Asunnottomien yö veti torstai-iltana Salossa Vaihtoehto 90 ry:n pihalle satoja ihmisiä. Yksi mielenilmaustapahtumaan osallistujista oli turkulaissyntyinen, nykyään Teijolla asuva Virpi Peltola , jolla on monien vuosien kokemus asunnottomuudesta. Lastenkodissa kasvanut nainen oli otettu huostaan kolmevuotiaana. Ensimmäisen kerran hän eli ilman asuntoa 18-vuotiaana 1980-luvun loppupuolella.

– Silloin sain majailla kavereiden luona, Peltola kertoo.

Peltolan asunnottomuuteen vaikutti alkoholi, joka vei rahat ja toi kotiin kutsumattomia vieraita. Häädöt seurasivat toistaan.

– Minulla oli asunto aina muutaman kuukauden ajan, mutta sitten tuli häätö, kun en maksanut vuokria.

–  Alkoholi vei rahat ja toi kotiin kutsumattomia vieraita, kertoo vuosia asunnottomuudesta kärsinyt Virpi Peltola, joka on onnellinen nykyisestä kodistaan Teijolla. Kuva: SSS/Marko Mattila

Virpi Peltola aloitti rajumman viinankäytön jo teini-iässä.

– 16-vuotiaana kaverini olivat nelikymppisiä linnakundeja, jotka tuntuivat jännittäviltä ja joiden elämäntyyliä ihailin ilman järjellistä syytä. Oli hienoa, kun he osasivat pitää hauskaa ja soittaa kitaraa, Peltola hymähtää.

Hän sai parikymppisenä pojan, jonka isä oli yksi alkoholisteista. Poika otettiin alle kouluikäisenä huostaan.

– Huostaanotto purettiin, kun suoritin taitavan teatteriesityksen sosiaalitoimiston työntekijöille ja sain uskoteltua, etten juo enää. Sen jälkeen en enää päästänyt päihtyneitä kotiin pojan isää lukuun ottamatta.

Tilanne repesi uudestaan, kun poika muutti 18-vuotiaana omilleen.

– Tuntui, ettei millään ole mitään väliä, Peltola muistelee.

– Minulla oli käsitys, että vain kännissä olen valovoimainen ja selvin päin tylsä.

Ryyppyremmi kokoontui hänen asuntoonsa tai roikkui rappukäytävässä, jos ei päässyt sisälle. Kun asunnot lähtivät alta yksi toisensa perään, Peltola vei koiransa pojalleen ”kylään”, pääsi välillä jonkun kaverinsa luokse yöksi tai nukkui rappukäytävissä. Hän sanoo saaneensa useimmiten vältettyä pahimman väkivallan, mutta veitselläkin häntä on uhattu.

– Turvatuvassa asuin viikon, mutten sopeutunut sen yhteisöllisyyteen. Lähdin kiukuspäissäni pois, kun sain huonekaverin. Olisin halunnut olla yksin.

Salossa mielenilmauskulkueen kyltit muistuttivat, että Onnea ois ystävä ja koti, Köyhyys ei ole oma valinta ja että Kadulla ei ole kivaa. Kuva: SSS/Marko Mattila

Peltolan viimeinen Turun-kämppä sijaitsi Rauhankadulla. Sieltä tuli häätö, kun vuokralainen kärähti koirasta, jota ei vuokrasopimuksen mukaan olisi saanut pitää asunnossa. Peltola päätyi Tori.fihin laittamansa ilmoituksen perusteella Saloon.

– Päätin ottaa ensimmäisen asunnon, jota Varsinais-Suomesta tarjotaan. Inkereellä vierähti vuosi ja sitten toinen Salon keskustassa sosiaalitoimen tukiasunnossa. Silloin sain asiani jo pääosin hoidettua.

Virpi Peltolan oman elämän haltuunotto alkoi Salossa, kun ympärillä pyörinyt ryyppyporukka jäi Turkuun. Hän meni Salossa A-klinikalle sosiaalityöntekijän vaatimuksesta.

– Sanoin, että tulin tänne, kun sossu käski, pidä saarnas, Peltola nauraa.

Uhoamisesta huolimatta apu alkoi kelvata. Peltola osallistui kuntouttavaan työtoimintaan muun muassa Vaihtoehto 90 ry:ssä ja ryhmä- ja vertaistukitoimintaan A-klinikalla. Peltola alkoi vähitellen puhua ryhmässä ja suorastaan vaatia lisää vertaistukea.

