Rakas päiväkirja

0

LOTTA VUORIO. Uskallan väittää, että harva toivoo kenenkään löytävän teinivuosien päiväkirjoja, joihin on vuodatettu identiteettiään etsivän nuoren suurimmat surut ja kipeimmät tunnot.
Päiväkirjan kirjoittaminen oli suosittua ja salaista sekä ennen kaikkea ylimmilleen yksityistä.
Historiallisesti tarkasteltuna päiväkirjat ovat yksi tärkeimmistä lähderyhmistä erityisesti 1700- ja 1800-lukujen kirjoitustaitoisten naisten tutkimiseen, sillä ne ovat usein lähes ainoita lähteitä, joita heistä on jäänyt jäljelle.
Vaikka myös miehet kirjoittivat päiväkirjoja, heistä löytyy keskimäärin enemmän myös muuta aineistoa, sillä oppineet miehet olivat yhteiskunnallisesti aktiivisempia toimijoita.

Päiväkirjat ovat historiallisena lähdeaineistona mielenkiintoisia juuri niiden henkilökohtaisuutensa vuoksi. Ne ovat intiimejä dokumentteja, jotka paljastavat palasia ihmiselämän eri alueista yksilön näkökulmasta.
On kuitenkin muistettava, että päiväkirjan sisältöä sitovat myös ajan kulttuuri ja tavat esimerkiksi kirjoittamisen suhteen: mistä on soveliasta kirjoittaa ja miten asioita voi ilmaista?
Näin ollen päiväkirja kertoo osaltaan myös muusta kuin yksilöstä itsestään, mikä tekee siitä kiehtovan. Tämä on mielestäni yksi parhaimmista verukkeista, jolla historioitsija voi antaa itselleen luvan syventyä alkujaan useimmiten yksityisiksi tarkoitettuihin teksteihin.
Olen joskus leikitellyt ajatuksella, mitä minusta tai toisen vuosituhannen alun nuorista naisista voisi päätellä, jos teinivuosieni päiväkirjat löydettäisiin myöhemmin. Millaisen kuvan kirjoitukseni luovat nuoren ihmisen maailmankuvasta?
Päiväkirjan kirjoittaminen on nykyään aliarvostettua sen monista eduista huolimatta. Ensinnäkin se on erinomainen itsereflektion muoto ja tapa jäsennellä mielen kiemuroita. Sen kautta on mahdollista tulla tietoiseksi omista ajatuksista ja valinnoista, joita elämässään tekee.
Päivän ajatusten kirjaaminen havainnollistaa, mihin aikaansa käyttää niin konkreettisesti kuin ajatuksen tasolla. Murehdinko asioita, joihin en voi vaikuttaa? Käytänkö aikaani itselleni tärkeisiin asioihin?

Aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa uudelleen tänä kesänä, ja se on pakottanut kiinnittämään huomiota myös omiin arvoihin.
Päiväkirjaan heijastuu tapa, jolla katson maailmaa ja mitä pidän tärkeänä. Se on korostanut, miten paljon arvostan asioita, joihin en selkeästi käytä tarpeeksi aikaa.
Kynän ja paperin avulla on piirtynyt selväksi, että esimerkiksi puhelimen näpräilyä on varaa vähentää. Haluaisinko jättää itsestäni jälkeen vain kiireiset puhelut ja emojeilla koristellut viestit?
Pyrin mieluummin jättämään tulevaisuuden historiantutkijalle jotain mielekkäämpää tutkittavaa – arkisia ajatuksia, mietteitä maailman menosta ja vihjeitä, joista historioitsijat voivat tehdä johtopäätöksiä tulkintoihinsa.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston jatko-opiskelija.