Lennä Nenonen lennä – Punakoneen ensiesitys oli lupaava

0
Juho Nenonen osaa yllättää: tällä kertaa donkilla.

Vilppaan kannattajien ja seuran organisaation sisällä on jo pitkään kiertänyt salolaista mielenlaatua loistavasti kuvaava sisäpiirivitsi. Mitä paremmin menee, niin sitä varmempaa on, että ”ei tul mittä”.

Eilen ennen kauden avausottelua ”ei tul mittä” -henkeä oli jo ennen ylösheittoa. Uusi päävalmentaja, uudet ja nuoremmat jenkit, samat ja vuotta vanhemmat konkarit sekä uusi punainen kotiasu.

– Ennen matsia oli vähän sellainen olo, että mitä tästä nyt pitäisi odottaa, huippuottelun pelannut Henri Kantonen myönsi.

Punakoneen ensiesitys oli kuitenkin kaikkine puutteineen niin lupaava, että sisäpiirivitsille tullee tälläkin kaudelle käyttöä.

Vilpas pelasi Kouvoja vastaan ensimmäisen ja kolmannen neljänneksen hyvää koripalloa. Kumpikin neljännes päättyi 28–18 Vilppaalle.

Kummassakin neljänneksessä Vilpas laittoi kovaa painetta vielä ilman amerikkalaistakamiestä pelaavan Kouvojen pallolliseen pelaajaan, meni ahnaasti monen pelaajan voimin hyökkäyslevypalloihin ja viimeisteli pääosin säälimättä.

– Se oli selvää, että kuka tahansa palloa tuo ylös, niin hänelle laitetaan kova paine. He vähän väsyivät ja me puskimme täydellä höyryllä, Kantonen pohti.

Päävalmentaja Ville Tuominen käytti tasaisesti koko kymmenen pelaajan rotaatiotaan, jotta aggressiivisuus säilyisi ja vastustaja murtuisi. Kouvot menetti ottelussa pallon 19 kertaa, joista Vilpas rankaisi 25 pisteen edestä. Vilpas haki 15 hyökkäyslevypalloa, joista syntyi 13 pistettä. Lukemat ovat sitä, mitä Tuominen on koko kesän toitottanut.

Juho (Nenonen) oli ainoa, joka pelasi 25 minuuttia ja kaikki kymmenen jätkää teki pisteitä. Tämä on sitä mitä me haluamme, Tuominen kuittasi.

Loppulukemat olisivat voineet olla huomattavasti rumemmat, sillä Vilpas käytännössä lopetti pelaamisen päätösneljänneksellä tilanteessa 88–58.

Vilppaassa riitti onnistujia.

Harjoitusottelut väliin jättänyt Nenonen oli kuin nuori virheitä kalastava ja kenttää päästä päähän laukkaava varsa. Kantonen taas näyttää kuin luodulta Tuomisen haluamaan puolustukseen.

Pelinrakentajista Teemu Rannikko toi vauhdin keskelle kaivattua järkeä ja Aatu Kivimäki jakeli sellaisia passeja, joita yleensä on nähty vain Taikuri Rannikolta.

20 pistettä heittänyt DJ Laster pystyy viimeistelemään korirenkaan alla monipuolisesti ja saa luotua virheitä tuovia kontakteja vastustajaan. Tim Coleman on nopea sekä käsistään että varsinkin jaloistaan. Eilen Coleman kumitti hänen peräänsä asetettua kysymysmerkkiä 14 pisteen ja seitsemän levypallon edestä.

– Tim on niin monessa paikassa käsiensä kanssa. Esimerkiksi ekalla puoliajalla hän oli paintissa (3 sekunnin alue) kun Kouvot antoi syötön kulmaan. Silti hän blokkasi kolmen pisteen heiton!

– Kun hän mielestäni sijoittuu väärin, niin silti hän ehtii ja ulottuu tilanteisiin, Tuominen hämmästeli ja tuli samalla antaneeksi Colemanille melkoisen luottamuslauseen.

