten en suostu maksamaan niitä. Tämäkin on melkein perinteinen maan tapa. Voin vaikka perustaa uskonnonikin, jossa veroje maksaminen on syntiä. Ei se vain voi mennä niin, että jokainen huvikseen päättää mitä lakeja noudattaa ja mitä ei.

Entä missä on kuntatyönantajan velvoite vahtia työntekijöitään. Jos viranhaltija ilmoittaa avoimesti toimivansa vastoin lakia, niin olettaisin tämän johtavan automaattisesti vähintään vakavaan puhutteluun ja varoitukseen. Rikkeen toistaminen lienee jo irtisanomisperuste.