Salolainen maustekurkkutuotanto on kutistunut

0
Salon Säilykkeen säilöntälinja Raitalankadulla on purettu ja paikalla on varasto- ja myymälätilaa. Kalle Öberg siirtää kurkkupurkkeja, takana on Christian Öberg. Kuva: SSS/Minna Määttänen

Kesän avomaankurkkusato on purkitettu, mutta salolaista kurkkua on myynnissä aiempaa vähemmän. Viisi vuotta sitten Salossa tölkitettiin yli miljoona kiloa kurkkua, nyt enää noin 750 000 kiloa.

Raju pudotus selittyy sillä, että kaupungissa on enää yksi kurkkuja säilövä yritys, Salon Vihanneshalli Oy. Paikallisten viljelijöiden omistama yritys purkittaa kurkkuja Artik-tuotemerkillä.

– Joskus viljelijöitä on ollut 14–15. Nyt toiminnassa on mukana neljä aktiivista, toimitusjohtaja Vesa Siponen kertoo.

Siponen on ollut perustamassa yritystä 1990-luvun alkupuolella, mutta toimitusjohtajana hän aloitti vuosi sitten, kun toimitusjohtaja Aki Nyyssönen lähti pois.

Vihannestukku Öbergin yhteydessä toimiva Salon Säilyke Oy ulkoisti kurkkujen säilömisen vuosi sitten Piikkiöön. Kotikurkut säilötään Sauvon Säilyke Oy:ssä. Varastointi, myynti ja jakelu on Salossa.

– Kurkut valmistetaan alkuperäisreseptiemme mukaan kotimaisista avomaakurkuista ja pakataan meidän tölkkeihimme, Kalle Öberg kertoo.

Rahtipakkaamiseen päädyttiin kiristyvässä kilpailutilanteessa. Raitalankadun säilöntälinja on purettu ja sen paikalla on varasto- ja myymälätilaa.

10 vuotta sitten Salon Säilykkeen vuotuinen tuotantomäärä oli noin 150 000 purkkia. Nyt se on 30 000–40 000 purkkia.

– Joskus on tehty isosti, mutta määrä on pikkuhiljaa hiipunut. Kurkkusäilykkeiden menekki on vähentynyt ja hintakilpailu lisääntynyt, joka johtuu myös ulkomaalaisesta tarjonnasta. Pitäisi erikoistua erilaisiin kurkkusäilykkeisiin kuten isommat yritykset tekevät. Kaikki perustuu isoihin määriin ja siihen meillä ei ole mahdollisuutta, Öberg sanoo.

Tuoteperheessä on perinteisten maustekurkkujen lisäksi chilillä ja valkosipulilla maustettuja kurkkuja, joita myydään S- ja K-ryhmässä pohjoisinta Suomea myöten.

Öbergin mukaan kovassa kilpaillussa pienen toimijan on entistä vaikeampi saada tuotteitaan kauppojen laajaan valikoimaan. Tällöin on tärkeää, että oma tuote erottuisi valikoimasta.

Seitsemän vuotta sitten Salon Säilyke uusi tölkkinsä ja niihin painettiin 12-vuotiaan vesselin, Kalle Öbergin pojan, Christianin , kuva.

Tänään kurkkupurkin poika on 19-vuotias ammattikoululainen, joka työskentelee mielellään vihanneshallilla. Mainokseen päätyminen hymyilyttää häntä.

– Vanhemmat ihmiset tykkäävät, mutta kavereilta tuli vähän kuittailuja, Christian Öberg toteaa.

Kurkun viljelyala putosi lähes viidenneksen



Salo on edelleen suurin kurkkukaupunki.

Salossa viljeltiin tänä kesänä avomaankurkkua 52 hehtaarilla. Vuosi sitten hehtaareja oli lähes 63.

Salon kaupungin maaseutupalvelupäällikkö Kirsti Lepistö kuvaa 17 prosentin pudotusta notkahdukseksi.

– Kurkun viljelypinta-ala on vaihdellut Salossa aaltomaisesti, mistä se sitten johtuukaan. Notkahdus voi olla tilapäinen häiriö, tämä ei vielä tarkoita trendiä, Lepistö sanoo.

Osa viljelijöistä on lopettanut kurkun viljelyn kokonaan ja osa on supistanut alaa, mutta on myös tiloja, jotka ovat lisänneet viljelypinta-alaa.

Sama laskeva suunta on koko maan kurkun viljelyssä, joka on keskittynyt Varsinais-Suomeen. Viime vuonna viljelypinta-alaa oli 148 hehtaaria, tänä vuonna enää 133.

Edelleen 40 prosenttia suomalaisista avomaankurkuista kasvaa Salossa.

– Kyllä me olemme Suomen suurin kurkkupitäjä, Lepistö summaa.

Yksi syy viljelyn vähenemiseen on eittämättä ollut Orklan Turun tehtaan tuotannon loppuminen viime syksynä. Tehtaalla oli sopimusviljelijöitä myös Perniöstä.

