Kulttiseuran toiminta loppuu tyylillä – IBK Medan jäähyväiset kestävät kokonaisen kauden

0
Antti Nurmisen (oik.) kipparoiman IBK Medan viime kausi päättyi 1 013 katsojan edessä finaalitappioon paikallisvastustaja Forssan Suuppareille.

Salibandyn kulttiseura IBK Meda ei ole koskaan mahtunut muottiin. Siksi poikkeuksellisesta suosiosta nauttineen seuran toimintakin loppuu varsin epänormaalisti.

Normaalisti tulevaisuudestaan epävarma seura laittaa kaikessa hiljaisuudessa ja haikeudessa lapun luukulle. IBK Meda ei aio hiipua hiljaa, vaan pelata viimeisen kautensa länsirannikon II divisioonassa täysillä ja jättää kentät tyylillä.

– Se oli koko ajan tiedossa, että jossain vaiheessa tämä päivä koittaa, IBK Medan puheenjohtaja Daniel Rantanen kertoo.

IBK Meda perustettiin kesällä 2013 toimintansa lopettaneen SalPan edustusjoukkueen pohjalle. Medan kolme ensimmäistä kautta toivat sarjanousun ja syksyllä 2016 joukkue oli takaisin siellä, mihin SalPa jäi, II divisioonassa. Kolmena edellisenä keväänä Meda on pelannut lohkofinaalissa, keväällä 2018 kausi päättyi vasta divarikarsinnassa.

Medankaan kaltainen kultti ei ole kuitenkaan immuuni ajan hampaalle. Ydinryhmä on varttunut – osin huomaamatta – jo kolmekymppiseksi. Perheitä on perustettu, avioliittoja solmittu ja työelämään siirrytty.

Yhtälö siviilielämän ja amatöörisalibandyn kanssa kävi liian vaikeaksi. Samaan aikaan salolainen juniorimylly ole tuottanut tarpeeksi monta ja tarpeeksi laadukasta pelaajaa mainettaan huomattavasti kovemmalle II divisioonatasolle. Jatkumoa ei ole syntynyt.

Viime kauden jälkeen pidetyssä palaverissa kävi ilmi, että Medan tarina alkaa lähestyä viimeistä lukuaan.

Normaalisti tällaisessa tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa.

– Joko jäähdytellään tai sitten ilmoitetaan jonain kauniina heinäkuisena aamuna, että toiminta loppuu. Kumpikin vaihtoehdoista oli surullinen, Rantanen kertoo.

Niinpä medalaiset sopivat keskenään, että vedetään vielä yksi kausi ns. ”Meda-tyyliin”.

– Eli brändätään tämä kunnolla ja tehdään viimeisestä kaudesta omanlaisensa tarina, Rantanen innostuu.

Pelaajia oli myös helpompi sitouttaa ”vielä kerran pojat” -henkeen. Viime kaudella yli tuhannen hengen yleisöjä vetänyt joukkue pysyy hyvin kasassa.

Eleetön luottosentteri Joni Kuusisto lopettaa ja Ville Forsman siirtyy lähtökohtaisesti huollon puolelle. Puolustaja Ali Pekkala saatiin houkuteltua takaisin joukkueeseen juuri jäähyväisteeman kautta.

– Meillä on hyvä nippu kasassa, Rantanen vakuuttaa ja paljastaa, että neuvottelut kovan luokan vahvistusten kanssa ovat käynnissä.

Joukkueen pitääkin olla laadukas, sillä, sillä Länsirannikon II divisioona on ensi kaudella kovempi kuin koskaan. Medan viime kaudella lohkofinaalissa kaatanut Forssan Suupparit on vahvistunut entisestään, kaksi vuotta sitten liigassa pelannut raumalainen SalBa hakee uutta nousua ja Mynämäen SBS Wirmo on aina kova.

Mutta on ennalta sovitussa jäähyväiskaudessa myös omat vaaransa.

Mitä jos sitoutuminen ei olekaan kunnossa ja peli ei kulje? Lässähtääkö koko homma käsiin?

– Onhan se tietenkin mahdollista, mutta erittäin epätodennäköistä. Ei se (päätös) vaikuta pelaajiin millään tavalla. Olemme aina menneet matsi kerrallaan ja pelanneet kimpassa, koska se on hauskaa. Emme siksi, että nousisimme ykkösdivariin tai liigaan. Sama yhtälö toimii edelleen.

– Niin kauan kun liekki on kirkas, painetaan täysillä, Rantanen vakuuttaa.