Harrastustakuulla halutaan kaikille nuorille mielekästä tekemistä

0
Harrastustakuu onnistuu parhaiten, kun nuorllie on riittävästi mielekästä tekemistä ja harrastuspaikkoja. Salon uudessa, keväällä avatussa skeittiparkissa alan harrastajat viihtyvät.

Harrastustakuu on monelle sanana vieras, mutta sen avulla toivotaan löytyvän keinot nuorten hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen. Osassa kunnista ei edes tunnisteta sanaa. Harrastustakuulla pyritään varmistamaan yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien toteutuminen. Se tarkoittaa vähintään yhden mieluisan harrastuksen takaamista jokaiselle lapselle ja nuorelle.

Salon nuorisopalvelupäällikkö Johanna Paananen ei pysty sanomaan, toteutuuko harrastutakuu Salossa vai ei. Salo ei ollut mukana selvityksessä, kun syksyllä 2018 kunnille tehty valtakunnallinen harrastustakuukysely sekä suomen- että ruotsinkielisenä tehtiin. Kysely tavoitti 180 kuntaa (58 prosenttia) ja vastausprosentti oli vain 23 prosenttia kunnista. Kyselyn tarkoituksena oli kerätä tietoa siitä, miten harrastustakuu toteutuu kunnissa sekä miten harrastustakuun tavoitteisiin kuuluvat lasten ja nuorten hyvinvointia edistävät vapaa-ajan toiminnat ja tasapuolisten harrastamisen mahdollisuudet toteutuvat.

–Ajatuksena on yhdenvertaisuus ja että kaikki lapset ja nuoret voisivat harrastaa ja että jokaiselle löytyisi mielekästä tekemistä, sanoo nuorisotutkimusverkoston erikoistutkija Leena Haanpää .

Haanpään mukaan keskeinen kysymys on se, miten nuoret saadaan aktivoitua. Aika paljon tiedetään harrastamisen esteistä alueilla, joissa etäisyydet ovat pitkät.

– Salokin on iso kaupunki, ja yksi mahdollisuus on kytkeä harrastamista koulupäiviin, sanoo Haanpää. Haasteita se tuo niille lapsille, joille koulukyyti lähtee heti koulupäivän jälkeen.

Salosta voidaan Paanasen mukaan miettiä, mitä toimenpiteitä on tehty alle 18-vuotiaiden harrastamisen mahdollistamiseksi.

– Maksuttomat salivuorot, ”Lataa liikettä”, jolla voi kokeilla ja harrastaa eri liikuntalajeja, jossa Liikuntapalvelut ja urheiluseurat tekevät yhteistyötä, ”Liikuntalukkari”, jonka puitteissa voi harrastaa esimerkiksi uintia tai tennistä.

– Aiemmassa koululaiskyselyssä Salossa ei noussut esiin se, että taloudelliset syyt olisivat este harrastukselle, sanoo Paananen.

Paananen otta esiin myös sen, mitä pysyytään järjestämään ja onko se sellaista, mitä nuoret haluavat.

– Tietysti yritetään kuulla paljon nuorten mielipiteitä, sanoo Paananen.

Harrastaa voi muutenkin kuin olemalla mukana ryhmässä, ohjatussa toiminnassa, kansalaisopistossa tai urheilujärjestön järjestämässä toiminnassa.

– Jotkut nuoret sanovat, etteivät harrasta mitään, mutta kuitenkin soittavat jotain instrumenttia, käyvät yksin kuntoilemassa, kävelevät tai lukevat paljon, sanoo Paananen.

Entä lasketaanko pelaaminen netissä harrastukseksi, vaikka netissä pitkään olemista ei katsottaisikaan hyväksi?

– Virtuaalisessa maailmassa luodaan kuitenkin myös sosiaalisia suhteita, pohtii Paananen.

Paananen kehottaakin nuoria kysymään harrastusmahdollisuuksista Steissin ohjaajilta ja Ohjaamosta, mutta täyttä maksuttomuutta ei voida harrastukselle aina taata. Liikuntalajit ovat paljon esillä, mutta kulttuuriharrastuksiakaan ei pidä unohtaa.

– Ajatuksena on, että jokaisella nuorella olisi vähintään yksi harrastus. Jos jääkiekko tai ratsastus tuntuu liian kalliilta, voisi miettiä, olisiko harrastus joku muu, sanoo Paananen.

Takuuta siitä, onko kaikille löydettävissä joku harrastus ei kuitenkaan ole, eikä siitäkään, haluavatko kaikki ylipäätään harrastaa.

Paanasen mukaan Salon kokoisessa kaupungissa nuoret ovat kuitenkin hyvässä asemassa harrastusten osalta, kun taas pienissä kunnissa haaste on suurempi.

– Alle 18-vuotiaat on huomiotu Salossa hyvin.

Hyvä on kuitenkin kysyä, toteutuuko harrastustakuu Salossa?

– Se on monisäikeinen juttu. Tavoite on hyvä, että jokaisella olisi joku harrastus, Paananen vastaa.