– Aloin keitellä avuksi kahvia ja tehdä voileipiä, ja vähitellen sain kokeilla ryhmän ohjaamistakin, kertoo sittemmin kokemusasiantuntijaksi valmistunut Peltola.

Nykyään hän vetää jonkin verran ryhmätoimintaa yhdessä A-klinikan ryhmä- ja vertaistukiohjaaja Agnes Schadewitzin apuna.

Tuli on asunnottomien yön symboli. Kuva: SSS/Marko Mattila

Tukiasunnosta Peltola siirtyi Ollikkalan kautta kolme vuotta sitten kaupungin vuokrakerrostaloon Teijolle.

– Kaupunki suostui antamaan asunnon luottohäiriöistäni huolimatta, kun maksoin kahden kuukauden vuokratakuun, Peltola kertoo.

Hän myöntää ottavansa edelleen joskus.

– Mutta harvoin. Ennen otin lähes joka päivä ja isoja määriä.

Nykyään elämä on mallillaan. Peltolalla on mielekästä tekemistä ja kotinsa hän jakaa kolmen koiransa kanssa.

– Tähtiporukka, Peltola kuvailee Pietarin entisiä katukoiria.

Niistä kaksi ensimmäistä oli tullessaan niin arkoja, että ne makasivat hattuhyllyn alla piilossa ja uskalsivat syödä vain öisin. Nykyään koko porukan elämä näyttää paremmalta kuin lähtöasetelmat ovat antaneet odottaa.

– En olisi ikinä uskonut viihtyväni maalla, mutta se on meille paras paikka!

Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon. Kuva: SSS/Marko Mattila

Agnes Schadewitz toteaa, että Salon sosiaalitoimistosta hakee apua noin 30 asunnotonta. Hän arvioi, että kaupungissa on asunnottomia todellisuudessa useita satoja. Erityisen huolissaan hän on parikymppisten naisten tilanteesta.

Schadewitz tietää useamman, joka on menettänyt vuokra-asuntonsa rakastuttuaan ”valovoimaiseen” laitapuolen kulkijaan, joka on muuttanut naisen luokse asuman ja vetänyt mukaan elämäntyyliinsä.

– Ja sen jälkeen nainen on menettänyt asuntonsa.

Salon torilta Kaivokadulle marssineessa kulkueessa asialle antoi näkyvyyttä kolmisenkymmentä ihmistä ja pari koiraa. Pihatapahtumaan kertyi satoja ihmisiä kuulemaan puheita ja musiikkia ja syömään soppaa ja lättyjä.

Salossa Asunnottomien yön mielenilmaustapahtumassa Kaivokatu 4:ssä oli iltayhdeksään asti tarjolla niin keittoa ja makkaraa kuin lettuja ja kahviakin. Ohjelmassa oli puheita, musiikkia ja improvisaatioteatteria. Perinteiseen tapaan paikalla oli myös vaatejakelua.

Salossa Asunnottomien yön tapahtuman järjestivät yhteistyössä Vaihtoehto 90 ry, Anna Tukesi ry, A-Klinikkasäätiö, Salon kaupunki, Salon seurakunta, Rinnesumppu ry, Tammitupa ry, SSKKY, MLL, SPR ja Autoliiton Salon osasto.

Mielenilmaus vuosittain 17.10.

Syrjäytymistä vastaan

YK on nimennyt lokakuun 17:nnen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseksi päiväksi.

Suomessa sitä on vietetty Asunnottomien yön merkeissä vuodesta 2002. Salossa tapahtuma oli järjestyksessään 13:s.

Asunnottomuuden taustalla on monenlaisia syitä. Usein siihen liittyvät päihde- ja mielenterveysongelmat.

Asunnon saaminen hankaloituu, kun luottotiedot menevät.

Asunnottomien yön tämän vuoden teemana oli Varjojen naiset . Suomessa oli viime vuonna yli 1 200 yksinelävää asunnotonta naista. Todellisen määrän uskotaan olevan huomattavasti suurempi.

Asunnottomat naiset altistuvat monenlaiselle hyväksikäytölle, ja kokemukset väkivallasta ovat yleisiä.