Kulutuksen peruspilarit

0

REIMA SUOMI. Taloudellinen aktiviteettimme pyörii pitkälti kahden perusasian ympärillä: rahan ja ajan. Molempia halutaan sekä hankkia että kuluttaa.

Rahan hankkiminen hoituu tietysti luontevasti työllä, jos sellaista sattuu saamaan. Monille rahan tienaamisesta on kuitenkin tullut harrastus, ehkäpä jopa pakkomielteinen sellainen, ja sitten rahaa hankitaan keinolla millä hyvällä, usein epäeettisesti, toisinaan jopa laittomasti.

Rahan kuluttaminen on helpompaa, jos sitä sattuu olemaan, ja perinteisin tapa kuluttaa rahaa yli tarpeen lienee tuiki tavallinen shoppailu. Muita hyviä tapoja kuluttaa rahaa ovat intensiiviset ja kalliit harrastukset, uhkapelit, luksuksen kerääminen ympärilleen, matkustaminen, riittäähän näitä. Kiitettävästi myös hyväntekeväisyys ja toisten auttaminen ovat nousseet rahan käytön valtavirtaan.

Ajan kanssa asiat menevät samoin kuin rahankin: toisilla sitä on aivan liikaa, toisilla taas ei sitten yhtään. Aikaa ei voi lainata ja lahjoittaa kuten rahaa: sen määrä on itse kullekin sama.

Tuhannet ja tuhannet ovat ne markkinointiväittämät, joilla luvataan ajan säästöä. Krouvimmasta päästä ajan säästöä on vaikka se, että investoi 100 000 euron urheiluautoon, jotta kiihtyvyys liikennevaloista olisi hiukan nopeampi. Sekunneille tulee melko suolainen hinta. Tavallista ajan säästöä ovat vaikkapa kaupasta ostettavat einekset tai syöminen ravintolassa.

No, sitä miten paljon laitamme rahaa erilaiseen ajan kuluttamiseen ei tarvinne paljon edes kuvailla. Tyyppiesimerkki on elokuvissa käynti, jolla kulutamme aikaa, toki tietysti kulttuurinautinnon ohella. Sosiaalinen media ja tietokonepelit ovat hyviä ajankäytön välineitä.

Aika kuluu aina itsekseenkin, mutta sen jalostaminen laatuajaksi valitettavasti yleensä maksaa, riippuen tietysti siitä, miksi itse kukin laadun ymmärtää.

”Ainoastaan neljästä asiasta voi kuulemma repiä iloa: rahan tienaaminen, rahan kuluttaminen, uiminen ja rakastelu.”

Ajanvieton keskeiset elementit pelkistää hyvin kuvaus Hong Kongista. Pienellä saarella on vähän tilaa tehdä mitään. Ainoastaan neljästä asiasta voi kuulemma repiä iloa: rahan tienaaminen, rahan kuluttaminen, uiminen ja rakastelu. Tosin vesien likaantuessa nykyisin uimisen kanssa on kuulemma jo vähän niin ja näin.

Hieman näiden ohi nousee äärimmäisen tärkeä kulutuksen peruselementti: jo toteutuneen investoinnin tai uponneen kustannuksen jatkokäytön varmistaminen. Kun huollamme autoamme, teemme tätä; kun ostamme laitteeseen varaosan tai huollamme sitä teemme näin.

Missä emme ole kovin hyviä, on sen arviointi, milloin uponneen kustannuksen suojelu kannattaa lopettaa ja hankkia suosiolla jotain uutta. Tässäkin asiat menevät kuten elämässä yleensäkin: toiset suojelevat vanhoja investointeja aivan liian pitkään, toiset eivät lainkaan.

Ekologisten näkökulmien yleistyessä ja ilmastonmuutoksen painaessa päälle meidän pitäisi kuluttaa vanhoja tavaroita entistä pidempään. Pääosin trendi on päinvastainen, vaikka tietysti esimerkiksi autoja käytetään nykyään paljon pidempään kuin aikaisemmin. Toki niiden tekninen laatukin on parantunut ja sallii entistä pidemmän käytön.

Autoista ja liikenteestä puheenollen, yksityisautoilun yksi keskeinen argumentti on ajan säästö, autoilun unohdettu näkökulma. Matkustaminen ei ole vain siirtymistä paikasta toiseen, vaan arjessa lähes aina siirtymistä nopeasti paikasta toiseen.

Joukkoliikenne voi yleensä kyllä hoitaa lähes minkä tahansa liikkumistarpeen, mutta kun lähdetään säästämään aikaa, yksityisautoilu on yleensä ehdottomasti nopein tapa.

Kirjoittaja on tietojärjestelmätieteen professori