Taidepuhetta valkokankaan täydeltä

0
Cate Blanchett esittää syksyllä Salossa nähtävän Manifeston kaikki 13 pääosaa.

Syksyn laatuelokuvasarjassa kuullaan monipuolista taidepuhetta sekä hahmotetaan neuvostovenäläistä lähihistoriaa kahden erilaisen, mutta tavattoman kiinnostavan tarinan kautta. Sarja piipahtaa myös Lähi-idän surullisessa nykytodellisuudessa.

Salon kaupungin kulttuuriasiain yksikön ja elokuvateatteri Bio Salon perinteikäs laatuelokuvasarja on paisunut kymmenestä kuuteentoista elokuvaan. Syyskaudella esitetään kahdeksan elokuvaa, joista suurin osa liikkuu aiheeltaan tai käsittelytavaltaan kaupallisessa marginaalissa.

Mukana on myös pari suuremman yleisöpotentiaalin elokuvaa, joihin voi silti huoletta liittää ”laadun” etukäsitteen.

Sarja alkaa perjantaina 6.9. tanssiaiheisella dokumentilla Mr. Gaga (2015). Koreografi Ohad Naharin kehitti nykytanssiin tyystin oman liikekielensä, joka on saanut nimen gaga. Tomer Heymannin ohjaama elokuva taltioi Naharinin taidetta ja kertoo koreografin tarinan, jonka ei minkään järjen ja oletusarvojen mukaan olisi pitänyt johtaa tanssitaiteen parnassolle.

Taidepuhe jatkuu 20.9. sarjan kenties omintakeisimmalla ja jännittävimmällä elokuvalla Manifestolla (2015). Se pyörii näyttelijä Cate Blanchettin persoonan ympärillä – isoissa Hollywood-rooleissa marinoitunut Blanchett esittää Manifeston kaikki 13 pääosaa.

Ohjaaja Julian Rosefeldtin manifesti kuuluu: kaikki nykytaide on keinotekoista. Niin ikään hän esittää, Cate Blanchettin äänellä, ettei taiteessa ole mitään alkuperäistä ja kaikki on lainattavissa, muunneltavissa ja varastettavissa.

Väite on tietysti suuresti liioiteltu, ja Manifesto itse kumoaa sen moneen kertaan. Rosefeldtin ohjaustyö on erityisen originelli ja siltä osin kuin se kierrättää lainattua materiaalia, se tekee sen huomattavan kekseliäästi.

Taiteen olemuksen ja merkityksen pohdiskelu jatkuu 15.11. alkaen esitettävässä Minä, Kusamassa (2018). Se paketoi yksiin kansiin Japanissa syntyneen ja Yhdysvalloissa maineensa luoneen Yayoi Kusaman kuvataiteellisen uran. Kusama tunnetaan ennen kaikkea pilkullisista maalauksistaan, joita on nähty Suomessakin.

Heather Lenzin ohjaaman elokuvan tärkeä toinen taso on kulttuurista ja yhteiskunnallista laatua: kuinka oli mahdollista, että 1920-luvulla syntynyt japanilaistyttö pystyi uhmaamaan kulttuurinsa perinnäistapoja ja päätyi säädyllisen avioliiton sijasta New Yorkin radikaaliin taidemaailmaan ja onnistui siellä kohoamaan tähdeksi.

Kuvataiteilija Kusama ja koreografi Naharin ovat nykytaiteen epätodennäköisimpiä supertähtiä, ja pelkästään siksi elokuvan arvoisia.

Laatuelokuvasarjan lokakuu on varattu slaavilaiselle lähihistorialle. 4.10. aloittaa Thomas Vinterbergin ohjaama Kursk (2018), joka dramatisoi tunnetun sukellusveneonnettomuuden. 18.10. on vuorossa Kesä (2018), rock-nostalgiaa tihkuva kuvaus 1980-luvun alun Neuvostoliitosta, jossa rockilla ei pitänyt olla mitään sijaa.

Kirill Serebrennikovin ohjaustyö pohjaa tositapahtumiin, ja siinä kuullaan aikakauden autenttista rockia sekä idästä että lännestä.

Lähi-idän puolelle koukataan marraskuussa. 1.11. alkaa Kapernaum – kaaoksen lapset (2019) ja 29.11. Kolme naista (2018), Taxi Teheranilla ihastuttaneen Jafar Panahin uusin ohjaustyö.

Laatuelokuvasarjan syksy päättyy 12.12. ohjelmistoon tulevalla tanskalaisella Happy Endingillä , jossa eläköityminen ja ikääntyminen kuvataan uuden alkuna eikä kaiken loppuna.

Tommi Aitio

Jätä kommentti