Kaspianmerelle ja takaisin

0
Baku sijaitsee Kaspianmeren rannalla.

Mestiasta palailtiin kippuraisia vuoristoteitä varovasti takaisin kohti alavimpia Georgian laaksoja. Yön sade oli pudotellut tielle lähes pystysuorilta vuorenseinämiltä soraa ja kookkaita kivenlohkareita. Sade oli onneksi hellittänyt ja yhtään kiveä ei kajahtanut bussimme kylkeen.

Ohitimme myös yli 250 m korkean vuoristopadon. Se oli harmillisesti osin sumupilvien verhoama, ja innokkaat kuvaajat joutuivat hieman pettymään.

Seuraavana päivänä ylitimme Azerbaidžanin rajan. Sähköiset e-viisumit oli hankittu etukäteen. Rajanylitysten jälkeen vaihdettiin paikallista valuuttaa.

Euron sijaan seteleissä oli lukenut jo leu, kuna tai lari. Tällä kertaa kukkaroon vilahti manat. Myöhemmin tutuksi tulevat vielä dram ja rupla. Pelkällä luottokortilla ei joka paikassa voi vielä maksaa.

Azerbaidžanin teiden kunto oli miellyttävä yllätys. Tässä öljyn- ja kaasuntuottajamaassa infra on naapurimaita parempi. Siksi olikin melkoinen yllätys, että etenkin pääkaupunki Bakun ulkopuolella lähes puolet henkilöautoista oli Ladoja, joita ei enää muualla juuri missään näy. Täällä näiden autovanhusten tekohengitys oli vielä vahvasti
voimissaan.

Matkasimme maailman suurimman järven, Kaspianmeren rannalle Bakuun. Pääkaupungissa varallisuus näkyi maaseutua selkeämmin. Baku on upea sekoitus uutta ja vanhaa. Hulppeita lasikatteisia pilvenpiirtäjiä, näköalapaikkoja ja vanhakaupungin ikiaikaista tunnelmaa. Kaupungin sydämessä luikertelevat vuosittain myös formulakisat.

Seikkailijat saivat kokea vielä ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun hotellimme ilmoitti alkuillasta, että päällekkäisvarausten vuoksi toinen yömme majapaikassamme ei onnistuisikaan. Sitkeät neuvottelut päättyivät kuitenkin onnelliseen lopputulokseen. Suomalaisryhmä vastaan intialaiset 1-0.

Matkakohteenamme oli myös Armenia. Rajanylitys suoraan Azerbaizhanista ei kuitenkaan onnistu maiden välisten rajakiistojen takia. Jo ennalta oli tiedossa, että koukkaisimme sinne Georgian kautta. Pitkän ajopäivän pirteänä mausteena oli vierailu georgialaisella viinitilalla. Pakettiin sisältyi esittelyjä, maistiaisia ja vieraanvarainen ruokailu.

Stalinin kotikaupungissa, Georgian Gorissa, on nykyisin Stalinin museo.

Pikavuoron ikkunasta näkyi runsaasti pieniä myyntipaikkoja, joissa paikalliset myivät syksyn satoa kuten hedelmiä, vesimeloneja tai hunajaa. Teiden varsilla päivysti myös karjalaumoja ja monesti bussimme joutui väistelemään itsetietoisia lehmiä, jotka pitivät itseään tasa-arvoisina muun liikenteen kanssa.

Ylitimme illalla Armenian rajan ja samalla loppuivat myös georgialaisen sim-kortin tarjoamat internet-palvelut. Suomalaisella liittymällä netti on täällä EU:n ulkopuolella hyvin kallista. Kun rajalta ei saanut ostettua toimivaa sim-korttia, jouduimme lähtemään kohti Jerevania hotellinmetsästykseen hieman sokkona. Lopulta vuoristoteiden pimeydestä
tuli vastaan riittävän suuri kaupunki, jonka hotellin tyynyihin kaikki 32 matkalaista tyytyväisinä painoivat päänsä.

Teksti ja kuvat: Ilkka Kaljonen

Alustava reittisuunnitelma Kaukasuksen maissa.