Salo on saanut isännöitäväkseen varsin eksoottisen urheilulajin suomenmestaruuskilpailut. Eilisen ja tämän päivän aikana Ollikkalassa mitellään nimittäin moottoroidun varjoliidon SM-mitaleista.
Somerontien varren laakeilla pelloilla onkin perjantaisena aamupäivänä paljon tavanomaisesta poikkevaa liikehdintää.
Paikallisia voimia kisapaikalla edustava Mika Virolainen on mukana sekä järjestäjäorganisaatiossa että kilpailijana.
– Kun kilpailu käynnistyy, keskityn ainoastaan omiin suorituksiini, Varsinais-Suomen moottoriliitäjät ry:ssä vaikuttava Virolainen toteaa.
– Sen verran tapahtumaa järjestäjänä kuitenkin ajattelen, että toivon kaiken sujuvan hyvin ja turvallisesti, hän lisää.
Virolainen kertoo, että hän on pitänyt lentämisestä pikkupojasta asti. Hän toimikin ennen alanvaihtoa seitsemisen vuotta hävittäjämekaanikkona ilmavoimissa. Lentolupakirjakin oli suoritteilla, mutta lopulta opiskelut kariuttivat suunnitelman.
– Elettiin vuotta 2013, kun näin Youtube-videon varjoliidosta. Kiinnostuin lajista heti, sillä minulla oli jo kokemusta laskuvarjohyppäämisestä. Liitäminen oli kuitenkin heti kiinnostavampaa, sillä siinä on todellista lennon tuntua, Virolainen muistelee.
– Laskuvarjohypynkin aikana omaa menoaan voi ohjailla, mutta ylöspäin ei enää pääse.
Virolainen osallistui koulutuksiin ja lensi ensimmäisen moottoroidun lentonsa vuonna 2015. Jo seuraavan vuoden SM-kisoista hän nappasi hopeaa.
– Tämän vuoden kisoistakin mitali on ehdoton tavoite. Yhtäkään kultaa en ole vielä voittanut, hän vihjaa.
Virolaisen kisalaite painaa vajaat 50 kiloa. Se koostuu siivestä eli varjoliitimestä, liitimen ohjailuun käytettävistä punoksista ja valjaista sekä propellista ja moottorista, joka on 250-kuutioinen.
– Kyllä tässä hommassa pitää vähän muskelia olla, Virolainen naurahtaa.
Suomen Ilmailuliiton arvion mukaan suomalaisia varjoliitäjiä on useita satoja. Maailmanlaajuisesti liitäjiä on kymmeniä tuhansia.
Virolaisen mukaan varjoliitäjät jakautuvat harrastajiin ja kilpalentoporukkaan.
– Monet varjoliitäjät harrastavat esimerkiksi ilmavalokuvausta. Varjoliito on myös halvin ilmailun muoto.
– Tyypillinen varjoliitoharrastuksen aloittava henkilö on eläkeiän kynnyksellä oleva mies, joka ei halua tyytyä moottoripyöräilyyn, hän kuvailee.
Virolainen itse pitää varjoliidon kilpailullisesta puolesta, mutta huvilennotkin ovat miehen mieleen.
– Torstaina testatessani laitteistoani leijailin kumpupilvien lomassa. Sen parempaa fiilistä ei olekaan, se on äärimmäisen rentouttavaa.
Vaikka varjoliito on suhteellisen turvallista, käyvät liitäjät läpi tarkat toimenpiteet ennen lentoon lähtöä.
– Turvallisuusseikat ovat aina läsnä. Käymme perusteellisen tarkistuslistan läpi inhimillisten virheiden välttämiseksi.
Joskus saattaa kuitenkin sattua ja tapahtua. Viime vuoden SM-kisoissa Virolainen syöksyi liitimineen maahan noin kymmenen metrin korkeudesta.
– Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta laitteisto hajosi siinä määrin, että Egyptin kisamatka jäi välistä, hän muistelee.
Virolainen on Suomen lentopelastusseuran aktiivi. Seura sai vuoden alussa moottoroidut varjoliitimet avuksi työhönsä. Salon seudullakin niitä on jo hyödynnetty useampaan otteeseen.
– Jos poliisi etsii kadonnutta henkilöä, meistä on paljon apua. Me voimme lentää suhteellisen matalla ja tarkkailla haastavaakin maastoa, Virolainen toteaa.