Vilppaan suurin ongelma oli palloscreenipuolustuksessa, jota Kouvot käytti ajoittain tehokkaasti hyväkseen Severi Kaukiaisen ja Teemu Knihtisen johdolla.

Lisäksi Vilpas ei saa sentteri Jamuni McNeacesta vielä irti tehoja. Eilen McNeace totutteli tuomarilinjaan ja joutui nopeasti virhevaikeuksiin. Tilanne on siinä mielessä paradoksi, että vaikka McNeacen potentiaali on vielä piilossa, kaikki sen näkevät.

– Emme ole vielä ehtineet käymään isojen pelaajien (Laster ja McNeace) kanssa asioita läpi, kun olemme keskittyneet isoon kuvaan, Tuominen muistutti ja kertoi Rannikon pitävän heille ”isällisen session”.

Illan sykähdyttävin hetki koettiin avausneljänneksen päätteeksi, kun Juho Nenonen käytti jokakautisen kiintiödonkkinsa maailman hitaimman läpiajon päätteeksi.

– Olisko tämä nyt se kausi, jolloin donkkeja tulisi useampia? Seuraava tavoite on vasemman käden donkki, Nenonen suunnitteli.

Myös perinteisissä voittotansseissa riittää vielä hiottavaa.

– Alkukaudesta on vielä omat jäykkyytensä. Tanssi ei lähtenyt lantiosta, mutta ei se voi olla vielä valmista tässä vaiheessa kautta, kotiyleisöä laulattanut Nenonen harmitteli.

Päävalmentaja Ville Tuomiselle ensimmäinen kotiottelu Vilppaan päävalmentajana oli unohtumaton kokemus.

– Tämä meininki täällä… Paljon väkeä ja yleisö on mukana, tämähän on kansainvälinen tunnelma.

– On hienoa olla nyt kotijoukkueen puolella. Nyt ne huutelee muille!

Vilpas–Kouvot 95–77 (28–18, 19–20, 28–18, 20–21)

Vilppaan pisteet/levypallot: DJ Laster 20/3, Juho Nenonen 18/4, Tim Coleman 14/7, Aatu Kivimäki 11/2/6 syöttöä, Henri Kantonen 11/6, Teemu Rannikko 7/0, Jamuni McNeace 6/6, Mikko Koivisto 4/1, Riku Laine 2/1, Reggie Dillard 2/3.

Kouvot: Teemu Knihtinen 15/8, Severi Kaukiainen 14/1/5 syöttöä, Duke Shelton 13/9, Mika Nuolivirta 10/2, David Gonzalvez 9/2/7 syöttöä, Derrick Barden 8/5, Vili Nyman 7/2, Tomi Lommi 1/0, Henri Permanto 0/0.

Levypallot: 39–34
Menetykset: 12–19
Syötöt: 17–19
Heittoprosentit:
1p: 88–65
2p: 47–63
3p: 42–31

Erotuomarit: Ville Selkee, La Trice Little, Elias Anttonen.
Yleisöä: 1 432.

OHO!

Vilppaan laajasta materiaalista ja rotaatiosta kertoo se, että vaihtopenkki teki 37 pistettä.

Vilppaan seuraava ottelu: su 6.10. Kataja–Vilpas LähiTapiola Areenassa kello 17.

Juttua muokattu 29.9. kello 19.20: Vilpas Ultras -kannattajaryhmän tekemän tifon kuvassa oli joukkueenjohtaja Keijo Poutiainen, ei päävalmentaja Ville Tuominen. 

Ville Tuomisen tarvitsi korottaa ääntään toisella ja viimeisellä neljänneksellä.

 

 

 

Severi Kaukiainen jäi kiinni Juho Nenosen screeniin ja Aatu Kivimäki sai vapaan väylän kohti koria.

 

 

Jamuni McNeacesta irronnut Teemu Knihtinen oli Kouvojen paras pelaaja.

 

Henri Kantonen aloitti odotusten lunastamisen heti avausottelussa.

 

Tim Coleman oli todella paha pideltävä Kouvojen puolustukselle.