Seudun ainoa – Marttilaan syntyi yhteistyöllä liikennepuisto

2
Elmeri (edessä) ja Pyry Koskinen ovat liikennepuistosta innoissaan. – Tämä on tosi kiva paikka, veljekset sanovat. Molemmat ovat jo myös oppineet puistossa liikennemerkkejä ja -sääntöjä.

Viisivuotias Pyry Koskinen ajaa silmät loistaen polkuautolla pitkin kiiltävää asfalttia. Stop-merkin kohdalla hän pysähtyy empimättä. Marttilaan avattiin kesällä liikennepuisto, joka on tällä hetkellä Salon seudulla ainoa laatuaan. Pyry kuuluu kahdeksanvuotiaan isoveljensä Elmerin kanssa liikennepuiston vakiokävijöihin.

– Ensimmäisen viikon aikana kävimme täällä lähes joka päivä. Pyry polki tänne kotoa vajaan kilometrin matkan omalla polkuautollaan, ajoi puistossa tunnin ja polki taas kotiin, Pyryn ja Elmerin isä Iiro Koskinen kertoo.

Kuntien hankkeissa on totuttu usein myöhästymisiin ja vastoinkäymisiin, mutta pienen kunnan liikennepuisto on kulkenut toista latua. Puisto valmistui suunniteltua nopeammin ja saatiin käyttöön heinäkuun lopulla. Puistosta tuli myös monipuolisempi, mitä alun perin ajateltiin.

– Saimme tänne leikkivälineitä kuten keinun ja hiekkalaatikon sekä pöytäryhmiä ja penkkejä. Lisäksi autoja on enemmän, mitä oli suunnitelmissa, Marttilan kunnan vapaa-aikasihteeri Anniina Bergfors huomauttaa .

Hyvien uutisten takaa löytyy iso vapaaehtoisten joukko, joka oli tekemässä liikennepuistoa. Kaikkiaan noin 40 yritystä ja yhdistystä antoi oman osansa.

– Kaikki autot, leikkivälineet sekä pöydät ja penkit saatiin lahjoituksena. Vapaaehtoiset tekivät myös paljon talkootyötä, muun muassa puiston varikkomökki tehtiin talkoilla, Bergfors kertoo.

Lopputulos ei kalpene isojen kaupunkien liikennepuistojen rinnalla. Alueelta löytyy niin kahdet liikennevalot kuin liikenneympyrä. Polkuautoja on kolmetoista, lisäksi pienimmille polkijoille on varattu kolme omaa ajoneuvoa. Myös yksi käsin poljettava auto löytyy valikoimasta.

Liikennepuisto tuli maksamaan varusteineen 60 000 euroa, josta kunnan osuus oli noin kolmannes. Puistoon saatiin myös 27 000 euroa EU-tukea.

Vapaaehtoisten rooli ei jäänyt puiston varusteluun, sillä heiltä on saatu apua myös puiston pitämiseen auki.

– Koulujen alkamiseen saakka täällä valvoi kunnan kesätyöntekijä, mutta sen jälkeen yhdistykset ovat vastanneet valvonnasta, Bergfors toteaa.

Marttilan VPK:hon kuuluva Iiro Koskinen on ollut itse valvomassa puistossa. VPK lahjoitti puistoon myös yhden polkuauton.

– Ihan mahtava juttu, että tällainen liikennepuisto saatiin Marttilaan. Tämä opettaa lapsille liikennesääntöjä ja sitä, miten liikenteessä kuuluu käyttäytyä. Samalla tämä innostaa lapsia liikkumaan, Koskinen ylistää.

Pyry ja Elmeri ovat isänsä kanssa samoilla linjoilla:

– Tämä on tosi kiva paikka.

Myös oppia on tarttunut mukaan. Pyry kertoo oitis, että stop-merkki on punavalkoinen. Elmeri taas tietää entistä paremmin, että liikenteessä pitää odottaa omaa vuoroaan.

Tyytyväisiä käyttäjiä on paljon, sillä liikennepuisto on ollut todella suosittu.

– Polkuautot ovat olleet koko ajan menossa, Bergfors kertoo.

Lauantaina puisto jää talvitauolle odottamaan toukokuuta ja uutta kesää.

2
Jätä kommentti

1 Comment threads
1 Thread replies
0 Followers
 
Most reacted comment
Hottest comment thread
2 Comment authors
Änkyrä

Itse liikenneturvallisuuskasvatukselle nämä puistot ovat hyödyttömiä. Siellä on varmaan kiva pyöräillä, skeittailla ja ajella polkuautolla.

Koululaisten pitää oppia käyttämään heijastinta, pyörässä valoa, kypärää ja autossa turvavyötä. Ja varomaan autoilijoita, jotka eivät välitä liikennesäännöistä. Koululaisia kuolee suojatiellä, koska autoilijat eivät pysähdy sen eteen, ajavat punaisia päin tai kääntyvät valoista liian kovaa vauhtia.

Liikennepuisto on aikuisille vain helppo mutta toimimaton tapa ulkoistaa liikenneturvallisuuskasvatus jollekin kolmannelle osapuolelle.

Allan

Joskus lapsuudessani kävin Suomen vanhimmassa liikennepuistossa. Omalta kohdaltani koin puiston hyödylliseksi kokemukseksi liikenteen maailmaan. Silloin oli mahdollista käydä puistossa koulun kanssa ja vanhempien kanssa.

Nämä tahothan normaalistikin opettavat liikennekäyttäytymistä, joten ainakaan silloin ei ulkoistettu liikenneturvallisuuskasvatusta kolmansille osapuolille.

Nykykäytäntöjä en tiedä.