Salon ja Raaseporin susireviirillä on syntynyt pentuja kahden vuoden tauon jälkeen.
– Alueella on tehty pennuista havaintoja, joita pidän luotettavina, tutkimusinsinööri Antti Härkälä Luonnonvarakeskuksesta vahvistaa.
Susiperheestä on myös riistakameratallenteita, mutta niitä Härkälä ei ole nähnyt. Hän ei ole myöskään käynyt paikan päällä katsomassa jälkiä. Havaintoja on tältä kesältä vähintään viiden suden laumasta.
Härkälän mukaan susiperheen naaraasta ja uroksesta ei ole varmaa tietoa, vaikka alueelta on kerätty ulostenäytteitä dna-tutkimusta varten. Emä saattaa olla alueella aiemmin syntynyt naaras.
Salon ja Raaseporin rajamailla havaittiin kesällä 2015 ensimmäinen susipentue yli sataan vuoteen. Pentuja arvioitiin olleen viisi tai kuusi. Seuraavana vuonna syntyi uusi pentue, jossa oli ehkä kolme tai neljä pentua.
Riistakeskus myönsi tammikuussa 2017 poikkeusluvan yhden suden tappamiseksi laumasta. Metsästäjät ampuivat johtajaparin naaraan, joka oli tiineenä. Tutkijoiden mukaan naaras oli paritellut ja hedelmöittynyt, mutta alkioiden lukumäärää ei pystytty laskemaan.
Alueella on sen jälkeen liikuskellut vain aikuisia susia. Alkuperäisen johtajaparin uroksesta ei ole Härkälän mukaan tietoa.
Dna-tutkimusten ansiosta tiedetään, mitä osalle Salon ja Raaseporin susireviirillä syntyneistä pennuista on sittemmin tapahtunut.
Yksi naaraspentu kulki Vaasan seudulle ja toisesta tuli alfanaaras Snappertunan reviirille Raaseporiin. Perniössä kaadettiin yksi uros kannanhoidollisella luvalla. Poliisin päätöksellä ammuttiin yksi Salon reviiriltä lähtenyt susiuros Kaarinassa.
Ainakin kaksi pennuista on jäänyt auton alle – urospentu Tenholassa ja naaras Uudellamaalla.
Onkohan näin? Sadat tunnit maastossa Salo-Raaseporin rajaseudulla eivät ole tuottaneet ainuttakaan ym. tukevaa havaintoa. Susiperhe pitää kontaktia ulvomalla ja haukahtelemalla, mutta niin täysin hiljaista on ollut.
Olisi hienoa jos ylläolevan artikkelin valaisu asiasta olisi paikkansa pitävä. Hiljaista on ollut kuin huopatossutehtaassa. Toisin oli silloin, kun täällä oikeasti susia oli. Joka toinen ehtoo sai kuunnella suden laulua.
Nyt ei ole jälkiä eikä jätöksiä maastossa. Vain yhden suden olen tavannut tänä vuonna täällä, ja siitä on valokuva facen aikajanallani.
Karhuja on enemmän kuin susia. Kaunis eläin, miksi ampua?
Somerolla ja Somerniemellä on liikkunut useasti aikuinen susipari. Eiköhän Salossakin muutama ole.
Kyllä siellä pentuja nyt vaan on, arvio noin 3. Ja saas nähdä, kuinka kauan tällä kertaa saavat olla hengissä.
Edellisen pentueen alfasusien ampuminen tarkoittaa sitä että metsästäjät saavat tehdä mitä lystäävät piittaamatta mistään ohjeistuksista. Yleensäkään en kykene ymmärtämään miksi nämä susivanhemmat yleensä piti tappaa?
Hienoa olisi jos sudet voitaisiin pikkuhiljaa jättää rauhaan. Täällä on aivan liian paljon riistaa. Peurakolarit vähenesivät, kun sudet pitäisivät luontaisesti kannat kurissa. Moni tuttu metsämies on jo kyllästynyt peurojen jahtaamiseen, kun niitä on yksinkertaisesti liikaa. Samoin on hirvien kohdalla.
Susi on suomessa demonisoitu kaiken maailman kauhujutuilla lasten syömisestä satukirjojen isoon pahaan susihukkaan. Se toimii samojen luonnonlakien mukaan kuin muutkin eläimet.
Kun koira hyökkää ihmisten tai kotieläinten kimppuun, niin alkaako hysteria ja vaatimus kaikkien koirien tappamisesta? No ei ala.
Vaan miten kävisi, jos susi jostain syystä kävisi ihmisen kimppuun. Montako sutta olisi sen jälkeen Suomessa hengissä?
Ei varmasti ensimmäistäkään, alkaisi oikea tappamisen kiima.
Ihmiset eli metsästäjät haluavat ampua sudet. Luultavasti pelkuruus johtaa siihen.