Me olemme Paulus Arajuuri

2
Paulus Arajuuren johtama puolustus ei ole päästänyt maaliakaan kuudessa edellisessä Ratinassa pelatussa maaottelussa.

Niin kauan, kun olen edes auttavasti ymmärtänyt sitä mitä luen, näen tai kuulen, yhtä kysymystä on palloteltu edestakaisin: mitä suomalaisen jalkapallon pitäisi olla?

Torstai-iltana Ratinan stadionilla sain vihdoin vastauksen ikuisuuskysymykseen. Vastauksen antoi Huuhkajien toppari Paulus Arajuuri.

Suomen jalkapallohistorian toistaiseksi tärkeimmän ottelun 74. minuutilla kotijoukkueen hyvin pitänyt pallokontrolli petti, ja Kreikka pääsi lupaavaan kolme vastaan kolme -vastahyökkäykseen. Kreikan Andreas Bouchalakis lähti pitkän kuljetuksen päätteeksi ohittamaan Arajuurta vasemmalta puolelta noin 30 metriä maalista. Arajuuri otti valtavan riskin ja taklasi pallon pois Bouchalakisilta puhtaasti.

Pitkän ja kivikkoisen tien maajoukkueen varakapteeniksi kulkenut toistaitoinen toppari singahti taklauksen jälkeen ylös nurmelta ja tuuletti.

Tuossa hetkessä kiteytyi kylmässä kasvaneen suomalaisen jalkapallon identiteetti.

Me emme ole emmekä koskaan tule olemaan taitavampia kuin muut. Me emme pelaa viihdyttääksemme. Oman selustan varmistaminen on tärkeämpää kuin vastustajan selustaan murtautuminen. Estetty maali on yhtä tärkeä kuin tehty maali.

Ja mitä vähämaalisempi ottelu on, sitä parempi meille.

Se, missä me voimme olla (ja juuri nyt olemmekin) muita parempia, kumpuaa nöyrästä ja ahkerasta luterilaisesta työmoraalista. Me teemme läksymme huolellisesti, noudatamme kurinalaisesti annettuja ohjeita, tuemme toisiamme ja ennen kaikkea annamme kaikkemme – yhdessä.

Vain sillä tavalla voimme voittaa luottamuksen toisiimme ja siinä sivussa myös jalkapallo-otteluita.

Peruskoulun opettajana ennen valmennusuraansa toiminut Huuhkajien päävalmentaja Markku Kanerva on rakentanut joukkueensa identiteetin juuri näille teemoille. Kun Kanerva aloitti tehtävässään, Huuhkajat oli kuin kertaalleen kasiluokan tuplannut lauma eksyneitä nuoria. Mutta Kanerva tunsi pelaajat edeltäjiään paremmin ja kehitti peliä pala palalta olemassa olevien vahvuuksien pohjalle.

Maailmanluokan maalivahdin (Lukas Hradecky) eteen löytyi toisiaan täydentävä topparipari (Arajuuri–Joona Toivio). Keskikentän pohjan valloitti uransa kiihdytyskaistalla oleva moderni monitaituri (Glen Kamara), rinnallaan pitkäaikainen soturi (Tim Sparv), joka pelaa jokaisen maaottelun kuin sydän repeäisi rinnasta ulos. Ja kuin taivaan lahjana kärjessä pelaaja (Teemu Pukki), joka sisäisti edellä mainitun luterilaisen työmoraalin vasta monen pettymyksen jälkeen.

Kanervan suorituksen arvoa nostaa se, että hänen käytössään oleva pelaajamateriaali on heikentynyt merkittävästi lukuisien avainpelaajien lopetettua maajoukkueuransa. Muutos nurmella on ollut silti valtava.

Nyt Suomi marssii kentälle itseluottamusta uhkuen rinta kaarella ja leuka pystyssä, valmiina suojelemaan omaa maalia. Riskejä vältetään viimeiseen asti, mutta jos sellainen on pakko ottaa ja se vielä kannatti, on sitä syytä tuulettaa – niissä hetkissä kytee valaistuminen ja voitto.

Me olemme Paulus Arajuuri.

Korjattu 7.9. kello 16.45: Paulus Arajuuri on maajoukkueen varakapteeni, ei kapteeni.

Jussi

Anteeksi vain, mutta Kanervan pelitavassa näkyy paljon enemmän lupa pelata oikeata jalkapalloa ja pitää hauskaa kentällä. Ei luterilainen työmoraali tai läksyjenluku. Sitä oli Mixun joulukuusi; totelkaa kun ette kuitenkaan mitään osaa, mutta älkää vain tehkö virheitä. Kanervan taito on luoda rento ilmapiiri, missä kaikki voivat näyttää osaamisensa. Sekin toki tulee suomalaisesta peruskoulusta.

Antti

Toki tällainen vaikutelmakin tulee, kun menestytään. Kuitenkin kokonaisuutena hyvin kurinalainen Kanervan ryhmä. Kreikkaakin vastaan ei hötkyilty ja vältettiin ylihyökkääminen. Annettiin hyökkäyspelillisesti heikossa jamassa olevalle Kreikalle rauhassa pallo ja vältettiin turhat riskit eli mahdollisuudet hyökätä epäorganisoitua ryhmitystä vastaan. Tiedettiin, että tullaan saamaan vastustajalta pallonriistojen kautta hyviä saumoja ylöspäin. Luotettiin, että vältetään takaisku ja ne omat paikat tulee. Tällä kertaa se tilaisuus tuli erinomaisesti hankitusta rankkarista ja ei tarvinnut alkaa ottamaan aloitteita enempää. Miksun systeemi oli toki liian orjallinen ja kahlitseva, mutta ei se Kanervan pelitavasta mitään epäkurinalaista tee.