Ei laaksoa, ei kukkulaa – SalPan 18. peräkkäinen kausi Kakkosessa sujui perinteisin menoin

0
Kautensa ulosajoon päättänyt Jami Siirtola (vas.) oli yksi SalPan tärkeimmistä pelaajista, Olli Jakonen taas osoitti olevansa potentiaalinen vakiopelaaja Kakkosen tasolle.

SalPan 18. peräkkäinen kausi jalkapallon Kakkosessa päättyi lauantaina Urheilupuistossa 2–2-tasapeliin porilaista FC Jazzia vastaan.

Kun samaan aikaan FC Espoo pelasi tasapelin Käpylän Pallon kanssa, jäi SalPa ensimmäisenä ulos neljän joukkueen loppusarjasta. SalPan olisi pitänyt voittaa Jazz kahdella maalilla, jotta paikka panoksettomasta loppusarjasta olisi auennut – panoksettomasta siksi, että Gnistan varmisti eilen lohkovoiton ja paluun Ykköseen.

Kun ajatellaan kauden lähtökohtia ja kauden aikaisia tapahtumia, niin viides sija ei ole missään nimessä pettymys. Viidennen sijan jälkeen ei ole toisaalta syytä heittää lakkejakaan ilmaan. Viides sija oli sitä, mitä SalPa on pääosin vuodesta 2002 alkaneella Kakkosen taipaleellaan esittänyt: hyvää paremman keskitason Kakkosen jalkapalloa.

Päävalmentaja Ilkka Virtaselle viides sija oli kuitenkin pettymys.

– Tavoite oli neljän joukossa ja kaikki muu on epäonnistumista. Jokaisen pitää kriittisesti tarkastella omaa työtään.

Toisaalta SalPa menetti kauden aikana lohkon parhaan hyökkääjän Elmo Heinosen Veikkausliigaan.

– Kaksi parasta hyökkääjää. En ole nähnyt Kasperi Tuomea parempaa wingeriä tässä sarjassa, Virtanen muistutti.

Lisäksi kesken kauden hankittu loistava Iiro Vanha viihtyi vain muutaman ottelun verran SalPassa. Trafiikkia oli turhan paljon lyhyehköön sarjaan ja siksikin viides sija on vähintäänkin ok.

Eilinen päätösottelu oli SalPan kauden koko kuva: heikko avauspuoliaika, iso tasonnosto ja loppuhetkillä SalPa oli lähempänä voittoa, mutta palkinto jäi saamatta.

Virtanen paljasti, että hän korotti puoliajalla ensimmäistä kertaa kauden aikana ääntään ja teki pelaajavaihtoja työmoraalin vuoksi. Moraali paranikin huomattavasti toiselle puolikkaalle ja SalPa tuli Luiyi Laguerren ja Viktor Villförin maaleilla tasoihin. Tasapeli oli avauspuoliaikaan nähden hyvä tulos, mutta se oli silti vain tasapeli – ihan niin kuin viides sijakin on vain viides sija.

– Kuulostaa tyhmältä, mutta se oli positiivista, että tauon jälkeen kävimme kuumana ja otimme kauden ensimmäisen ulosajon (Jami Siirtola). Se osoitti, että pelaajilla oli halua voittaa ja päästä tavoitteeseen, Virtanen kehui.

Kakkosen B-lohkon ilonpilaaja oli täysin ylivoimainen Gnistan. Kun kamppailu noususta hälveni jo pian juhannuksen jälkeen ja uusi loppusarja menetti ideansa, meni SalPankin kausi kilpaurheilun sijaan tulevaisuuden rakentamiseksi.

Heinosen siirron lisäksi SalPan kauden positiivisimpiin asioihin kuuluikin omavaraisuusasteen raju kasvu loppukaudella ja 2000-luvulla syntyneiden pelaajien antamat lupaavat signaalit.

Viimeisimmän, mutta ei missään nimessä heikoimman signaalin antoi eilen täydet 90 minuuttia topparina pelannut Juho Henttinen (syntynyt 2003). Henttisen pelaaminen ei ollut selviytymistä tai arkaa, vaan luonnollista ja pääosin virheetöntä. Henttinen oli paikoin näkymätön, mikä ei ole ollenkaan huono asia alaikäiselle keskuspuolustajalle.

Loppukausi antoikin Virtaselle paljon informaatiota tulevaan. Kuka omista nuorista pystyy pelaamaan jo nyt Kakkosen tasolla ja kenellä matka on (liian) pitkä.

– Meidän pitää rekrytoida oikeasti laadukkaita pelaajia, koska meillä on niin laadukkaita pelaajia omasta takaa, Virtanen suunnitteli.

Virtasen sopimus päättyy tähän kauteen. Mutta kuten hänen tulevaisuutta maalaavista puheistaan sekä kohtuullisesti menneestä kaudesta voi päätellä, SalPassa jatkuu Virtasen aikakausi.

Virallisesti SalPa tiedottaa tulevan kauden valmentajakuvioista lähiviikkojen aikana.

SalPa Kakkosessa 2002–2019: Pellikasta Virtaseen

Kausi, pistekeskiarvo, loppusijoitus (päävalmentaja):
2002: 2,05, 2/12 (Jyrki Pellikka)
2003: 1,45, 4/12 (Pellikka)
2004: 1,45, 6/12 (Pellikka 7 ottelua 1,29, Juha Halonen 15 ottelua 1,53)
2005: 2,18, 1/12 (Tommi Pikkarainen)
2006: 2,08, 2/14 (Pikkarainen)
2007: 1,54, 5/14 (Halonen)
2008: 1,42, 8/14 (Halonen)
2009: 1,31, 7/14 (Jari Sorvari 6 ottelua 0,67, Markus Sinisalo 20 ottelua 1,50)
2010: 2,00, 2/14 (Sinisalo)
2011: 1,69, 5/14 (Kari Hagelberg)
2012: 1,85, 3/10 (John Allen)
2013: 1,41, 5/10 (Allen)
2014: 1,30, 6/10 (Allen)
2015: 1,48, 3/10 (David Moore)
2016: 1,14, 7/12 (Moore 16 ottelua 1,06, Ilkka Virtanen 6 ottelua 1,50)
2017: 1,95, 3/12 (Jarkko Tallqvist)
2018: 1,82, 2/12 (Pikkarainen)
2019: 1,45, 5/12 (Virtanen)

Jätä kommentti