Elokuva-arvostelu: Presidenttipelin toiminnallisempi puoli

0
Gerard Butlerin esittämä salaisen palvelun agentti ja Morgan Freemanin presidentti joutuvat Angel Has Fallenissa keskelle väkivaltaisen toiminnallista presidenttipeliä.

ANGEL HAS FALLEN (USA 2019). Ohjaus: Ric Roman Waugh. Käsikirjoitus: Robert Mark Kamen, Matt Cook ja Ric Roman Waugh. Kuvaus: Jules O’Loughlin. Leikkaus: Gabriel Fleming. Musiikki: David Buckley. Pääosissa: Gerard Butler, Piper Perabo, Morgan Freeman, Jada Pinkett Smith, Danny Huston, Nick Nolte, Tim Blake Nelson jne.

Niin kuin presidentti Kennedyn salamurhalla on ollut valtaisa vaikutus amerikkalaiseen populaarikulttuuriin yleensä ja elokuvaan erityisesti myös edellisten presidentinvaalien väitetyt manipulaatioyritykset tarjoavat kelpo ainesta käsikirjoittajille.

Angel Has Fallenin juonessa venäläisten sormeilemaksi epäilty vaalitulos yhdistyy istuvan presidentin salamurhayritykseen. Draama on sikäli suoranainen käsikirjoituksellinen taidonnäyte, että monipolvinen tarina onnistutaan kertomaan harvinaisen suoraviivaisesti ja useimmiten toiminnan eikä puheen kautta.

Mitään ylimääräistä lässytystä näyttelijä Gerard Butlerin ympärille rakennetusta elokuvasta ei löydy. Sen sijaan Angel Has Fallen on kahden tunnin juna, joka jyskyttää asemapihojen läpi yrittämättäkään pysähtyä.

Elokuvan presidenteistä toinen edustaa korkeaa ikää ja nuorekasta ajattelua, toinen päinvastaisia ominaisuuksia. Presidenteistä istuva tuo Trumbull-nimestään huolimatta mieleen Obaman siinä missä varapresidentti on yhtä arvaamaton kuin tosielämän istuva presidentti.

Jutun vakaa peruskallio on Butlerin esittämä salaisen palvelun agentti Mike Banning, joka lavastetaan syylliseksi murhaiskuun ja joka joutuu ensin pakenemaan, sitten selvittämään kuka hänet lavasti ja lopuksi todistamaan syyttömyytensä. Draaman alkupuoli on kuin Takaa-ajetusta (1993), mutta juonen jälkimmäinen puolisko tiivistyy samanlaiseksi taiten koreografioiduksi sodankäynniksi kuin kahdessa edellisessä Mike Banning -elokuvassa.

Ja aivan kuten Olympus Has Fallenia (2013) ja London Has Fallenia (2016) myös Angel Has Fallenia hallitsee Banningin jykevä henkilökohtainen moraali, joka ei horju edes täydellisen epäreiluuden edessä. Hän on antiteesi omasta isästään, joka pakeni epäreilua peliä ja hän opettaa Angel Has Fallenissa nimenomaan isäänsä kohtaamaan moraaliset kriisit ja selviämään taistelusta voittajana.

Banningin isää näyttelee jokseenkin sydäntäsärkevästi Nick Nolte . Viimeistään hänen hahmonsa ja taustatarinansa väkevä läsnäolo toimintajuonen kyljessä kohottaa Angel Has Fallenin tyylilajinsa ylimpään kolmannekseen, jossa tunnetusti ei ole ahdasta.

Tommi Aitio