Lions Club lahjoitti Komisuon koululle frisbeegolf-radan – kyläläiset tukevat alakoulua monin tavoin

0
Juho Hellström kokeili frisbeegolfia Komisuon koulun pihapiirissä. Aivan vielä hän ei ole tarpeeksi vanha aloittamaan koulun käyntiä.

– EI! huudahtavat kiikalalaiset lapset kuin yhdestä suusta. Heiltä on juuri kysytty, ikävöivätkö he jo kouluarkea.

Vastaus on jyrkkä ei. Loma saisi jatkua vielä ainakin tovin.

Jyrkän ensireaktion jälkeen yksi lapsista kuitenkin muuttaa mieltään.

– Kun ei ole koulua, ei myöskään näe kavereita joka päivä. Se on tylsää.

Lapset tuntevat toisensa, sillä he opiskelevat kaikki Kiikalan Komisuon koulussa. Alakoulua käy kaikkiaan nelisenkymmentä oppilasta.

Jos kiikalalaisilta vanhemmilta kysytään, alakoulu on kylän keskus. Oma alakoulu on kyläläisille tärkeä, ja sen olemassaoloa ollaan valmiita jopa puolustamaan.

Kiikalan Komisuon koulun vanhempainyhdistys on yksi ilmentymä kyläläisten välillä vallitsevasta yhteisöllisyydestä.

– Monet meistä vanhemmistakin ovat aikanaan käyneet Komisuon koulua, Aija Eskolin kertoo. Hän on yksi vanhempainyhdistyksen aktiiveista.

Yhdistyksessä on tällä hetkellä noin kymmenkunta aktiivia. Määrä on suuri, kun ottaa huomioon koulun pienen oppilasmäärän. Arviolta joka neljännen lapsen vanhempi on mukana yhdistyksessä.

Vanhempainyhdistyksen pääasiallinen tehtävä on varainkeruu, ja sen myötä erilaisten toimintojen, kuten retkien rahoittaminen koululaisille.

Vuoden tärkeimmät tapahtumat ovat kaksi kertaa järjestettävät renkaanvaihtotalkoot, sillä ne tuottavat yhdistykselle eniten rahaa.

– Moni voisi itsekin vaihtaa autonsa renkaat, mutta haluaa silti tukea vanhempainyhdistystä ja teettääkin työn meillä, Eskolin ihailee.

Se kertoo vanhempainyhdistyksen aktiivien mielestä jotain kiikalalaisten yhteishengestä. Niin kertoo sekin, että talkoisiin saapuu aina renkaanvaihtoavuksi myös sellaisia vanhempia, joiden lapset ovat jo edenneet Komisuon koululta yläkouluun.

Kerätyillä varoilla vanhempainyhdistys on mukana rahoittamassa monenlaisia aktiviteetteja alakoululaisille.

Yhdeksi tärkeimmistä rahoituksen kohteista nostetaan se, että vanhempainyhdistyksen avulla myös koulun vanhemmat ikäluokat pääsevät liikuntatunneilla uimaan.

– Koulussa on nelisenkymmentä oppilasta, joten yleensä yksi linja-auto riittää kuljetukseen. Se on hyvä, koska kuljetuskustannukset ovat aina näitä suurimpia menoeriä, Matti Hellström pohtii.

Ilman yhdistyksen tukea uinti kuuluisi vain nuorempien luokkien lukujärjestyksiin.

Myös muut paikalliset yhdistykset ovat osaltaan monipuolistaneet kiikalalaisten lasten ja myös aikuisten liikuntamahdollisuuksia. Tänä kesänä Kiikalan Lions Club on lahjoittanut koululle frisbeegolf-radan.

– Lions Club täytti alkuvuodesta 50 vuotta, jonka vuoksi halusimme tehdä lahjoituksen. Paikallinen nuoriso on ollut lähellä toimintaamme, ja mietimme mitä voisimme heille antaa, Lions Clubin Timo Jauhonen kuvailee.

Radan suunnittelusta Jauhonen kiittelee Salon Frisbeegolf ry:n Mauri Lokkilaa.

Radalle pääsee jo heittelemään frisbeetä, mutta opastekyltit asennetaan myöhemmin. Rata vihitään käyttöön virallisesti syksymmällä.

Frisbee golf -rata ei ole ainoa asia, joka on ulkopuolisten toimesta saatu koulun pihalle elävöittämään välitunteja.

Komisuon koulun urheilukenttä on sekin saatu lahjana, tai oikeastaan perintönä. Kiikalan Urheilijat saivat muutama vuosi sitten yllättävän testamenttilahjoituksen, jonka avulla koulun pihalle rakennettiin hiekkatekonurmikenttä. Kenttä nimettiin lahjoittajansa mukaan Levo Areenaksi.

– Paikalliset järjestöt puhalsivat siinä yhteen hiileen, kiikalalainen Matti Hellström muistaa.

Aija Eskolinin mielestä pienessä kyläyhteisössä yhteisön tiiviys heijastuu myös kylän lapsiin.

– Kiikalassa koko kylä kasvattaa, Eskolin naurahtaa.

Koska Kiikala on asukaskooltaan pieni paikka, vaikuttavat kaikki tuntevan toisensa. Lapsetkin tutustuvat keskenään viimeistään alakoulussa.

Eskolin pitää yhteisön tiiviyttä vahvuutena. Pieni yhteisö merkitsee lapsillekin turvallista kasvuympäristöä.

Koko koulutaivaltaan kiikalalaiset lapset eivät käy kotikylässään, sillä yläasteelle siirtyessään oppilaat alkavat käydä koulua Salon keskustassa.

Vanhemmat tuumivat, että muutos voi olla vallan hyvä asia. Yläasteiässä nuoret alkavat jo kaivata isomman kaupungin tuntua.

Yhteen kokoontuneet vanhemmat ovat aiemmin pohtineet, miten asiat ovat muuttuneet heidän kouluajoistaan. Vastaus oli, että asiat eivät ole juuri muuttuneet.

Myöhemmin Terhi Rinne keksii yhden eroavaisuuden.

– Me menimme yläasteelle Somerolle ja sitten vasta Saloon. Se oli hyvä välipysähdys ennen suureen kaupunkiin menoa! Rinne nauraa.