Yksi heistä on Pekka Ahlqvist , joka vuosi sitten oli huolissaan tulevasta. Tänään Ahlqvist on tyytyväinen mies.

– Meitä pyydettiin Vihanneshalliin. Onnellisesti kävi, hän sanoo.

25 vuotta kurkkua viljellyt Ahlqvist sanoo, että kesän sato oli laadultaan ja määrältään hyvä. Viljelyalaa hän pudotti 5,5 hehtaarista 2,5:een, sillä sopimus Vihanneshallin kanssa ei edellyttänyt enempää.

– Vihanneshalli arvostaa kurkun laatua. On takuuvarmaa, että siellä purkitetaan kotimaista. Minä myös haluan, että se on näin, hän sanoo.

Piikkiössä toimivan Sauvon Säilyke Oy:n tilanteeseen Orklan lopettaminen ei vaikuttanut.

– Meille tuli yksi uusi viljelijä Orklalta. Tuotantomäärät eivät ole oleellisesti muuttuneet, joten emme voi ottaa uusia viljelijöitä, toimitusjohtaja Tom Saurén sanoo.

Hän kuvaa kurkkumarkkinoiden tilannetta jatkuvaksi pudotuspeliksi. Toimijoita on vähän, mutta valikoima on laajentunut.

– Pitkässä juoksussa kauppa on keskittynyt. Asiakasketjujen määrä on niin pieni, että olet joko kaupan valikoimissa sisällä tai et ole.

Yrityksen tuotannosta kolmannes on omaa merkkiä, kolmannes kaupparyhmien merkkejä ja teollisuuden alihankintaa. Kasvava osuus on kauppojen omilla merkeillä.

Purkkiin pannaan kotimaista ja tuontikurkkua.

– Tuomme kauden alussa kurkkua Keski-Euroopasta. Suomessa satokausi on kahdeksan viikkoa, jota tasataan tuonnilla. Säilykkeissä, joihin on käytetty kotimaista kurkkua, on joutsenlippumerkki, Saurén toteaa.

Suomessa kurkkumarkkinat eivät kasva, joten kasvua on haettava muualta. Uusi mahdollisuus on Venäjällä Pietarin alueella, jossa amerikkalaisella hampurilaisketjulla on useita toimipisteitä. Näiden hampurilaisten väliin sujautetaan Sauvon Säilykkeen maustekurkkuviipaleita.

– Toivotaan, että ketju laajentaa toimintaansa Pietarin alueelta. Jos näin käy, Suomesta loppuvat kurkut, Saurén naurahtaa.

Kuluttajalla on, mistä valita



Avainlippu ei takaa kotimaista raaka-ainetta.

Maustekurkkusäilykkeissä on, mistä valita. On siivua, viipaletta, kuutiota ja kokonaista kurkkua lukuisin tavoin muotoiltuna, maustettuna ja erilaisin pakkausmerkinnöin varustettuna.

Osassa tuotteita on Hyvää Suomesta -merkki eli joutsenlippu, osassa Avainlippu. Osassa tuotteita kerrotaan raaka-aineen alkuperämaa, osassa ei kerrota. Pikainen purkkien kääntely osoittaa, että kurkkua laajasti ilmaistuna EU:n alueelta ja tarkemmin yksilöitynä ainakin Virosta, Tsekistä ja Saksasta.

Kaupoissa on edelleen myös Felixin kurkkusäilykkeitä, jotka on valmistettu Orklan Turun tehtaalla, joka lopetti vuosi sitten. Tuotteiden päiväykset ovat pitkiä aina vuoteen 2021 asti. Nykyisin Felix-kurkut säilötään muualla Euroopassa.

Usea valmistaja käyttää säilykkeessään Avainlippua ja Valmistettu Suomessa -tekstiä. Onko Avainlipulla merkityn tuotteen pääraaka-aineen oltava myös kotimaista, Suomalaisen Työn Liiton hallintopäällikkö Erja Antell ?

– Avainlipun pääkriteeri on, että tuote on valmistettu Suomessa. Kriteerinä ei ole, että raaka-aine on kotimaista. Eli vastaus on, että pääraaka-aineen ei tarvitse olla kotimainen.

Avainlippu-tuotteen kotimaisuusaste on vähintään 50 prosenttia. Kotimaisuusaste määritellään omakustannusarvon perusteella, jossa otetaan huomioon raaka-aineen lisäksi paljon muuta henkilöstökustannuksista markkinointikustannuksiin.

– Emme halua, että merkki johtaa harhaan. Siksi vaaditaan valmistettu Suomessa -teksti, joka vie pois (kotimaista) raaka-aineajatusta, Arell sanoo.

Hän myöntää, että merkintäkäytäntö on kirjava. Asian selkiyttämiseksi Suomalaisen Työn Liitossa on henkilö, joka parhaillaan perehtyy aiheeseen. Tavoite on, että Avainlippu ei johda harhaan, eikä luo väärää mielikuvaa suomalaisesta tuotteesta.