Hallituksen alkutaival

0

ANTERO LEPPÄNEN. Antti Rinteen (sd.) johtama hallitus on nyt ollut vallassa vasta neljä kuukautta ja rapiat. Siksi ei ole syytä virittää mitään ylistyslauluja sen saavutuksista.
Eikä myöskään julistaa sen tässä ajassa hukanneen leiviskänsä eli vieneen valtiontalouden turmioon.

On myönnettävä, että Juha Sipilän (kesk.) kabinetti sai aikaan jotain näkyvää jo lyhyemmässäkin ajassa: syksyllä 2015 hallitus uhkasi työntekijöitä pakkolaeilla, mikä innosti ammattijärjestöt järjestämään mielenilmaisun Helsingissä. Barrikadeille ei sentään menty.
Valtakunnan laajalevikkisimmät päivä- ja iltalehdet tukivat tuolloin ja koko Sipilän kaudella pääsääntöisesti hallitusta. Nyt ne tuntuvat myötäilevän enimmäkseen opposition näkemyksiä.
Mauno Koivistosta tuli pääministeri vapun jälkeen 1979. Hän kertoi myöhemmin, että ei se mukavaa ollut, kun poliitikot – etunenässä Kekkosen juoksupoikana toiminut Väyrynen – odottivat hänen hallituksensa kaatumista.
Ei olisi ihme, jos Antti Rinteellä olisi samoja tuntemuksia, vaikka Kekkonen on kuollut ja Paavo Väyrynen ajautunut kiertoradalle kauaksi vallan ytimestä. Rinteen epäonnistumista odottavat oppositio ja sen perässähiihtäjät sopuleitakaan unohtamatta. On tuossa odottajien joukossa joku Rinteen puoluetoverikin samoin kuin Koivistollakin 40 vuotta sitten.

Kevään vaalien jälkeen mediassa epäiltiin, sopeutuuko Petteri Orpo (kok.) rooliinsa oppositiossa. Neljän kuukauden kokemukset ovat osoittaneet duubiot turhiksi. Kokoomuksen puheenjohtaja on ollut jopa aktiivisempi ja ärhäkkäämpi kuin opposition suurimman puolueen puheenjohtaja.
Välikysymysäänestyskin on jo järjestetty. On hyvä muistaa, että vain neljä hallitusta Suomessa on kaatunut välikysymysäänestyksessä. Viimeisin kerta on vuodelta 1958.
Välikysymys on poliittista teatteria, koska sillä ei enemmistöhallitusta kaadeta, ovat hallitus ja oppositio sitten minkä värisiä tahansa.
Edellinen hallitus tosin natisi liitoksissaan, kun oppositio esitti epäluottamuslausetta Timo Soinille (sin.). Siniset ampuivat hallituksen rivit suoriksi ilmoittamalla, että äänestys koskisi koko hallitusta. Ryhmäkuri voitti, ja taas mentiin yhdessä eteenpäin.

Pettymyksiltä ei tällä hallituskaudella kuitenkaan olla säästytty. Pääministeri Rinteen kunnianhimoisena tavoitteena oli laittaa kaikki jäsenmaat noudattamaan oikeusvaltioperiaatteita taloudellisia sanktioita käyttäen. Tarkoitus oli ryhtyä toimeen nyt Suomen toimiessa EU-puheenjohtajamaana.
Se ei nykytiedon tule onnistumaan, koska oikeusvaltiorikkomusten täytyy linkittyä suoraan EU-budjetin käyttöön. Unkari ja Puola voivat siten jatkaa läntisten arvojen vastaisella tiellä, koska niiden ei tarvitse pelätä muhkeiden EU-avustustensa leikkausta jäädyttämisestä nyt puhumattakaan.
Suomen eduskunnalla ei valitettavasti ole yhteistä näkemystä oikeusvaltiosta. Perussuomalaiset on sitä mieltä, että Puolaa ja Unkaria on kritisoitu poliittisin perustein eli aiheetta. Halla-aholaiset iloitsivat, kun kävi ilmi, että taloudellisten sanktioiden käyttö on poissuljettu painostuskeino.
Monia muita moinen munattomuus harmittaa.

Kirjoittaja on salolainen entinen kunnallispoliitikko.

Jätä kommentti